Rss Feed

Harvinaiset herkut

February 22, 2012 by Hanna-Mari

Jaahas, uusi tuttavuus.

Tiukkisäiti lepsuilee, vuorossa tunnustuksia: Karkkipäivää E:lle ei ole luvassa mahdollisimman pitkään aikaan, mutta pullalla hän on päässyt muutaman kerran herkuttelemaan. Näin sitä vedellään rajoja ihan mielivaltaisesti.

Ensimmäinen kerta taisi olla isomummin luona. E istui leveästi leivinuunin kupeessa oloasussaan, ja pisteli puolikkaan lettipullapalasen selvästi nautiskellen. No kai nyt, isomummin pulla on ihan järkyttävän hyvää.

Pullalipsumista on tapahtunut myös kahvilakäynneillä. Pari viikkoa sitten, laskiaispullakauden alussa, piipahdimme Briossissa, jonka palvelua haukutaan näköjään pitkin kaupunkia. Käynnillämme kaikki oli ihan ok, mutta se pulla, se oli täydellinen. Laskiaispullat (huom: hillolla!) ovat tämän äidin heikkous, ja kun E pisteli omia, huomattavasti terveellisempiä eväitään, yritin syödä pullan pois mahdollisimman vähäeleisesti. Kun neiti sitä eväidensä jälkeen pyysi, sai hänkin palasen, eikä tehnyt pullasta sen jälkeen suurempaa numeroa.

Muistaakseni jotakin tämänkaltaista herkuttelusta mainitaan myös Omin sormin suuhun -kirjassa. Kun esimerkiksi jälkiruokiin suhtaudutaan rauhallisesti, ei niistä lapsenkaan mielessä tule jotakin erityistä kiihtymystä aiheuttavaa. Ei siis “ooh, mitä salaisia herkkuja täältä löytyykään” -juttuja, vaan mieluummin luontevaa “maistetaanko marjarahkaa?” -suhtautumista. Niin kauan kuin se vain toimii.


2 kommenttia »

  1. Jenni says:

    Kiitos! Sun blogin innoittamana ollaan kokeiltu ja löydetty monta toimivaa juttua lapsen ruokailuun. Mutta pitihän toi Briossin pullakin tietty käydä testaamassa – Ah aivan taivaallinen laskiaispulla! Harmitti kun tuli hotkittua… :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>