Rss Feed

Posts Tagged ‘matkaeväät’

  1. Hyvä ensimmäinen pillimehu

    December 28, 2011 by Hanna-Mari

    Jos pillimehua, niin tätä.

    Joulun mummolarumbaa varten saimme pähkäillä eväiden kanssa. Mitä kaikkea yksivuotiaalle pakkaisikaan mukaan 500 kilometrin ajomatkalle, jotta se sujuisi mahdollisimman leppoisasti?

    Koska paluumatka on vielä edessä, en uskalla kertoa yhtään, miten vähillä pysähdyksillä menomatka sujui. Eväskassia voi kuitenkin raottaa, ja sieltä löytyi seuraavia:

    - Semperin luomupillimehu, joka sisältää omena- ja päärynämehua, vettä ja c-vitamiinia. E ei ole paljon mehuja maistellut, eikä tästäkään erityisesti syttynyt, mutta pillimehuksi tämä on mielestäni mainio. Ihan muuta kuin vedestä, sokerista, aromeista ja väriaineista koostetut juomat!

    - Minipaketteja luomurusinoita. Sisältöön kajotaan vasta hätätilanteessa, mutta jo pienten rasioiden pyörittely ja niiden kommentointi on E:stä kelvollista ajanvietettä.

    - Lounas- ja leikkitaukopaikalta mukaan napatut ruisleipäpalat.

    - Mandariinit, jotka aiheuttavat suunnatonta innostusta pienessä käyttäjässään, sekä banaani, vanha luotettu.


  2. Metsäeväitä ja kylmiä sormia

    October 31, 2011 by Hanna-Mari

    Eväinä leipää ja omppu.

    E tarvitsee ehkä minikokoiset sormikkaat. Vai miten muuten saamme syötyä eväitä metsäretkillä, kun säät tästä vielä viilenevät?

    Olemme nimittäin vierailleet muutaman kerran lähialueen Metsänuppuset-kerhossa, joka kokoontuu maanantaiaamuisin. Kerho on erityisesti alle kaksivuotiaille. Ohjelmassa on lauluja, puunrunkojen taputtelua, pudonneiden lehtien syömistä ja sen äitilähtöistä estelyä, yleistä mönkimistä sekä tietenkin eväät, joiden kimppuun käydäänkin heti kokoontumisen alussa.

    Tänään E piteli eväspurkkiaan toisella kädellä ja käytti toista ruokailuun napsiessaan omenanpaloja sekä sämpylöitä. Halloweenin kunniaksi hän sai maistella myös kerhotädin tarjoamaa kuumaa omenamehua. Eväät maistuivat hyvin ja tyyppi vaikutti kaikin puolin tyytyväiseltä, vaikka hänen sormensa olivat ruokailun jäljiltä jääkylmät.

    No, ehkä tämä on turhaa huolehtimista. Tyyppi pärjää varmaan ihan hienosti, ja äitikin oppii pukemaan hänelle rukkaset (sairaan vaikeaa!)  jotenkuten kunnolla… ehkä kevääseen mennessä.


  3. Tunnustan, kävin ABC:llä

    October 7, 2011 by Hanna-Mari

    Noutopöytäruokaa nähtävillä hiukan myös pöydällä.

    Todella epäviileää käytöstä, mutta automatkalla mummolaan pysähdyimme syömään ketjukompleksien ruumiillistumassa, Juvan ABC:llä. Lapsiperhenäkökulma on nähtävästi tehnyt tehtävänsä. Ruoka oli aika mautonta, mutta muuten on tunnustettava, että hyvin toimi.

    Ensinnäkin E söi ilmaiseksi noutopöydästä, josta hänelle napattiin keitettyjä perunoita, lämpimiä sekavihanneksia, puolukalla maustettua porkkanaraastetta (hitti), kurkkukuutioita sekä kahta kaaliraastetta. Toiseksi syöttötuoleja oli todellakin riittävästi. Kolmanneksi henkilökunta riensi paikalle harjan ja rikkalapion kanssa juuri, kun olin kumartunut poimimaan syöjättären jämät lattialta. Neljänneksi puljun leikkipaikka (jota suositellaan 2 vuotta täyttäneille) oli meidän lounasaikaamme rauhallinen, siisti ja käypä konttailuun. Viidenneksi vaipanvaihtotilassa oli syöttötuoli, johon tyypin voi turvallisesti lykätä siksi aikaa, että äiti pystyy sukimaan hiuksiaan ja pesemään kädet.

