Rss Feed
  1. Blogi 1 vee!

    toukokuu 14, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Pilli, ihana asia.

    Jee ja oho, kylläpä aika rientää! Ja pillikauramaitoakin on saatavilla – kiitos lähi-Siwan!


  2. Ihan pieni viherpeukalo

    toukokuu 11, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Kukka!

    Tälle kesälle on kaksi haastetta: saada yrtit viihtymään parvekkeella ja läheltä saadut viljelylaatikot kukoistamaan. Edes jotenkuten!

    Parvekepuutarhan perustimme mukavuudenhaluisesti iskemällä kaupan valmiit ruukkuyrtit multaan. Ainakin minttu ja timjami näyttävät viihtyvän mainiosti, rucolasta muutama miniverso kurottelee jo kohti aamuaurinkoa ja E:n ihastelema basilikakaan ei ainakaan toistaiseksi ole nuupahtanut.

    Lämpiminä aamuina E tepastelee parvekeseuralaiseksi kastelemaan yrttejä. Samalla hän hokee avainsanoja: Kukka! Vettä!


  3. Kesäkaihoisen mansikkaleivät

    toukokuu 6, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Kulhollinen kesää.

    E:n eno toi tullessaan laatikollisen mansikoita, jotka tuoksuivat lupaavasti kesälle. Ruokailijoista pienin ei saanut marjoista tarpeekseen, ja lopulta laatikko nostettiin piiloon.

    Mansikat saavat kasvaessaan ylleen hurjan torjunta-ainelastin, joten niitä ei viitsi hirmumääriä syöttää lapselle. Kotimaisia luomuja odotellessa! Näistä espanjalaiskaunottarista teimme kuitenkin illalla vielä ihania voileipiä, joiden resepti tässä:

    Lämpimät mansikkaleivät

    • leipäviipaleita (oikeastaan mikä vain mielileipä käy, meillä oli pieniä ruisleipiä sekä moniviljaviipaleita)
    • voita
    • vuohenjuustoa viipaleina
    • mansikoita
    • juoksevaa hunajaa

     

    Voitele leipäviipaleet ja laita päälle vuohenjuustoa. Paista 175-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Lohko leiville mansikoita ja valele hiukan hunajaa. Nauti sohvalla parhaassa seurassa lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen.


  4. Kirjavinkki: Luomuruokaa lapselle

    toukokuu 4, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Kuva Moreeni-kustantamon nettisivuilta.

    Tämä vaikuttaa kiinnostavalta uutuuskirjalta: Luomuruokaa lapselle – Vauvaperheen keittokirja. Matleena Lahden kirjoittaman uutukaisen tärkeimpänä pointtina on tehdä ruoka itse ja unohtaa valmisruoat kauppaan. Suora lainaus Moreeni-kustantamon nettisivuilta: “Kirja osoittaakin, että vauvanruoan valmistaminen kotona on yllättävän helppoa, hauskaa ja edullista.”

    Hyvä hyvä! Tähän pitää tutustua. Kirjan rinnalle on tullut myös lupaava blogi. Meidän kirjamme ilmestyy vasta elokuussa, mutta sitten se tulee!

    PS. Oletteko muuten huomanneet, että Hesarin mielipidesivuilla oli tänään jo toinen sormiruokailuun rohkaiseva kirjoitus? Mahtavaa!


  5. Aurinkoista vappua!

    huhtikuu 30, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Hmm, tästähän sais hatun.

    Nalle Puh -pallo hankittu, aamupäivä vietetty vappuriehassa ihanassa auringonpaisteessa ja ensimmäiset naksut syöty. Kotiseudun leikkipuistossa järjestettiin hauskat kekkerit, jossa tarjoiltiin kaikille popcorneja ja mehua. E tutki poppareitaan aluksi pitkään, järjesteli ne riviin viereensä ja poimi siitä sitten yksitellen suuhunsa.


  6. Hittimysli on löytynyt

    huhtikuu 27, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Lisää tätä, pyytää E.

    Puurolle tarvitaan vaihtoehtoja. Jo kuukausia sitten jätimme iltapuuron pois vain siksi, että se ei tahtonut upota enää millään. Aamuisin puuro vielä menee, jos makuja ja lisukkeita jaksaa vaihdella riittävän usein.

    Kaupasta tarttui mukaan tänään mysli, jossa ei ole suolaa eikä sokeria. E on pyytänyt sitä nyt välipalallaan kahdesti lisää. Tämä on siis hitti. Alara-merkkinen gluteeniton luomumysli sisältää rusinoita, auringonkukansiemeniä, maissihiutaleita, hirssi- ja riisimuroja, hasselpähkinää, omenaa ja taatelia. Hetken maidossa liotettuna se on riittävän pehmeää syötävää todennäköisesti aika pienillekin. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan alle 1-vuotiaille tosin ei suositella mitään siemeniä, mikä tiedoksi saatettakoon.

    Tätä taidetaan tarjota huomenna aamiaiseksi!


  7. Välipalaa ulkona

    huhtikuu 26, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Kevät kevät kevät!

