Rss Feed

Posts Tagged ‘hedelmät’

  1. Sekaisin omenoista

    August 25, 2011 by Hanna-Mari

    Yllätys päiväkävelyreitillä.

    Iltapuuron kanssa nautitut hedelmät saavat E:n tolaltaan. Ensin hän riehaantui jo pelkästä banaanin näkemisestä, ja aloitti mekkaloinnin heti, jos hedelmänpalasia ei ollut näköpiirissä.

    Tänä iltana vauvauinnin jälkeen saman ilmiön aiheutti omena. Puuro uppoaa onneksi siinä sivussa, mutta hermot menevät saman tien, jos omenaa ei ollut paloiteltu valmiiksi puuron viereen.

    Ja mistä ne omenat oli saatu? Päiväunilenkin varrelta, puutaloalueen kadulta, jonne joku ihana jätti laatikon ja viestin: Omenia mukaasi, ole hyvä.


  2. Sunnuntaibrunssia ja ensimmäinen curry

    August 7, 2011 by Hanna-Mari

    Ennen...

    Varhainen puuroaamiainen syötiin tänäkin aamuna, mutta ekojen päiväunien jälkeen tehtiin kunnon brunssi. E:n ateriaan kuului ruohosipulilla maustettua munakokkelia, kurkkua ja tomaattia, persikkaa sekä riisikakkua.

    Syödessä meininki oli kova, kuten nykyisin aina (paljon viuhtomista, mekkalointia ja jalkatukea vasten tehtyjä seisomaharjoituksia) mutta jäljelle ei jäänyt juuri mitään. Persikka, E:n rakkaus, häviää aina hetkessä, ja riisikakuissa hän tuntuu näkevän haasteen ja imeskelee ne huolella pehmeiksi ennen nielaisua. Pinsettiotteen alkeet helpottavat hyvin pehmeän munakokkelin syömistä.

    ...ja jälkeen.

    Myöhemmin päivällä teimme omena-linssicurrya, josta pieni osa erotettiin E:lle ennen suolan lisäämistä. Mieto curry oli tyypin eka varsinainen maustepläjäys, aiemmin hän on saanut ruokaansa ryydittämään vain satunnaisia yrttejä.

    No, se maisteluilme sitten? Ihan pokerina veti, ei säikähtänyt makua hän ollenkaan. Reseptiä seuraa!


  3. Uusi suosikki on löytynyt

    July 1, 2011 by Hanna-Mari

    Mansikalla on kilpailija. E:n uusi suosikkiherkku on persikka, jota hän veti puolikkaan tänään välipalaksi.

    Vitamiinihommissa välipalan päätteeksi.

    Syömistä edesauttoi täydellinen kypsyysaste, sillä pikkutyypin oli helppo mutustaa pehmeää hedelmää ilman niitä kovasti toivottuja hampaita. Myös banaani on helppoa syötävää, mutta sitä en uskalla ihan päivittäin tarjota – kovettaa nimittäin helposti vatsan.

    Kohta alkavalle lomareissailulle täytyy ehdottomasti pakata mukaan hedelmäveitsi. Näin E saa omat välipalat taukopaikoilla ja voidaan jättää soseet sielläkin testaamatta.


  4. Ei kai se tukehdu?

    June 7, 2011 by Hanna-Mari

    Tapaus päärynänkuori. E naposteli päivällisellä avomaankurkkua sekä päärynälohkoja, joihin jätin kuoren kiinni, jotta pysyisivät paremmin kädessä. Pitkään eivät pysyneet, sillä päärynä taitaa olla neidin herkkua. Kuoriasia tosin ei toiminut samalla tavalla kuin avokadon kanssa (natusti pelkän hedelmäosan mauttomasta ja kovasta kuoresta irti), vaan tyyppi veti koko kaman kuorineen (oli pesty ja luomu, joten ei torjunta-ainekuorrutusta) päivineen – ja lopetti yhtäkkiä, työnsi kielensä ulos ja alkoi kakoa.

    Sormiruokailun raamattu Omin sormin suuhun (Rapley & Murkett, WSOY) opastaa kakomisasiasta ja tukehtumisen pelosta näin: “Jos vauva valitsee itse suuhun laittamansa ruoan ja istuu suorassa, sormiruokailu ei tee tukehtumisesta yhtään sen todennäköisempää kuin lusikalla syöttäminen – se saattaa jopa vähentää riskiä”.

    Kakomisrefleksi saattaa olla avainasemassa, kun vauva oppii syömään turvallisesti.

    “Aikuisella kakomisrefleksi laukeaa kielen takaosassa. Refleksi laukeaa puolivuotiaalla paljon edempänä kielellä, joten kakomista tapahtuu helpommin kuin aikuisella ja silloin, kun sen aiheuttanut ruokapala on vielä kaukana hengitysteistä”. “Kakomisrefleksi saattaa olla avainasemassa, kun vauva oppii syömään turvallisesti. Kun refleksi on lauennut muutaman kerran vauvan laittaessa ruokaa suuhun tai työntäessä sen liian kauas taakse suussa, hän oppii välttämään tätä”.

