Rss Feed

Posts Tagged ‘uni’

  1. Oliko aika oikea?

    January 4, 2012 by Hanna-Mari

    Tänään oli kolmas päivä imetyksen lopettamisen jälkeen. Kahtena ensimmäisenä iltana isi vei E:n unille, mutta tänään oli ensi kertaa äidin vuoro.

    Hän ei ole ikinä nukahtanut yhtä helposti ja nopeasti. Pientä kitinää ja nukahtamisasentoon könyämistä, ja se siitä.

    Ilmeisesti aika imetyksen lopettamiselle oli nyt ihan ok. Eilen E oli vähän hämillään, tänäänkin kovasti tunkemassa syliin, mutta ei mitenkään kiukkuinen, ei erityisen itkuinen tai murjottava.

    Myös äidin olo alkaa helpottaa eilisen arkuudesta ja pinkeydestä. Toistaiseksi maito on vielä suht tukevasti eturintamassa eikä ole palannut verenkiertoon (mystiseltä kuulostava tapahtuma!), mutta tukalaa ei onneksi ole. Olen myös aavistellut, että ihan kuin olo olisi jotenkin selväjärkisempi, kirkkaampi, vähemmän sumuinen – hormonihiprakkavuoden jälkeen siis tosi outo.


  2. Se on loppu nyt

    January 3, 2012 by Hanna-Mari

    Lopetin imetyksen toissapäivänä. Päätin asiasta eilen. Tänään E on ollut vähän parka ja hämillään, huominen voi olla joko tuplasti pahempi tai sitten alkaa helpottaa.

    Tein imetyslopetuspäätöksen nyt, koska siihen oli hyvä sauma: tyyppi on saanut äidinmaitoa viime päivinä enää maksimissaan kahdesti päivässä, usein vain iltanukutuksella. Lisäksi hän on siirtymässä yksiin päiväuniin, joten on riittävän väsynyt puolenpäivän aikaan nukahtaakseen kohtuuajassa ihan muutenkin kuin rinnalle. (Joo, siirtymässä yksiin uniin – äsken hän oli nukahtaa lounaspöytään ja vetää nyt sikeitä. Tänään nukutaan siis mitä todennäköisimmin kahdet.)

    Vuoden ja kaksi viikkoa sitä kesti. Mutta haikeaa on! Tein päätöksen siksikin näin “jälkikäteen” (tajusin, että koko päivä on oltu imettämättä ja hyvin on mennyt, joten aloitetaan tämä heti nyt), sillä muuten se olisi todennäköisesti ollut paljon vaikeampaa. Jos olisi miettinyt, että vielä tämän viikon. Tai seuraavaan hampaantuloon asti. Tai vielä tänä iltana yhden kerran. Uskon, että vähemmillä kyynelillä mennään nyt, sekä tytär että äiti.


  3. Puhu imetyksestä

    October 20, 2011 by Hanna-Mari

    Kas, imetysviikkokin on olemassa, ja sitä vietetään näköjään nyt. Tänä vuonna teema on puhu imetyksestä. Ok.

    Ennen E:tä en tiennyt vauvojen syömisasioista kuin joitakin perusteita. Imetyksen tuki ry:n ihmiset olivat mielestäni hippilauma, jotka imettävät lapsiaan kouluikään saakka.Ei mitään hajua, oli vastaus, kun synnytyssuunnitelmakäynnillä Haikaranpesässä kyseltiin miten kauan olen ajatellut imettää. Ehkä puoli vuotta, arvelin.

    Tyypin alkupäivät olivat hankalia, hän sai sairaalassa lisämaitoa matalan verensokerin vuoksi ja äiti juoksutti hoitajia opastamaan asennon löytämisessä joka ikisellä imetyskerralla. Kotona hommasta ei meinannut tulla enää mitään, mutta neuvola onneksi lähetti meidät tunnin mittaiselle vastaanotolle imetykseen erikoistuneen hoitajan luo, jonka ansiosta homma lähti sujumaan.

    En ollut varautunut siihen, miten sitovaa imetys on. En ollut ikinä kuullutkaan, miten ison osan vuorokaudesta minikokoinen ihminen voi käyttää syömiseen (miten ihmeessä useamman lapsen äidit ratkaisevat tämän yhtälön?). Sormet riittävät hyvin äidin iltamenojen laskemiseen kymmenen viime kuukauden ajalta, kun E on ollut olemassa, ja vasta viikko sitten häntä alettiin vieroittaa yösyöpöttelyistä vieressä nukkuen. Päiväimetyksissä mennään edelleen tyypin tahdissa, eikä niistä ole toistaiseksi kiirettä karsia. Minä ennen E:tä olisi ollut näistä lukemista järkyttynyt. Nyt ei oikeasti tunnu missään.

