Rss Feed

Suositusten mukaan vai niiden vierestä?

September 6, 2012 by Hanna-Mari

Minä syön itse -kirjaa tehdessä yksi iso periaatekysymys oli tämä: mille kaiken perustamme? Koska kirja tehtiin nimenomaan suomalaisia varten, luontevalta tuntui se, että vallalla olevien oppien mukaan mennään, niiden samojen, joita neuvolassa kehotetaan noudattamaan.

Jo tässä lähdetään eri reitille kuin sormiruokailun raamatussa, Omin sormin suuhun -kirjassa. Gil Rapleyn ja Tracy Murkettin teoksessa eri ruoka-aineita voidaan tarjota puolivuotiaalle lapselle kerralla useita, ja toisaalta lapsi saa valita itse, koska kiinteän ruoan aloittaa – ajankohta voi siis olla myöhäisempikin kuin tuo maaginen kuusi kuukautta.

Viralliset suositukset tehdään aina varovaisuusperiaatteella, herkimpien mukaan. Blw:tä eli täysin lapsentahtista sormiruokailua on tutkittu tosi vähän. Kaikki tutkimukset, joihin itse olen törmännyt, puhuvat mielestäni täysin sen puolesta, mutta tiedemaailma onkin maallikosta hiukan neuroottinen. Esimerkiksi viime vuonna Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa otoksena oli 602 lasta. Tutkimuksessa sormiruokailu todettiin hyväksi tavaksi opetella kiinteisiin ruokiin, mutta koska hitaammin kehittyvät lapset saattoivat saada sillä tavoin liian vähän ravintoa, ei yksinomaista sormiruokailua päädytty suosittelemaan. Tutkimuksessa näitä lapsia oli otoksesta kuusi prosenttia. Minusta se kuulostaa tosi pieneltä määrältä. Tutkimuksen tehneet näkevät asian toisin: heidän mielestään sormiruokailu toki kannattaa, mutta lisäksi tulisi syöttää soseita – ihan vain varmuuden vuoksi.

Meillä sormiruokailu eteni kotimaisia suosituksia soveltaen. E sai kyllä välillä enemmän kuin yhden tai kaksi uutta ruoka-ainetta viikossa, mutta aika rauhallisesti edettiin. Nitraattipitoisista kasviksista ja esimerkiksi hunajasta pysyttelimme visusti erossa, kunnes ikää tuli yksi vuotta, mutta suositusten vastaisesti E söi – hyvällä halulla ja vatsavaivoista mitään ilmoittamatta – kikherneitä jo seitsenkuisena. En nimittäin osannut laskea niitä kuivattuihin papuihin kuuluviksi. Imetyksen lopettaminen hiukan reiluun vuoteen oli monen sattuman summa. E vähensi imetyksiä pitkään itse parin hämmennyspäivän jälkeen näytti unohtaneen koko jutun ja kaiken lisäksi nukkui paremmin kuin koskaan. Itse en usko, että imetyksen merkitys romahtaisi, kun lapsi täyttää vuoden. Ravitsemuksellinen merkitys varmaankin vähenee kyllä, mutta imetyksen muut merkitykset, kuten läheisyys ja turva eivät katoa mihinkään. Niitä voi onneksi osoittaa muutenkin kuin äidinmaidolla.

Suosituksiin suhtautuminen on jotenkin jännä asia. Jokainen on varmaan kuullut terveydenhoitajasta, joka sekoaa kuullessaan, ettei vauva-asiakas saa puuroa kahdesti päivässä ja lähettää tämän ravitsemusterapeutille. Itse säikähdin tosissani, kun kuulin, että kikherneitä ei pitäisi antaa alle vuoden ikäiselle. Se suositus kuitenkin perustuu herkkävatsaisten suojeluun – mitään varsinaisesti haitallista kikherneet eivät sisällä.

Miten tarkasti te olette noudattaneet neuvolasta saatuja ohjeita? Ensiruoaksi perunaa ja puuroa kahdesti päivässä, vai jotakin ihan muuta?