    No, kai me mennään sinne uudestaankin.


  4. Räiskäyttäjä lomatunnelmissa

    October 4, 2011 by Hanna-Mari

    Lomalla todettua tähän mennessä, pääosassa yhdeksänkuinen sormiruokailijavauva:

    - Italia (ainakin sen pohjoinen seutu Como-järven liepeillä) on loistokohde pikkutyypin kanssa reissaaville. Sormiruokailu ei ole mitenkään yleistä, mutta siihen, kuten kaikkiin lasten touhuihin, suhtaudutaan erinomaisen ihanasti. Pikkukylässä paikallinen rouva ryntäsi kotoaan ulos kujertelemaan E:lle.

    - Helppo tapa suoriutua lomapäivien ruokailuista on ottaa yhdet kunnon eväät mukaan. Meillä matkassa kulki keitettyjä vihanneksia harva se päivä, ja tyypin annosta täydennettiin pastalla (tietty) ja kaikella mahdollisella sopivalla, mitä aikuisten annoksista löytyi.

    - Ja juuri kun on ehditty tuulettaa vähentynyttä sotkua, on ruokapöydässämme uusi, kyseenalainen tapa, nimittäin räiskäyttäminen. Se tapahtuu yksinkertaisesti: läiskäistään ruokaa avokämmenellä täysillä, ja seurataan, mitä tapahtuu. Miten kauas kastiketta lentää tällä kertaa? Ihan kuin äiti yrittäisi pitää väkisin ilmeensä kurissa, etten innostuisi tästä enempää?


  5. Matkaeväät messissä

    September 26, 2011 by Hanna-Mari

    Valmiina lähtöön.

    Jos yhdeksänkuisen vauvan vanhemmat pakkaisivat kokoonsa nähden yhtä paljon kamaa mukaan kuin pikkuisensa, olisi meillä eteisessä useampi lätkäkassillinen. Huh.

    Eväspussi on nyssyköistä pienimpiä, mutta ei ihan vaatimaton sekään. Aamulentoa varten E:lle otetaan mukaan tietenkin aamiaista: itseleivottuja sämpylöitä (suolattomia, jep) sekä omenia. Jos määränpäästä ei löydetä helposti lounasta, on meillä matkassa avokadoja. Outoja tilanteita varten mukana on myös pussista juotava omenasose, jota voisi ehkä käyttää levitteenäkin sämpylöiden päällä. Ja lennolle tietysti nokkamuki mukaan. Jätetään mukitreenailut määränpäähän.

    Palaamme asiaan kotiuduttuamme!


  6. Viikon parhaat asiat

    September 25, 2011 by Hanna-Mari

    Torikahvilassa syödyt puolukat, omenalla ja kanelilla maustettu kaurapuuro ja pyörän turvaistuimessa kököttävä kestovirnistys. Ja se, että ihan kohta olemme reissussa koko poppoo. Matkaeväistä kerron vielä, sitten seuraa lomanmittainen bloggaustauko!


  7. Matkakuumetta ja -hämmennystä

    September 21, 2011 by Hanna-Mari

    E:n ekaan kunnon ulkomaanmatkaan (Ruotsin-risteilyä ei lasketa) on valmistauduttu muun muassa googlettamalla. Tunnetaanko sormiruokailua Italiassa? Miten siellä suhtaudutaan imetykseen?

    Keskustelupalstojen asiantuntijat eivät petä. Asiallinen kysyjä, joka tiedusteli italialaisten suhtautumisesta ravintolassa imettämiseen, sai silmilleen saman tien lauman henkilöitä, jotka kertoivat, miten törkeää julkinen imettäminen on ja päivittelivät, miten äidit haluavat esitellä rintojaan tuntemattomille. Sormiruokailu Italiassa -haku vei vauvojen syömisaiheiseen keskusteluun, jossa joku “kymmenen vuotta Roomassa asunut joutui aina häpeämään suomalaisia lapsiperheitä ravintolassa” ja toinen toivoi, ettei “ikinä joudu samaan ravintolaan teidän porsastelevien penskojenne kanssa”.

