Rss Feed

Posts Tagged ‘ulkona syömässä’

  1. Ravintolapäivää odotellessa!

    October 18, 2011 by Hanna-Mari

    Seuraa mainos: Ravintolapäivänä 19. marraskuuta avaa Helsingin Arabianrannassa aikuisystävällinen vauvaravintola Ilja ja Ella, joka tarjoilee brunssia kahdessa kattauksessa. Ilmoittauduimme olemassaoleviksi tänään Facebookissa, sieltä tulossa lisäinfoa ja varmaan vielä täältäkin!


  2. Tunnustan, kävin ABC:llä

    October 7, 2011 by Hanna-Mari

    Noutopöytäruokaa nähtävillä hiukan myös pöydällä.

    Todella epäviileää käytöstä, mutta automatkalla mummolaan pysähdyimme syömään ketjukompleksien ruumiillistumassa, Juvan ABC:llä. Lapsiperhenäkökulma on nähtävästi tehnyt tehtävänsä. Ruoka oli aika mautonta, mutta muuten on tunnustettava, että hyvin toimi.

    Ensinnäkin E söi ilmaiseksi noutopöydästä, josta hänelle napattiin keitettyjä perunoita, lämpimiä sekavihanneksia, puolukalla maustettua porkkanaraastetta (hitti), kurkkukuutioita sekä kahta kaaliraastetta. Toiseksi syöttötuoleja oli todellakin riittävästi. Kolmanneksi henkilökunta riensi paikalle harjan ja rikkalapion kanssa juuri, kun olin kumartunut poimimaan syöjättären jämät lattialta. Neljänneksi puljun leikkipaikka (jota suositellaan 2 vuotta täyttäneille) oli meidän lounasaikaamme rauhallinen, siisti ja käypä konttailuun. Viidenneksi vaipanvaihtotilassa oli syöttötuoli, johon tyypin voi turvallisesti lykätä siksi aikaa, että äiti pystyy sukimaan hiuksiaan ja pesemään kädet.

    No, kai me mennään sinne uudestaankin.


  3. Välipalaa torilla

    September 23, 2011 by Hanna-Mari

    Oho, vinossa ollaan.

    Hienon syyspäivän kunniaksi torikahvilaan, jossa E napsi välipalaksi hetkeä aikaisemmin ostettuja puolukoita. Tyyppi taitaa olla makuasioissa äitinsä tyttö: kaikki kirpeä maistuu. Pinsettiote alkaa olla melko hyvin hanskassa, sillä vain harvat puolukat pomppivat käsistä pöydän alla kyttääville varpusille.


  4. Sunnuntaibrunssia sormin

    September 21, 2011 by Hanna-Mari

    Sunnissa sunnuntaina.

    Viime viikonloppuna E pääsi sunnuntaibrunssille Senaatintorin laidalla sijaitsevaan ravintola Sunniin. Paikka on hieno ja täysin toimiva myös lapsiperhenäkökulmasta – ja sopii sormiruokailijalle.

    Brunssi koostui noutopöydästä (14 euroa, vauvasta ei veloiteta) sekä menusta, josta voi tilata esimerkiksi uppomunia pinaatilla tai kinkulla. Noutopöytä (valikoima oli laajempi kuin nettisivuilla kerrotaan) oli pikkutyypin kannalta mainio. E sai syödäkseen ihanan hedelmälajitelman sekä paahdettuja, maustamattomia paprikoita, kesäkurpitsaa sekä munakoisoa, joita äiti poimi hänelle salaatin joukosta. Äidin lautaselta hän maisteli hiukan uppomunaa. Eväinä meillä oli ainoastaan riisikakkuja, eipä olis välttämättä tarvittu.

    Isotkin ihmiset viihtyivät. Ravintola on jaettu useampaan tilaan, ja meidän porukkamme istui rauhallisessa sivuhuoneessa toisen lapsiperheporukan kanssa. Imetys ennen päikkäreitä hoitui vapaan kabinetin mukavassa tuolissa. Myös seuraavalla kerralla tää äiti tilaa bellinin, nam!


  5. Viikon parhaat asiat

    September 18, 2011 by Hanna-Mari

    1. Ulkona syöminen sujuu, ja jos päiväunet on nukuttu ja syötävää riittää, E jaksaa hyvin istua yli tunninkin pöydässä.

    2. Uusi rytmi – uudet unenlahjat. Vaikka ruoka-aikojen kanssa joutuu aluksi vähän säätämään, on E:n uudessa rytmissä puolensa: yli tunnin päikkäreitä aiempien 20-minuuttisten sijaan. Ooh, omaa aikaa!

