Rss Feed

Posts Tagged ‘soseet’

  1. Elävää ruokaa, kiitos!

    October 6, 2011 by Hanna-Mari

    Eilinen Silminnäkijä-dokkari Koiranruokaa vauvoille? sai todellakin pysymään hereillä, niin kiinnostava ohjelma oli. Se, että suomalaislapset syövät ennätysmäärän purkkiruokaa, on asia, johon tulisi tosissaan kiinnittää huomiota.

    Ohjelmasta jäi käteen kaksi asiaa. Ensimmäinen ja monimutkaisempi oli äidinmaidonvastikkeiden sisältämä emulgaattori, ja sen mahdollinen yhteys ykköstyypin diabetekseen (joka on Suomessa lapsilla huomattavan yleinen muihin maihin verrattuna). Toinen pääkohta oli simppelimpi: purkkiruoka on säilyke, “kuollutta ruokaa”, josta kaikki mikrobit on tapettu kuumentamalla. Ruoasta saatavat mikrobit ovat elinehto vastustuskyvyn kehittymiselle, ja erityisen tärkeitä ne ovat ensimmäisten elinvuosien ja varsinkin ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Jos lapsi syö pelkkää purkkikamaa, hän todennäköisesti altistuu todennäköisemmin allergioille, astmalle, atopialle ja lapsuusiän infektioille.

    Myös Nestlén Silminnäkijälle lähettämässä vastineessa sanotaan, että valmis lastenruoka on yksi osa terveellistä ruokavaliota. Siis osa, koko hoitoa se ei yksin muodosta. Hyvä hyvä, nyt lisää keskustelua tästä aiheesta!


  2. Purkkiruoan ennätysmaa

    August 24, 2011 by Hanna-Mari

    Suomessa syödään joka vuosi 55 miljoonaa purkkia valmista lastenruokaa. Se tarkoittaa 2,5 purkkia per vauva per päivä, ja luku on vauvaa kohti laskettuna korkein koko Euroopassa.

    Päivittäisen purkkikaman määrää laskee kuitenkin hiukan se, että myös isommat lapset syövät purkitettua valmisruokaa, ja aikuisetkin.

    Lapsen ei kuitenkaan ole suositeltavaa saada pelkkää purkkiruokaa, eikä se yksinään riitä syömisen opetteluun. Siihen tarvitaan sekä soseita karkeampaa ruokaa että sormiruokaa. Pelkkää purkkiruokaa saavat lapset saavat herkästi liian vähän kuituja.

    Nämä asiat käyvät ilmi Kuluttaja-lehden (1/2011) vauvanruokajutusta. Artikkeliin on haastateltu Suomen Nestlén markkinointivastaavaa sekä ravitsemusterapeutti Soile Ruottista, joka alkuvuodesta viimeisteli väitöskirjaa lasten ravitsemuksesta.

    Ravitsemusterapeutti kehottaa antamaan pilttiä poikkeustapauksissa ja matkoilla – ja tietysti mieluummin silloin, jos äiti ja isä vetävät nakkeja ja ranskalaisia. Mutta: “Lapsen tulee ehdottomasti saada muutakin (kuin purkkiruokaa), muuten tulee vaikeuksia sopeutua tavalliseen ruokaan”.


  3. Sosetta sormiruokailijalle

    August 1, 2011 by Hanna-Mari

    M/S Gabriella, ravintola Food Garden, alkuilta: “Olisiko mahdollista saada tälle pienelle vähän kanaa ja joitain kasviksia pehmeiksi keitettyinä palasina, ei soseena?”. “Kyllä, kysyn keittiöstä”. “Ja siis pehmeinä palasina, ei sos–” “Kyllä, ymmärsin”.

    Päästiin dippaushommiin.

    Hetkeä myöhemmin: “Ai, nää tuli nyt sit soseena”. “Niin, näin minä ymmärsin?!”.

    No, kananrinta oli viipaloitu nätisti pikku paloiksi, joten lievän huokailukohtauksen jälkeen sopeuduimme. Dippasin kanaa, mukana olleita riisikakunpalasia sekä ravintolan leipää soseisiin, karkeampaa parsaa hän mätti itse käsin ja koko pöytäseurue sai syödä rauhassa alkuruoista superihanaan jälkkäribuffetiin.

    Oli eka kerta, kun ravintolassa syöminen ei tuntunut pelkästään kivalta ja luontevalta. Pöydissä oli valkoiset liinat. Annoin E:lle sosetta lusikasta, hän veti sitä jotenkin ihmeellisesti henkeensä (vaarallista tuo soseiden syöminen!), luin tilanteen väärin ja tarjosin vettä, jolloin tyyppi laattasi syliinsä. Äidin teki mieli kiskaista toinenkin lasi viiniä.

    Loppupelissä kaikki meni kuitenkin hyvin. E söi kunnolla, tarjoilija kävi juttelemassa vielä mukaviakin ja ruoka oli hyvää. Lähdettyämme pöytään vaihdettiin puhdas, valkoinen liina. “Tää ei ollut meidän ainoa”, hymyili henkilökunta.


  4. Sticky rice mustikalla ja jauhelihalla

    by Hanna-Mari

    Sekavaa tämä lomaltapaluu. Kun mökeillä ja mummoloissa päivien ruokalistat tehtiin kollektiivisesti huolella suunnitellen tai sitten söimme ihanasti ulkona, tuntuu jokaisen ruokalajin keksiminen nyt lähes mahdottomalta tehtävältä.

    Violettia riisiä, jee!

    E ei onneksi valita. Parina iltana olen keittänyt hänelle riisiä, jonka sekaan olen sotkenut hedelmäsosetta. Jäähtyneestä riisistä saa kätevästi palloja, joita tyyppi vetää tosi mielellään. Pallerot ovat päteviä vaihtoehtoja puurolle, mutta sotkussa ne eivät todellakaan jää kakkoseksi! Riisi on hullun jähmeää kamaa, josta on vaikea sanoa, onko se helpompi siivota kuivana vai heti tuoreeltaan. Tarttuvaa joka tapauksessa.

    Tänään vanhemmat söivät bolognesea, jonka kastikkeen jauhelihasta osa jätettiin sikeitä vetävän E:n illalliseksi. Neiti istui pöytään, pyöritteli mustikka-omenasoseella maustetut violetit riisipalleronsa paistetussa jauhelihassa ja nautti koko kropalla. Vähän hymyilytti.