Rss Feed

Kuusi imetysongelmaa

May 30, 2011 by Hanna-Mari

Pian E on saanut kuusi kuukautta äidinmaitoa. Keskimäärin jokaiseen kuukauteen on mahtunut yksi ongelma, hankaluus, johon olemme tarvinneet apua tai joka on lopulta helpottanut itsestään ajan kanssa. Uusia outousvaiheita odotellessa!

1. Imetys yhtä itkua

Aivan pikkuisena, muutaman päivän iässä, E kärsi synnytyksessä kipeytyneestä niskastaan. Lisäksi syömistä vaikeutti tytön vino asento, jossa hän oli majaillut kohdussa pitkään. Olimme päässeet juuri kotiin, mutta syömisestä ei tahtonut tulla mitään. Kotona itki nälkäinen lapsi ja umpiväsynyt äiti. Apua saimme Kätilöopiston Haikaranpesän imetysvastaanotosta, jonne neuvola meidät onneksi ohjasi. Kaiken ratkaisi oikea syöttämisasento, jossa vauva nostaa leukaansa tarpeeksi ylös.

2. Herättelyvaihe

Muutaman päivän ikäinen E nukkui tasaisen syömisen kannalta liiankin pitkiä pätkiä, ja ensipäivien aikana saimme ohjeet herätellä häntä syömään kolmen tunnin välein. Se tuntui ristiriitaiselta; ensin neuvotaan, että kaiken ydin on syöttää lapsentahtisesti, eli aina kun vauva sitä pyytää. Kun lapsen ruokailutahti onkin hidas, sitä pitää kuitenkin nopeuttaa. Stressaava herättelyvaihe meni ohi reilussa viikossa, jolloin E osasi jo vaatia ruokaa useammin.

3. Maratonvaihe

Tämä vaihe tuntui ikuisuudelta. Ensimmäisen reilun kuukauden ajan E söi päivisin nopeasti, mutta iltatankkaus oli aivan omaa luokkaansa. Hän aloitti sen kuuden aikaan illalla, torkahteli välillä, mutta niin pieniksi hetkeksi, ettei äidille käytännössä jäänyt hetkeäkään omaa aikaa. Rajuimmillaan tyyppi vaati saada olla rinnalla jopa aamuyön tunneille asti. Aiemmin olin ajatellut, että hän saa luvan nukkua omassa sängyssään alusta saakka. Käytäntö saneli toisin. Kun E vihdoin nukahti, hän sai nukkua ihan missä huvittaa – kunhan nukkui.

Iltasyömiset ovat edelleen meillä pisimpiä, mutta lyhentyneet rajusti. Reilu varttitunti on todella lyhyt hetki verrattuna viiteen tuntiin!

4. Vain tietyt asennot kelpaavat

Syömishommat onnistuivat pitkään kunnolla ainoastaan kylkiasennossa. Kun tytön niska vahvistui, aloin treenata istualtaan ruokkimista. Se sujui aluksi hyvin vain toiselta puolelta, toisella tuli itku. Tähän auttoi aika sekä lapsiin erikoistunut osteopaatti, joka sai edistettyä E:n toipumista rajusta maailmaantulostaan.

5. Kävele, äiti!

Reilun kolmen kuukauden iässä E alkoi kiinnostua maailmasta niin, että se häiritsi jo hänen keskittymistään. Esimerkiksi muskarissa äiti sai kantaa tytärtä sylissään pitkin salia, jotta tämä suostui syömään kunnolla. Nykyisin en edes yritä ruokkia E:tä heti, kun olemme tulleet uuteen paikkaan, vaan hän saa ensin tsekkailla rauhassa tilannetta. Kotiuduttuaan syöminen sujuu yleensä hyvin – ja jos ei muuten suju, kävellessä kyllä.

6. Äiti ei saa puhua

…tai tytär ei syö, vaan alkaa jutella iloisesti takaisin – ja saa hetken kuluttua nälkäkiukut. E:n tankkaukset ovat onneksi nykyisin niin lyhyitä, että äiti malttaa olla sen ajan hölisemättä. Tämä vaihe alkaa hiljalleen mennä ohi. Äiti saa jo puhua, jos puhuu ihan hiljaa.


Ei kommentteja »

Ei kommentteja

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>