Rss Feed

Posts Tagged ‘ongelmat’

  1. Kestääkö lasituttipullo ehjänä?

    January 2, 2012 by Hanna-Mari

    Ei hajonnut.

    Tuttipullot ovat kaikkiaan olleet meillä tosi vähällä käytöllä, mutta onneksi osa varastoon hankituista toimii myös nokkamukina. Lifefactoryn mukiksi muuttunut lasipullo pääsi tositestiin tänään.

    Heitelty on. Tuntuu kestävän.


  2. Pillimaitotreeni

    December 19, 2011 by Hanna-Mari

    Nyt se on aloitettu: imetyksen tietoinen vähentäminen sekä samalla tietenkin totuttelu tavalliseen maitoon. Yksivuotias E on saanut olla äidinmaidolla pitkään, mutta nyt viime päivinä hänelle on annettu luomukevytmaitoa nokkamukista aamu- sekä iltapuurolla.

    Olen yksi, en tarvitse syöttötuolia.

    Ihan täydestä lehmänmaito ei neiti-ihmiseen uppoa. Hän tarttuu kyllä mukiinsa hanakasti, mutta jää selvästi pohtimaan makua jokaisen huikan jälkeen – ja purskauttaa aina puolet pitkin rinnuksia.

    Tänään testasimme ensi kertaa myös pilliä. E:n Wayne’s Coffee -napostelulounaaseen kuului pillimaito, josta hän sai kyllä imaistua ihan oikein, mutta ei ollut kovin motivoitunut koko toimintaan. Maustako se on kiinni? Vai lämpötilasta?

    Yksivuotisneuvolasta mukaan saatiin ohjeet, joiden mukaan 1-6-vuotias lapsi tarvitsee päivittäin kuusi desiä maitovalmisteita saadakseen riittävästi kalsiumia. Jotenkin on vaikea käsittää, että yksivuotias tarvitsee maitoa ihan yhtä paljon kuin reippaasti isompi eskarilainen. Eiköhän tuohon kuuteen desiin päästä pikku hiljaa…

    No, ehkä asiaa on turha pohtia sen enempää – vielä. Jatketaan harjoituksia, lisätään maitomääriä pikku hiljaa ja annetaan sen syrjäyttää imetys kaikessa rauhassa. Toivottavasti. Kunhan se ei vuotta veisi.


  3. Ja lapsi oppi sanomaan ei

    December 8, 2011 by Hanna-Mari

    Taantumaa ilmassa – täällä ruokapöydässäkin. E on ryhtynyt vintiöksi: hän paiskaa mukinsa lattialle jokaisen hörpyn jälkeen. Lusikka lentää sinne myös napsahtaen, ja lautasta hän siirtelee tuijottaen äitiä samaan aikaan tiiviisti silmiin: oliko tämä kielletty juttu, oliko?

    Oli se. Olen käyttänyt ei-sanaa viime aikoina aika voimakkaasti. Kova äänenkäyttö pysäyttää liikkeen tehokkaasti, ja tällä on pelastettu monta lautasta. Mukin ja lusikan kanssa tehtiin tänään kompromissi: E ojensi ne äidille käytön jälkeen.

    Niin, ja se sana. E toistaa eitä perässä, tuntuu pohtivan sen merkitystä, katsoo äitiään arvoituksellisen näköisenä, päästää pienen mielenosoitusitkun, ja jatkaa syömähommiaan.


  4. Miten eroon sormiruokailusta?

    November 30, 2011 by Hanna-Mari

    Ystävä esitti kiperän kysymyksen: Miten hänen taaperoikäisen poikansa saisi lopettamaan käsin syömisen ja käyttämään lusikkaa?

    Tyyppi hallitsee lusikankäytön täysin, mutta yleensä viskaa lusikan nurkkaan ja upottaa nyrkkinsä pinaattikeittoon. Selitä siinä sitten, että olet jo riittävän iso käyttämään ruokailuvälineitä…

    Mutta vastauksena otsikon kysymykseen: en tiedä. Riittäisikö aikuisen kärsivällisyys ja mallista oppiminen, jolla on huomattu olevan iso valta syömisenopettelussa?


  5. Ota, anna, kasta, pudota

    November 1, 2011 by Hanna-Mari

    Hups, ruoka putosi.