    Kaikille sama meininki ei tietenkään sovi. Joillakin imetys ei kerta kaikkiaan onnistu. En haluakaan tuputtaa omia toimintamallejani kenellekään. Minusta on kiinnostavaa, miten paljon pienikokoinen uusi asuinkumppani voi muuttaa vanhempiaan, tässä tapauksessa äitiään. Ihan ok suuntaan.


  4. Unikoulusta iltaa!

    October 17, 2011 by Hanna-Mari

    Isäkuukauden päätteeksi pidetty kolmen yön unikoulu on ollut toistaiseksi menestys (voimakasta puun koputusta tähän). Ideana oli saada kymmenkuinen E nukahtamaan ilman maitoa – myös yöllä, kun hän herää kiipeilytreeneihinsä.

    Kymmenen kuukautta olemme eläneet hyvin tarkkaan E:n tahtisesti. Tähän saakka tyyppi on saanut syödä aina halutessaan myös öisin. Periaatteessa minulla ei olisi mitään yhtä tai kahta yösyöpöttelykertaa vastaan vieläkään, mutta koska kertoja alkoi olla joka yö neljä tai enemmän, päätimme kokeilla, josko hän olisi niistä valmis luopumaan. Metodina hyvin lempeä tassuttelu, ja syliin aina, kun huuto alkaa yltyä. Kouluttajana toimi isi, korvatulppia käytti äiti, iltamaidot ennen nukkumaan menoa tarjoiltiin makuuhuoneessa tutun iltalaulun kera.

    Protestointia tuli lopulta yllättävän vähän. Ensimmäisenä yönä E mellakoi kaksi tuntia puolen yön aikaan, mutta rauhoituttuaan veti unta lopulta varttia vaille seitsemään asti. Toisena yönä hän heräsi pirtsakkana ennen neljää, sai lopulta maitonsa puoli viiden maissa (aikomus oli, että ennen viittä ei imetetä) ja nukkui aamukahdeksaan. Kolmantena yönä unta vedettiin hienosti seitsemän paikkeille asti. Viime yönä hän metelöi ankarasti ennen puoltayötä, vaipui sitten sinnikkäällä syliin ja takaisin -toistolla sekä noin kolmellakymmenellä kissalaululla uneen, tankkasi kerran puoli kuuden aikaan ja uinui sen jälkeen kahdeksaan asti omassa sängyssään. Äsken löysin hänet istumasta sängystään, nostin hetkeksi syliin ja laskin takaisin, ja toistaiseksi siellä nukutaan.

    Äitinäkökulmasta yhtenäinen uni on ollut kova juttu. Tältä normaali-ihmisestä siis tuntuu! Vaikka valvomista meillä on varmaankin ollut onnekkaan vähän, eivät yöt ole ehjiä olleet. Haikeuttakin on ilmassa. Vieressä nukkuva E oli ihana. Onneksi hän on ihana myös omassa sängyssään – ja äidin yöimetysselkä kiittää oietessaan pikkuhiljaa. Katsotaan, miten homma etenee (voimakasta puun koputtelua tähän).


  5. Viikon parhaat asiat

    September 18, 2011 by Hanna-Mari

    1. Ulkona syöminen sujuu, ja jos päiväunet on nukuttu ja syötävää riittää, E jaksaa hyvin istua yli tunninkin pöydässä.

    2. Uusi rytmi – uudet unenlahjat. Vaikka ruoka-aikojen kanssa joutuu aluksi vähän säätämään, on E:n uudessa rytmissä puolensa: yli tunnin päikkäreitä aiempien 20-minuuttisten sijaan. Ooh, omaa aikaa!

    3. Pyörän turvaistuin testattu ja tykätty. Syysretket, täältä me tullaan!


  6. Rutiinit hukassa

    September 15, 2011 by Hanna-Mari

    Juuri kun viisi ateriaa ja kolmet päiväunet on saatu sulavasti sovitettua kalenteriin ja rutiinit rullaavat, tyyppi kääntää sisäistä kelloaan täysin yhdeksänkuissynttärinsä alla.

    Tää sanois että moikka!

    Elämä kodin ulkopuolella muuttuu hankalaksi, kun ei ole mitään hajua siitä, koska neiti aikoo seuraavan kerran nukkua, kuinka pitkään, ja pitäisikö tässä välissä kuitenkin vetää vähän välipalaa, jos se uni tuleekin ennen suunniteltua päivällistä. Vaikeaksi muuttuu myös sen ennustaminen, onko kulloinenkin protestointi väsymystä, nälkää, maitonälkää, halipulaa vai viihdytä mua, mutsi -käskytystä.

    No mutta vaihe se on tämäkin.

     


  7. Viikon parhaat asiat

    August 5, 2011 by Hanna-Mari

    1. Hammas - se tulee sittenkin! Neljä kuukautta niitä on odoteltu, ja tänään alaleuassa tuntui vihdoin pieni, terävä nökö.