    Kevät! Vaikka tänään onkin ollut harmaata, on eväskausi avattu. Eilen E nukkui päikkärit ulkona, heräsi puistossa, pääsi mukaan kauppaan ja nautti välipalan keinussa. Banaania, riisipiirakkaa, vettä. Kaupantädille jätimme toiveen pillikauramaidosta. Onkohan kukaan nähnyt sitä myytävän missään?


  8. NIrsoilua ja muuta normaalia

    huhtikuu 22, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Sormiruokailijalapset eivät nirsoile, viihtyvät pöydässä yhtä pitkään kuin aikuisetkin ja ovat siistejä syöjiä reilun vuoden ikään mennessä.

    Ja kököt. Alkuhuuma oli hieno vaihe, joka kesti ihanan pitkään, mutta nyt on meno toinen. Nimittäin:

    1. Nirsoilu. Ensimmäisenä päivänä ruoka-annos häviää hetkessä, tyyppi pyytää lisää ja syö kaikkiaan valtavan annoksen äänekkäästi nautiskellen. Seuraavan kerran tarjoiltuna sama ruoka työnnetään välittömästi kauemmaksi ja sanotaan pontevasti Ei.

    2. Viihdevaatimus. E on edelleen hidas syöjä, mikä helpottaa ravintolakeikkoja huomattavasti, mutta kyllä kulta-ajat ovat tässäkin lajissa toistaiseksi takanapäin. Kun syöminen ei enää kiinnosta, on aivan sama, mitä herkkuja tarjolla vielä olisi. On päästävä syliin, jossa viihdytään kolme sekuntia, on päästävä moikkailemaan lähipöytien ihmisiä, leikkimään koristekasveilla, tutkimaan kenkiä, tukkimaan henkilökunnan reittejä, hirveen ikävästi keskeyttämään äidin hyvät jutut.

    3. Lurjustelu. Kysymys ei ole siitä, etteikö E osaisi syödä siististi. Osaa hän, erinomaisen hyvin, mutta kun ruoan pudottelu on jännittävää. Sitä on pakko tehdä. Maitoa on kaadettava ruoan sekaan, sekoiteltava, valutettava pöydälle ja lattialle. Kieltäminen saa aikaan virnistyksen, jonka edessä äidillä ja isillä on haastetta pitää pokkaa.

    Mitä näistä pitäisi päätellä? Että sormiruokailu ei tee autuaaksi. Se ei pelasta siltä, että lapsi on entistä innostunempi ympäristöstään eikä siltä, että tyyppi testaa, miten maailma hänen toimiinsa vastaa.

    Mutta mitäpä noista. Meillä on ollut ruokapöydässä tähän saakka enimmäkseen tosi kivaa, E pääsee pian auttamaan keittiöhommissa ja ruokakauppareissuja hän jo rakastaa. Normaali lapsi lienee hän.


  9. Säännellyt ruokapuheet

    huhtikuu 18, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Tulkoon hyviä kakkuja.

    Ruokapöydässä on varottava mainitsemasta yhtä asiaa: ulkoilua. Muuten kädessä oleva leivänpala lentää lattialle, haarukka viskataan lautaselle, lautanen työnnetään eteenpäin, muki tönitään kumoon, komennetaan kädet ojossa: piipaa! (suom. keinumaan/hiekkalaatikolle/ylipäätään ulkohommiin)

    E unohtaa murheet, nälän ja suussa kutittavat hampaanalut saman tien päästessään hiekkalaatikolle. Tyyppi on onnellisuustranssissa lapioidessaan. Kakkuja harjoitellaan.


  10. Äiti, olen ehkä valmis!

    huhtikuu 17, 2012 kirjoitti Hanna-Mari

    Omin sormin suuhun -kirja kertoo, miten vauvat keksivät nopeasti tavan ilmaista syöneensä tarpeeksi. Ystäväpiirissä yksi lapsi nostaa molemmat kätensä ylös, toinen kasaa jäljellä olevat ruoat siistiin pinoon pöydänkulmalle.

    Lopetin, tai sitten en.

    E ei ole missään vaiheessa ollut näin selväsanainen. Hänet on nostettu pöydästä pesulle siinä vaiheessa, kun ruokailu menee pelkäksi leikkimiseksi (jo aika monetta kertaa, sillä välileikit tuntuvat kuuluvan asiaan silloin tällöin vielä nykyisinkin), hän työntää lautasen pois (noin kymmenettä kertaa, sillä tämäkään ei tunnu olevan mikään sääntö sille, että hän olisi valmis) tai hän on syönyt lautasen tyhjäksi ja kieltäytyy lisäannoksesta.

    Siksi olin innoissani, kun tyyppi hiljattain alkoi kasata pöydälle pudonneita ruoantähteitä takaisin lautaselleen, pakkasi siihen myös mukinsa ja mahdolliset ruokailuvälineensä ja työnsi lautasen pois. No niin! Valmista taitaa olla, kulta?

    Vaan ei. Kohta hän tarttuu uudestaan lautaseen, vetää sen takaisin eteensä ja jatkaa syömishommia.