9 kommenttia »

  1. Maria says:

    :) Ihanan osuvaa ja monen vanhemman mieltä myllertävää. Esikoisen kanssa mentiin omin sormin suuhun -kirjan ohjeilla, yksi uusi ruoka-aine muutaman päivän välein. Perunasta ei perustanut esikoinen eikä nyt puolivuotias kuopus, vaan alkuun mentiin kaaleilla, bataatilla ja ihan tuoreilla kurkulla sekä tomaatilla. Myös eksoottiset hedelmät, kuten melonit, avokado ja kiivi otettiin heti kehiin niiden pehmeyden vuoksi. Esikoisesta emme uskaltaneet edes kertoa neuvolassa, että pelkällä sormiruualla mennään. Punnituksia jännäsimme joka kerta. Onneksi luotimme vaistoomme! Nyt kerroimme jo innostuneesti, että meidän lapset saavat syödä ihan itse. Luottamus on kasvanut. Pojan kanssa mentiin ensin kuukausi 5 kk iästä lähtien kasvis/hedelmäpuolta, sitten 2 viikkoa lihoja 6 kk iästä alkaen ja nyt 6,5 kk aloitimme puurot. Myös unikoulu ja 9-11 h imetysväli yöaikaan toimi tapauksessamme ilman lisämaitoja näillä pienillä sormiruuan rippeillä tuettuna.

    • Hanna-Mari says:

      Sama juttu: punnitukset jännitti kovasti, vaikka oma vaisto ja järki kertoivat, että kaikki on kunnossa. Yleisesti minua ärsyttää ehdottomuus (jota vanhemmuudessa on kaikkiaan todellakin liikaa!) – jos sormiruokailu ei olisi meillä toiminut, eli E ei olisi hoksannut nälän ja syömisen yhteyttä niin rivakasti tai ei olisi malttanut syödä riittävästi ja kasvu olisi hidastunut huolestuttavasti, totta kai olisimme alkaneet syöttää siinä ohessa. Se, että sormiruokailu toimi sellaisenaan, oli iloinen yllätys. Minusta kannattaa ensin kokeilla ja tehdä johtopäätöksiä sen mukaan, mikä omalle lapselle sopii, eikä jumiutua liikaa ulkopuolisiin ohjeisiin.

  2. A says:

    Aloitimme sormiruokailulla ja ensimmäistä ruokaa taisi olla banaani tms. hedelmä. Pian lapsi maisteli jo kanaa ja kasviksia (kukkakaali, parsakaali, porkkana). Perunaa annoimme vasta, kun hän oli yli vuoden ikäinen (joissain maissa perunaa (ja muita koisokasveja kai myös) ei suositella alle 1-vuotiaille sen sisältämän solaniinin takia. Koisokasveista paprikaa lapsi sai alle vuoden ikäisenä, mutta muut säästimme myöhempään ajankohtaan.
    Puuroa lapsi sai 7kk ikäsenä, mutta se oli riisipuuroa, koska gluteeniviljat aloitimme vasta, kun lapsi oli 1v6kk.

    Olemme välttäneet ruoka-aineta Suomen suositusten mukaisesti, mutta niiden lisäksi olemme välttäneet myös muita (em. koisokasvit, gluteeniviljat…). Olemme olleet siis hieman vastarannankiiskiä neuvolassa, mutta th on luottanut minuun ja siihen, että osaan etsiä tietoa.
    Kuivatut herneet otimme muuten mekin käyttöön jo aiemmin, lapsi taisi olla 10kk, kun tein suolatonta hernekeittoa.

    Lapsen pääasiallista ravintoa oli äidinmaito ainakin 8kk ikään asti (silloin huomasi, että sormiruokaa alkaa upota lapseen enemmän). Lapsi kasvoi hyvin pluskäyrällä koko ajan. Vuoden iässä huomasi taas, että ruokaa uppoaa entistä enemmän ja maidon merkitys vähenee. 1v6kk iässä tapahtui taas maidon vähentymistä. Nykyään imetän enää kerran päivässä ja lapsi on 1v10kk. Lapsentahtisesti olemme menneet.

    • Maria says:

      Mistähän löytyisi lähde, mutta jostain on jäänyt mieleen, että 8-10 kk iässä lapsi alkaa ymmärtää, että ruokaa syömällä lähtee nälkä. Esikoiseni ja yksi kaverinkin lapsi alkoivat “vasta” 8 kk iässä syödä paljon. Nyt odotankin maltilla kuopuksen kanssa.