    3. Pyörän turvaistuin testattu ja tykätty. Syysretket, täältä me tullaan!


  6. Kaupunkieväät

    August 30, 2011 by Hanna-Mari

    Smoothiesta ja hedelmistä riitti hiukan äidillekin.

    Luomuavokado, riisikakku, deliosaston hedelmäsalaatti sekä äidin kanssa jaettu smoothie-juoma – siinäpä tukeva välipala E:lle tänään asioidenhoidon lomassa.

    Valmis smoothie oli hänestä mieletöntä herkkua, ja pullosta juominen onnistui kohtuuhyvin äidin avustuksella. Tässä juomassa ei ollut muuta kuin hedelmää, joten sitä saattoi antaa pikkutyypille hyvällä omallatunnolla.

    Julkisilla paikoilla imettäminen hoidetaan meillä nykyisin mahdollisimman pimeissä vessakopeissa – ei siksi, että äitiä jotenkin nolottaisi, vaan siksi, että syöjähenkilö ei muuten keskity touhuun yhtään.


  7. Sormiruokailijan oma ruokalista

    August 28, 2011 by Hanna-Mari

    Äiti ja ystävä ehtivät kahvitellakin, sillä lounas maistui pitkään.

    Perjantaina testasimme E:n kanssa yhden Helsingin keskeisimmistä mammakahviloista (yyh, mikä nimitys!), Sanomatalon Wayne’s Coffeen. Sormiruokaillijalle paikka on erinomainen valinta, sillä kahvilassa on oma menu pikkuisille.

    E sai listan pienimmän annoksen, mininapostelun, 4,50 euroa. Lautasen sisältöön sai vaikuttaa itse, ja meille tuli keitettyä pastaa, kanaa, kurkkua, tomaattia ja E:n ekat keitetyt herneet. Pinsettiotteen treenaaminen oli ilmeisen ihanaa tai sitten uusi tuttavuus maistui uskomattoman hyvälle (myöhemmin kotona olikin sitten ennenkuulumattomat ilmavaivat, mutta E taisi olla se, joka niistä vähiten häiriintyi…).

    Wayne'sin sormiruokalounaat tarjotaan kylminä.

    Annokset on ilmeisesti suunniteltu taaperoikäisille, sillä ihan suolatonta kana ei ollut. No, joka päivä me ei siellä syödäkään. Kaikkiin ruokiin kuuluu myös pillimaito tai -mehu. Juoman sijaan me saimme hiukan enemmän ruokaa. Annokset tarjoillaan kylmänä, ja kahvilaan on helppo mennä isommallakin vauvaporukalla, sillä syöttötuoleja on iso liuta. Myö suositellaan!


  8. Sosetta sormiruokailijalle

    August 1, 2011 by Hanna-Mari

    M/S Gabriella, ravintola Food Garden, alkuilta: “Olisiko mahdollista saada tälle pienelle vähän kanaa ja joitain kasviksia pehmeiksi keitettyinä palasina, ei soseena?”. “Kyllä, kysyn keittiöstä”. “Ja siis pehmeinä palasina, ei sos–” “Kyllä, ymmärsin”.

    Päästiin dippaushommiin.

    Hetkeä myöhemmin: “Ai, nää tuli nyt sit soseena”. “Niin, näin minä ymmärsin?!”.

    No, kananrinta oli viipaloitu nätisti pikku paloiksi, joten lievän huokailukohtauksen jälkeen sopeuduimme. Dippasin kanaa, mukana olleita riisikakunpalasia sekä ravintolan leipää soseisiin, karkeampaa parsaa hän mätti itse käsin ja koko pöytäseurue sai syödä rauhassa alkuruoista superihanaan jälkkäribuffetiin.

    Oli eka kerta, kun ravintolassa syöminen ei tuntunut pelkästään kivalta ja luontevalta. Pöydissä oli valkoiset liinat. Annoin E:lle sosetta lusikasta, hän veti sitä jotenkin ihmeellisesti henkeensä (vaarallista tuo soseiden syöminen!), luin tilanteen väärin ja tarjosin vettä, jolloin tyyppi laattasi syliinsä. Äidin teki mieli kiskaista toinenkin lasi viiniä.

    Loppupelissä kaikki meni kuitenkin hyvin. E söi kunnolla, tarjoilija kävi juttelemassa vielä mukaviakin ja ruoka oli hyvää. Lähdettyämme pöytään vaihdettiin puhdas, valkoinen liina. “Tää ei ollut meidän ainoa”, hymyili henkilökunta.