    Kymmenkuiselle vauvalle kaikkien mahdollisten esineiden ottaminen ja antaminen ovat ilmeistä mielipuuhaa. Myös toisto on kova juttu. Tämä näkyy myös ruokapöydässä. E syö ensin nälkänsä pois ja ryhtyy sitten tekemään erinäisiä kokeita. Näin se sujuu:

    Ojennetaan äidille hyppysellinen makaronilaatikkoa. Sanotaan vaativasti “öh”, osoitetaan vesilasia, juodaan ehkä tilkka ja poimitaan pöydältä pieniä jauhelihahippusia. Pudotellaan ne yksi kerrallaan lasiin. Elehditään niin, että äiti luulee janon olevan kyseessä. Työnnetään nyrkki lasiin, hämmennetään. Taputellaan pöydälle muodostunutta vesilätäkköä. Kiljutaan, hyvä meininki. Ojennetaan äidille vielä himppu makaronilaatikkoa.

    Ruokailun lopettamisesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä episodin jälkeen E poimii huolellisesti ympärilleen levittämänsä muruset suuhunsa.

    Missä vaiheessa ponnekkaan komentamisen voi aloittaa ilman, että se vie lapselta hyvää fiilistä syömisestä? Toisaalta jos meidän ainoa syömismurhe tällä hetkellä on sotku, taidan niellä sen myös tästä eteenpäin. Ainakin muutaman kuukauden vielä.


  6. Rutiinit hukassa

    September 15, 2011 by Hanna-Mari

    Juuri kun viisi ateriaa ja kolmet päiväunet on saatu sulavasti sovitettua kalenteriin ja rutiinit rullaavat, tyyppi kääntää sisäistä kelloaan täysin yhdeksänkuissynttärinsä alla.

    Tää sanois että moikka!

    Elämä kodin ulkopuolella muuttuu hankalaksi, kun ei ole mitään hajua siitä, koska neiti aikoo seuraavan kerran nukkua, kuinka pitkään, ja pitäisikö tässä välissä kuitenkin vetää vähän välipalaa, jos se uni tuleekin ennen suunniteltua päivällistä. Vaikeaksi muuttuu myös sen ennustaminen, onko kulloinenkin protestointi väsymystä, nälkää, maitonälkää, halipulaa vai viihdytä mua, mutsi -käskytystä.

    No mutta vaihe se on tämäkin.

     


  7. Iltapuuro, jännitysnäytelmä

    September 6, 2011 by Hanna-Mari

    Päähenkilö on ollut levoton jo pidemmän aikaa, ja syöttötuoliin päästessään hän viuhtoo ilmaa kärsimättömästi. Äänensävy on vaativa. Ruokaa!

    Tässä vaiheessa lusikka on lähtenyt käsistä.

    Sivuroolihenkilöt ottavat tietoisen riskin antaessaan hänelle lautasen, mutta alku on sopuisa. Banaaninpalat katoavat puuron päältä hetkessä. Syömistä säestää huoleton rallattelu, päähenkilön jalat viuhtovat pöydän alla ja lusikka halkoo ilmaa samalla, kun hän mättää banaania menemään vapaalla kädellään.

    Banaaninpalat loppuvat. Päähenkilö siirtyy käyttämään lusikkaa: hän kaapii, naputtelee, hakkaa ja siirtelee puuroaan. Sivuroolihenkilöt vilkuilevat toisiaan yrittäen pysyä huolettomina, mutta tarttuvat silti vähän väliä lautaseen kiinni.

    Toinen sivuroolihenkilö tuo pöytään iltapalaa, josta päähenkilö ei pääse osalliseksi. Alkaa välitön protestihuuto. Päähenkilö tuijottaa ruokia, joihin hän ei saa koskea, kiukun ja hämmennyksen vallassa ja kivahtelee kärttyisästi. Sivuroolihenkilöt syövät nopeasti välttyäkseen enemmältä raivolta.

    Kaapiminen, naputtelu, hakkaaminen ja siirtely jatkuvat. Päähenkilö kivahtelee kiukkuisesti ja rallattelee huolettomana vuoron perään. Kuuluu kling! ja lusikka kilahtaa lattialle. Päähenkilö on hetken ymmällään, mutta kokoaa itsensä nopeasti ja ryhtyy kauhomaan puuroa käsin – tällä kertaa suuhunsa.

