Rss Feed

Puhu imetyksestä

October 20, 2011 by Hanna-Mari

Kas, imetysviikkokin on olemassa, ja sitä vietetään näköjään nyt. Tänä vuonna teema on puhu imetyksestä. Ok.

Ennen E:tä en tiennyt vauvojen syömisasioista kuin joitakin perusteita. Imetyksen tuki ry:n ihmiset olivat mielestäni hippilauma, jotka imettävät lapsiaan kouluikään saakka.Ei mitään hajua, oli vastaus, kun synnytyssuunnitelmakäynnillä Haikaranpesässä kyseltiin miten kauan olen ajatellut imettää. Ehkä puoli vuotta, arvelin.

Tyypin alkupäivät olivat hankalia, hän sai sairaalassa lisämaitoa matalan verensokerin vuoksi ja äiti juoksutti hoitajia opastamaan asennon löytämisessä joka ikisellä imetyskerralla. Kotona hommasta ei meinannut tulla enää mitään, mutta neuvola onneksi lähetti meidät tunnin mittaiselle vastaanotolle imetykseen erikoistuneen hoitajan luo, jonka ansiosta homma lähti sujumaan.

En ollut varautunut siihen, miten sitovaa imetys on. En ollut ikinä kuullutkaan, miten ison osan vuorokaudesta minikokoinen ihminen voi käyttää syömiseen (miten ihmeessä useamman lapsen äidit ratkaisevat tämän yhtälön?). Sormet riittävät hyvin äidin iltamenojen laskemiseen kymmenen viime kuukauden ajalta, kun E on ollut olemassa, ja vasta viikko sitten häntä alettiin vieroittaa yösyöpöttelyistä vieressä nukkuen. Päiväimetyksissä mennään edelleen tyypin tahdissa, eikä niistä ole toistaiseksi kiirettä karsia. Minä ennen E:tä olisi ollut näistä lukemista järkyttynyt. Nyt ei oikeasti tunnu missään.

Kaikille sama meininki ei tietenkään sovi. Joillakin imetys ei kerta kaikkiaan onnistu. En haluakaan tuputtaa omia toimintamallejani kenellekään. Minusta on kiinnostavaa, miten paljon pienikokoinen uusi asuinkumppani voi muuttaa vanhempiaan, tässä tapauksessa äitiään. Ihan ok suuntaan.


3 kommenttia »

  1. Heta says:

    Vähän samoja fiiliksiä itselläkin oli ja on, tosin meillä kävi hyvä tuuri ja imetys vaan sujui alusta asti mainiosti. Mutta eihän sitä etukäteen voinut tietää, miten homma toimii. Itsekin Kättärillä ihmettelin niitä kysymyksiä, kun tuntui ettei voi sanoa juuta eikä jaata. “No, suositusten mukaan kai…” Oli vähän sellanen olo, että sinähän se kätilönä asiantuntija olet, sano sinä! :)

    Nyt jälkikäteen ymmärtää toisaalta myös sen, miten henkilökohtaisesta asiasta on kysymys. Imetysviikossa ja imetyksestä puhumisessa on se hyvä puoli, että tietoa on hyvä olla saatavilla. Sen perusteella sitten jokainen voi itse harkita, mikä on paras tapa oman lapsen kanssa.

    Vielä 8 kk ipanan kanssa kuvittelin, ettei imetys lopu koskaan (hehheh), vaan niinpä sitten siinä 10-12 kk välillä pikku hiljaa aika luonnostaan tapahtui siirtymä lehmänmaitoon ja nokkamukiin.

    • Hanna-Mari says:

      Kyllä, tuuri kävi ja meidän tapauksessa apua oli saatavilla juuri ratkaisevassa kohtaa. Toivon, että imetyksen puolesta puhumista ei niin helposti tulkittaisi ei-imettävien syyllistämiseksi, koska sitä se ei ole. On erilaisia tilanteita ja pääasia, että lapset saavat ruokaa. Mutta tietoa, sitä lisää! Niin usein törmää vielä “yhtäkkiä maito vain ei enää riittänyt tai se loppui” -juttuihin. Voihan se vähetä ja loppua, mutta ei kroppa sitä yksinään päätä lopettaa, vaan imetyksen jatkumiseen voi todella vaikuttaa itse. Siksi toivon, että mahdollisimman moni tukea tarvitseva hakisi tietoa vaikka Imetyksen tuki ry:stä (eikä suhtautuisi siihen yhtä ennakkoluuloisesti kuin meikä ensin), ellei sitä synnytyssairaalasta ja neuvolasta saa. Yleistä tuntuu olevan, että ei saa.
      Ja painotan vielä: on erilaisia tilanteita, ja kaikkein tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa.

  2. Essi says:

    Heta: Kymmenkuisen äitinä ihan varovaisen toiveikkaasti odottelen, josko tyyppi vähitellen olisi kiinnostunut vähentämään tissittelyä. Mutta jos ei niin ei siinä mitään, tällä mennään :).

    Samoja kokemuksia täälläkin kuin Hanna-Marilla. Raskausaikana en ajatellut imettämistä yhtään, en tiennyt koko asiasta mitään. Ja kun lapsi tuli ennen aikojaan kiireellisellä sektiolla, oli huonokuntoinen ja teholla, täysin lisämaidolla, ja imetysohjauksen taso oli nolla, olisi luullut, ettei imetys olisi voinut onnistua. Mutta tuuri kävi meilläkin, ilmeisesti pikkutyyppi oli vain niin innokas tissityttö ja osasi homman luonnostaan, että vähän heikot olosuhteet ei haitanneet. Muistan miten yritin imettää tyttöä teholla, hän oli ehkä päivän ikäinen ja toista kertaa rinnalla. Nappasi kiinni kuin vanha tekijä ja saman tien avasi suuret tummat nappisilmät oikein isolle auki, niin kuin joku olisi laittanut väsyneeseen ja heikkokuntoiseen vauvaan virrat päälle. Ja miten kotona asuin ekat viikot sohvannurkassa, lapsi koko ajan kiinni tississä. Mies tarjoili kahvia, ruokaa ja juomaa, läppärissä pyörivät poliisisarjat ja tyttö imutti menemään, tunteja.

    Hirveän paljon on aika kummallisia käsityksiä imettämisestä, olisi niin hyvä ettei väärien tietojen vuoksi kenenkään imetys lakkaisi. Sen vuoksi on ihan oikein, että imetyksestä puhutaan, ketään tietenkään syylistämättä, mielellään jo ennen sen lapsen syntymää.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>