    On tietysti eri asia lukea asioita tietokirjoista ja nähdä tilanteet käytännössä oman lapsen kanssa. Ihmeellisen huolettomana pysyin. Ehkä se oli äidinvaisto. E:n ilme ei ollut missään vaiheessa hätääntynyt, pikemminkin keskittynyt. Hän hoitikin tilanteen itse: kakisteli hetken, hengitteli syvään, ja jatkoi pokkana päivällistään.


  5. Avokadoa, kiitos

    June 6, 2011 by Hanna-Mari

    Onnistunut tyttöjen humputtelureissu takana. Kävimme E:n kanssa kesähousuostoksilla sekä lounaalla keskustassa. Stockan lastenhoitohuoneessa E tankkasi maitoa ja äiti jutteli mainioiden uusien tuttavuuksien kanssa. Vauvan ruoka tuli jutun aiheeksi melkein heti. Vähän isommat neidit saivat nimittäin samaan aikaan ruokaa purkista, kun E:stä kyseltiin, joko hän syö soseita. No, ei. Maistelee melonia, kurkkua ja päärynää, syö kolmatta päivää aamupuuroa. Samaan aikaan vähän ujostutti vastata noin – ja samaan aikaan olin superylpeä.

    Ruokapaikaksi valitsimme Sis. delin Kalevankadulla, josta äiti valitsi lounaaksi lohisalaatin. Neiti E testasi uutta makua, sillä hän sai salaatista palan avokadoa. Palasessa oli kuori kiinni, mutta se osoittautui käteväksi: E sai siitä hyvän ja pitävän otteen. Hän hoksasi nopeasti, että kannattaa maistella pehmeää hedelmäosaa, ja jätti kuoren rauhaan.

    Sotku pöydällä on äidin, ei tyttären.

    Ruokaa meni arviolta pari teelusikallista, avokadosiivun molemmista päistä kaikki, mikä jäi E:n pienen nyrkin ulkopuolelle. Sotku pysyi kohtuullisena. Mahtava lounasseuralainen!


  6. Vauva tarvitsee haarukan

    May 31, 2011 by Hanna-Mari

    Tänään E maistoi päärynää. Kaikesta päätellen hän rakasti sitä – ja koki sen haastavaksi.

    Pehmeästä ja liukkaasta päärynästä oli vaikea leikata palaa, josta neiti saisi hyvän otteen. Hetken harjoittelujen jälkeen lykkäsin päärynäpalan haarukkaan, josta E nappasi saman tien napakasti kiinni ja vei palasen ihan oikein suuhunsa. Joo, kuulostaa varmaan kauhealta – antaa nyt haarukkaa tuskin puolivuotiaalle, hullu mutsi – mutta vakuutan, että tilanne oli hyvin hallinnassa koko ajan. Lisäämme ostoslistalle vauvahaarukan.

    Sotku oli tietysti omaa luokkaansa. Reippaana tyttönä E mutusteli päärynänmuruja myös ruokalapultaan ja äidin käsistä, kun varsinaiset tarjottavat olivat jo lattialla. Kun syömistä ei enää löytynyt, hän protestoi äänekkäästi.

    Herkuttelun jäljet.

    Toistaiseksi (kolmen ruokalajin kokemuksella) vaikeinta ruokailutreeneissä on ollut ajoissa lopettaminen. Tämä on niin kivaa! Syömään opetteleva vauva ei tarvitse isoja annoksia kerralla, eikä uusia ruoka-aineita edes ole fiksua maistella kuin hiukkanen kerrallaan. Päärynää hän sai mutusteltua korkeintaan teelusikallisen verran. Juuri sopiva määrä järkevästi ajatellen, mutta kun pieni tykkää, on kiusaus santsaamiseen iso.

    Mutta vastuu hommasta onkin sillä, joka maistiaispaloja hänelle tarjoilee. Askel kerrallaan, äiti.


  7. Sadepäivän vesimelonismoothie

    May 30, 2011 by Hanna-Mari

    Ihan kaikkea en jaksa syödä, kiitos.

    Jos kotiin on raahattu kuusikiloinen vesimeloni, keksii sille mielellään muutakin käyttöä kuin pienen tytön varovaisesti etenevät ruokailutreenit. Tämä smoothie on ihana juoma, joka sopii ainakin aamu- ja välipalaksi. Myös hellesäällä.

    Helppo vesimelonismoothie

    banaani
    reilu nyrkin kokoinen pala vesimelonia lohkoina
    vajaa desi maustamatonta jugurttia
    noin teelusikallinen hunajaa
    ripaus hyvää suolaa

    Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai surauta sauvasekoittimella pehmeäksi juomaksi.