    Ihmeen kaupalla hän syö koko lautasen tyhjäksi.

    (Tämä meininki on jatkunut nyt noin viikon ajan. Edistymisellä on hintansa, hurjaa ja mahtavaa!)


  8. Tää on varmaan jokin vaihe

    August 19, 2011 by Hanna-Mari

    Sekoiluruokapöydästä moikka! Parina viime päivänä neidin käytös ruokapöydässä on ollut vähintäänkin kyseenalaista. Ensin lähes kaikki ruoat pyyhkäistään viuhkamaisella kädenliikkeellä lattialle. Sitten niitä pudotellaan sinne palanen kerrallaan ja katsotaan tarkkaavaisena perään. Toimintaa säestää luonnollisesti älämölö. Noin puolen tunnin sekoilun jälkeen ruoka (joka on muutamaan kertaan nostettu lattialta takaisin pöytään) alkaa jotenkin maistua.

    Ei, en ole imettänyt yhtään tiheämmin kuin aiemminkaan, ja tyypin liikkumisesta päätellen energiantarpeen luulisi olevan iso. Ja kyllä, pikku vaikeuksia tässä odoteltiinkin, kun sormiruokailun ekat kuukaudet ovat sujuneet niin moitteitta.

    Ilmeisesti hän nyt sitten testaa painovoimaa. Ja äitinsä hermoja siinä sivussa.


  9. Vaikeinta on hidastaa

    July 3, 2011 by Hanna-Mari

    Sormiruokailussa vaikeinta vanhemman näkökulmasta ei suinkaan ole sotku eikä pelko lapsen tukehtumisesta. Ensimmäisestä selviää tyynellä suhtautumisella ja rutinoituneella siivoamisella, toisessa auttaa tieto sekä omat havainnot: tyyppi pärjää kyllä.

    Vaikeinta on hidastaminen. Huomaan tuskailevani kesken aamupuuron, että eikö voitaisi jo hoitaa tämä homma kasaan, pikkutyyppi, ja lähteä sinne ulos. Jään kiinni porkkanapalojen naputtelusta pöytään, jotta kiinnittäisin neidin huomion, kun hän keskittyy hetkeksi ulkona huojuviin puihin.

    Oikeasti minulla ei edes ole kiire mihinkään. Hoppuilu on pelkkä pään sisäinen juttu, jäänne elämästä ennen äitiyslomaa, jolloin aikataulujen kanssa oli oikeasti tekemistä. Nyt olen jo osannut säätää kalenterin väljäksi ja aloittaa aamutoimet kaksi tuntia ennen mihinkään lähtemistä, sillä pussailuun pitää jättää aikaa ja ylläreitä tulee aina.

    Ja siitä huolimatta kiirehdin. Ihan suotta. Meidän maailmamme on kuitenkin koko ajan tässä.


  10. Mustikkasotku, OMG

    June 16, 2011 by Hanna-Mari

    Pitäisikö sittenkin alkaa syöttää? Tämä ajatus oli aika vahvana mielessä tänä aamuna, kun E maisteli mustikkasosetta riisipuuronsa joukossa. Ja varsinkin loppusiivouksen yhteydessä. Tytön tukassa taitaa vieläkin olla mustikkaa…

    Ja banaania kanssa.

    Syöminen ei ollut hirveä hitti tänä aamuna, materiaalin levittely ympäriinsä sen sijaan kyllä. Tarjosin ekaa kertaa myös hiukan banaania, josta nähdäkseni ei päätynyt suuhun mitään. Hauska liiskattava se kyllä oli!

    Testasin silikonista leivonta-alustaa neidin ruokailuliinana. Ei toiminut ihan täysillä, sillä E testaili mielellään sen kulmien rullaavuutta muun touhuilunsa ohessa. Mikäköhän tähän tarkoitukseen olisi paras vaihtoehto? Stokkella on olemassa oma, imukupeilla pöytään kiinnitettävä alustansa, mutta sitä ei tietääkseni saa neutraalina kuvattomana lainkaan. Ideana olisi, että tyyppi keskittyisi pöydässä vain ruokaan eikä oheisrekvisiittaan, mutta tiedä sitten, kuinka paljon kuvallisesta alustasta haittaa on.