    2. Uudet lempparit eli E:n pikaruoat: porkkanaraaste (pehmeä, hieno raaste menee hyvin ilman hampaitakin) ja riisimöykyt (testattu mustikkasoseen lisäksi päärynällä – ja tietty jauhelihalla…).

    3. Unikoulu, osa 1: vaikka vahvaa protestointia olikin ilmassa, nyt myös isi kelpuutetaan nukuttajaksi.


  8. Parsakaali, rakastettuni

    June 19, 2011 by Hanna-Mari

    Viikonlopuksi iski armoton nuha, ja pikkutyyppi nukkui vuoroin omassa sängyssään, äidin ja isin vieressä ja sitterissä sekä turvakaukalossa, jotta tukkoisuus ei tuntuisi niin pahalta. Kiinnostus ruokaan väheni myös selvästi lauantaiksi, joka on toistaiseksi ollut päivistä räkäisin, mutta silloinkin aamupuuro menetteli ja yksi suosikki pysyi: parsakaali.

    Nuhanenän herkut.

    Sormiruokailijan vanhemmille parsakaali on kiitollinen kokattava. Itse olen tuskaillut porkkanoiden kanssa, sillä ne tahtovat aina jäädä liian koviksi, mutta parsakaali se vain onnistuu. Toistaiseksi se on maistunut E:lle ylivoimaisesti parhaiten. Juuri mitään ei jää, ainoastaan varsiosat hän jättää syömättä. Toki pientä kaalihippua lentää kaikkialle, mutta jälkiä siivoillessani hämmästelen aina jätteen pientä määrää.

    Parasta on, että E:n herkussa on pienelle tarpeellista rautaa ja reilusti ainakin A- ja C-vitamiineja. Näitä eri kasvisten ravintoarvoja on tarkoitus alkaa selvittää pian. Kiinteiden aloittamista perustellaan muun muassa sillä, että vauvojen rautavarastot alkavat olla lopuillaan puolen vuoden kieppeillä. Vihreitä vihanneksia kehiin siis. Neiti saa opetella ihan sekasyöjäksi, mutta kasvisvoittoisesti on tarkoitus mennä, kuten perheessä muutenkin.


  9. Paljonko on tarpeeksi?

    June 17, 2011 by Hanna-Mari

    E syö toistaiseksi kiinteää ruokaa kahdesti tai kolmesti päivässä, aamulla puuroa, lounaalla ja/tai päivällisellä vihanneksia ja hedelmiä. Määrät eivät ole isoja, mutta ilmeisesti aika vähällä pärjää.

    Kysyin oikeita ruokamääriä neuvolasta, ja terveydenhoitajan vastaus oli huojentava: 6-8-kuiselle lapselle riittää 2-4 dl kiinteää ruokaa päivässä, jos imetyskertoja on 6-8. Meillä imetyskerrat ylittyvät vielä tuostakin, koska tyyppi taitaa olla äitinsä kaltainen: pieniä aterioita ja usein. Kiinteää matskua menee varmasti jo melkein tuo pari desiä päivässä (lattialle lentää usein aika tasan puolet tarjottavista), ja määrä saa nyt lisääntyä, sillä päähenkilö on täyttänyt maagiset puoli vuotta.

    6-8-kuiselle lapselle riittää 2-4 dl kiinteää ruokaa päivässä, jos imetyskertoja on 6-8.

    Tarkoitus ei ole järjestää mitään imetyksen alasajoa. Terkka neuvoikin, että enempiä aterioita ei ole vielä tarpeen antaa, ellei halua eroon esimerkiksi yöimetyksistä. Toistaiseksi siihen ei ole tarvetta, koska niitä on tavallisesti vain kaksi. Olen myös ymmärtänyt, että yöimetyksillä on osuutensa maidon riittävyydessä, joten antaa tyypin vaan syödä vielä kun haluaa.

    Että meille onkin sattunut tuollainen terveydenhoitaja. Toisia on jo kehotettu rajoittamaan imetysmääriä ja jättämään yöimetykset pois, koska puolivuotias ei maitoa yöllä tarvitse. Saa nähdä, jättääkö E aikanaan yösyöpöttelyn itse pois vai pitääkö häntä siihen paljonkin patistaa.


  10. Viikon parhaat asiat

    June 10, 2011 by Hanna-Mari

    1. E oppi juomaan nokkamukista. Noin kuukauden ajan tuttipullon totaalikieltäytyjä leikki vedellä täytetyllä mukillaan aina, kun hän istui sitterissä seurailemassa ruoanlaittomeininkejä. Jutun juonen hän hoksasi alkuviikosta, juuri sopivasti hurjilla helteillä. Äiti pääsee ehkä joku päivä yksikseen humputtelemaan, jes.

    2. Yhteiset aamupalat. Puuro on maistunut nyt viikon ajan, ja syöttötuoli on käytössä viidettä päivää.

    3. Kesä! Niin kauan kun helle ei häiritse E:n päiväunia, äiti nauttii siitä täysillä.