    • Hanna-Mari says:

      Tosi kiinnostava tuo koisokasviasia! Täytyy perehtyä lisää.

      Maidollahan lapsi pärjää tosi pitkälle. Itse muistelen hätäilleeni aterioiden määrän kanssa jo E:n ollessa seitsenkuinen, vaikka siinä kohti kiinteä ruoka on vasta maistelua. Olen ymmärtänyt, että terveydenhoitajissa on tosi paljon eroa siinä, miten äkkiä he hoputtavat vauvoja viiden aterian päivärytmiin. Kirjaa tehdessä mulle tuli selväksi se, että niiden aika on vasta lähempänä yhden vuoden ikää, joten alussa voi edetä ihan rauhassa, kunhan hän vain saa riittävästi maitoa. Sieltä se nälän ja syömisen yhteyden hoksaaminenkin sitten herää.

  3. Hyviä kysymyksiä! Meidän taktiikka oli täydellinen sekoitus Suomen neuvolan, Espanjan vastaavan lastenterveysjärjestelmän ja omien vaistojen antamia ohjeita. Iris aloitti sormiruokailun 6-kuukautispäivänään avokadolla ja maisteli parin kuukauden ajan porkkanaa, päärynää, omenaa, tofua, keitettyä kananmunaa, suolatonta leipää, pastaa… vasta tosiaan siinä 8-9 kuukauden tienoilla alkoi ruokaa upota enemmän, ja ehkä vuoden iässä hän alkoi olla selvästi enemmän nälkäinen. Iriksen paino on koko ajan kasvanut tosi hitaasti, mutta toisaalta pituutta on tullut reippaasti ja energiaa aina vain lisää. Peruna ei muuten maistu edelleenkään OLLENKAAN missään muodossa: välttääköhän Iris luonnostaan koisokasveja, hmm!

  4. Sissi says:

    Olipas kiva löytää tänne! Juurikin esikoisen ruokailua tässä miettiessä on hyvä lukea muiden kokemuksista. Ihmeesti sitä etenee turhankin tarkkaan neuvolan ohjeiden mukaan, vaikkeivät “tädit” itsekään osaa aina hämmentyneisiin kysymyksiini vastata. Kohta 6kk ikäinen poika on onneksi innokas syömäri, oli kyse sitten soseista tai sormiruuasta.

    • Hanna-Mari says:

      Ja olipas kivaa, että löysit :) Neuvolan terkkareissa on tosiaan huimia eroja, sillä sormiruokailuun perehtyminen ei ole toistaiseksi ollut pakollista, vaan ihan omasta mielenkiinnosta kiinni.

  5. Nana says:

    Meidän terkkari “määräsi” että 7kk ikäisellä sormiruokailijalla pitäisi olla 6-7 ateriaa päivässä kun painoa ei tullut “riittävästi”. Ravattiin tarkastuspunnituksissa (aina sama voivottelu kun painoa ei ole lisää), ravitsemusterapeutilla (joka totesi että lapsi syö hyvin eikä muutostarvetta ole, eikä enempää syömään voi pakottaa), lääkäreiden tarkastuksissa (jotka totesivat aina että normaalin rajoissa mennään kuitenkin, mutta lopetammehan imetyksen viimeistään 1v. iässä ja siirrämme pian lapsen omaan sänkyynsä nukkumaan). Noh, summa summarum 1v.6kk neuvolassa todettiin pojan KOKO AJAN kasvaneen hyvin omalla käyrällään…. Sattui nyt vaan tulemaan pieneen äitiinsä ja on näin ollen sirpakka itsekin, huono tuuri. Tätä ei neuvolassa vaan aiemmin uskottu. Kesälomasijainen terkka jopa soitti minulle kerran perään ja sanoi että lapsellemme ei sormiruoka riitä vaan soseita täytyy alkaa syöttää. Lapsen paino siis ei missään vaiheessa tipahtanut vaan nousi tasaisesti, pituuden ja painon välinen suhde vaan laski kun vauvanpulleus lähti 4kk liikkuvaiselta kovaa kyytiä. Kuunneltiin kuitenkin tervettä, reipasta, tissimaidosta pitävää, kasvavaa, rohkeasti maistelevaa vauvaamme :) eikä terkkareita.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>