  9. Pinsettiote ja muuta lomalla opittua

    July 31, 2011 by Hanna-Mari

    E:n ekalla lomalla on tapahtunut ainakin näitä asioita:

    - On tilattu ihan oikea annos ravintolan listalta – hiukan sovellettuna, tosin, sillä paistetun lohen kanssa tarjoiltu perunat ja maustevoi vaihdettiin pehmeiksi keitettyihin kasvislohkoihin.

    - On käytetty omaa ruokailualustaa ravintoloissa, unohdettu se yhteen ja palattu jälleen syömään samaan paikkaan.

    - On ensimmäistä kertaa oksennettu ruokapöytään (tietenkin ravintolassa, eka kerta kun äitiä hiukka meinasi nolottaa).

    - On syöty ruotsinlaivan buffetista sekä tilattu ravintolasta ihan päteviä sormiruokailuannoksia.

    - On huomattu, että aamupuuron syönti ystävien mökillä ei todellakaan suju, jos vieressä touhuaa älyttömän mielenkiintoisia leikki-ikäisiä.

    - On vastailtu lukuisiin kysymyksiin E:n ruokailutottumuksista, oltu kauhean ylpeitä hänestä ja ehkäpä murrettu joitakin sormiruokailuun liittyviä ennakkoluuloja.

    - On opittu pinsettiote! Tyyppi poimii jo pieniä metsävadelmiakin näppärästi suuhunsa.

    Palaamme yksityiskohtiin pian!


  10. Sormiruokailija syö ulkona

    July 20, 2011 by Hanna-Mari

    Mitä sormiruokailija ja hänen vanhempansa tarvitsevat, kun perhe syö ulkona? Peittävän ruokalapun, hyvän pokan ja ystävällisiä sanoja henkilökunnalle.

    Lomareissulla hommasimme E:lle essumaisen Pikku-Piia-merkkisen ruokailuviitan, joka päällä voi syödä jopa puuroa kohtuullisen siististi. Sotkuun auttaa hyvä pokka: itseäni ei nolottanut tippaakaan kyykkiä ravintolan lattialla poimimassa tyypin pudottelemia parsakaalinvarsia. Toistaiseksi olemme saaneet ihanaa kohtelua. Ravintoloissa henkilökunta suhtautuu lempeästi, kun vanhemmat muistavat pahoitella sotkua sekä siivota pahimmat sikailut ruokailun jäljet.

    Ainakin näitä paikkoja voimme suositella:

    Porkkanaa ja kukkakaalia pienelle, isolle ahventa paketissa.

    Heila, Heinola

    ABC:n kyljessä sijaitseva ravintolan ja lähiruokakaupan yhdistelmä sijaitsee yksien päiväunien päässä Helsingistä. Lounas on ollut aina hyvää, ja niin oli eilisen testauksen perusteella listakin. Pyynnöstä keittiö teki E:lle oman annoksen: suolattomassa vedessä keitettyä kukkakaalia ja porkkanaa. Tarjoilija kysyi kahdesti, soseutetaanko ruoka valmiiksi, hih. Annos oli tosi hyvän kokoinen, vihannekset juuri sopivan pehmeitä ja henkilökunnan suhtautuminen ihanaa. Hyvät syöttötuolit.

    Hyve ja pahe, Joensuu

    Vanhaan elokuvateatteriin rakennetussa ravintolassa saa lounaalla vapaavalintaisia wokkeja sekä salaattia (äidin kannalta) superhyvästä noutopöydästä.

    Hyve ja pahe: Matala syöttötuoli, mutta meininki hyvä.

    Pienelle hampaattomalle tyypille valinnanvaraa ei ollut paljon, mutta pieni lounasateria syntyi keitetyistä kananmunista sekä vesi- ja hunajamelonista. “Sitä syntyy pienten kanssa”, tuumasi henkilökunta sotkusta. Syöttötuoleja ei kuitenkaan tainnut olla kuin yksi ja sekin aika matala, mutta E söi tyytyväisenä siitä huolimatta. Lounasaikaan tosi suosittu paikka, wokkeja joutui odottamaan. Yläkertaan portaat, mutta tyyppejä oli paikalla vaunujenkin kanssa. Me olimme liikkeellä pelkällä rintarepulla.

    P.S. Lomalaiset saapuivat hetkeksi kotiin, joten on hyvä hetki päivittää kuulumisia. Uusi lähtö on edessä pian, mutta elokuun toisella viikolla palaamme tiiviimpään blogipäivitystahtiin. Aurinkoisia päiviä!