    Hohhoijaa, tästä sitä lähdetään pahennusta aiheuttamaan.


  8. Mitä mukaan lennolle?

    September 2, 2011 by Hanna-Mari

    Jännä jännä jännä, kuun lopussa on edessä E:n ensimmäinen lentomatka. Kolmen tunnin lennolle otetaan tietysti eväät mukaan, mutta mikä olisi sormiruokailijalle sopivaa reissuevästä?

    Ilmailuhallinnon sivuilla vauvahenkilöiden ruoasta on tiukan oloiset ohjeet, jotka kuuluvat näin: Vauvanruoaksi katsotaan äidinmaitovastike ja soseet, jotka on tarkoitettu vauvoille, jotka eivät vielä voi syödä tavallista ruokaa. Tarkista ennen lentomatkaasi lentoyhtiöltäsi vauvanruoan ja juoman saatavuus lentokoneessa matkan aikana. Vauvan ruoan ja äidinmaitovastikkeen tulee olla alkuperäisissä pakkauksissaan. Pakkaa vauvan ruoat erilliseen muovipussiin, sillä ne tulee ottaa pois laukusta turvatarkastuksen ajaksi.

    Tarkistin Finnairilta, miten siellä suhtaudutaan muihin kuin sosemaisiin eväisiin. Vastaus oli huojentava: totta kai voit ottaa lapselle eväitä, vain nesteiden kanssa ollaan tarkempia. Mutta niitäkin saa ostettua mukaan turva-alueen sisäpuolelta.

    Jee, meillä reissueväiksi otetaan ainakin itse tehtyjä suolattomia sämpylöitä sekä hedelmiä. Lento osuu aamupala-aikaan, lounasta syödäänkin sitten heti lentokentällä laskeutumisen jälkeen. Jo jännittää!


  9. Sosetta sormiruokailijalle

    August 1, 2011 by Hanna-Mari

    M/S Gabriella, ravintola Food Garden, alkuilta: “Olisiko mahdollista saada tälle pienelle vähän kanaa ja joitain kasviksia pehmeiksi keitettyinä palasina, ei soseena?”. “Kyllä, kysyn keittiöstä”. “Ja siis pehmeinä palasina, ei sos–” “Kyllä, ymmärsin”.

    Päästiin dippaushommiin.

    Hetkeä myöhemmin: “Ai, nää tuli nyt sit soseena”. “Niin, näin minä ymmärsin?!”.

    No, kananrinta oli viipaloitu nätisti pikku paloiksi, joten lievän huokailukohtauksen jälkeen sopeuduimme. Dippasin kanaa, mukana olleita riisikakunpalasia sekä ravintolan leipää soseisiin, karkeampaa parsaa hän mätti itse käsin ja koko pöytäseurue sai syödä rauhassa alkuruoista superihanaan jälkkäribuffetiin.

    Oli eka kerta, kun ravintolassa syöminen ei tuntunut pelkästään kivalta ja luontevalta. Pöydissä oli valkoiset liinat. Annoin E:lle sosetta lusikasta, hän veti sitä jotenkin ihmeellisesti henkeensä (vaarallista tuo soseiden syöminen!), luin tilanteen väärin ja tarjosin vettä, jolloin tyyppi laattasi syliinsä. Äidin teki mieli kiskaista toinenkin lasi viiniä.

    Loppupelissä kaikki meni kuitenkin hyvin. E söi kunnolla, tarjoilija kävi juttelemassa vielä mukaviakin ja ruoka oli hyvää. Lähdettyämme pöytään vaihdettiin puhdas, valkoinen liina. “Tää ei ollut meidän ainoa”, hymyili henkilökunta.


  10. Nämä tytöt lähti reissuun

    July 4, 2011 by Hanna-Mari

    Suojavarusteet.

    …ja mukaan otetaan kotona käytössä ollut silikoninen ruokailualusta, Marimekon alennusmyynnistä ostettu vinyylikangas suojaamaan majoittajien lattioita pikkuvieraan ruokaroiskeilta sekä omat puurolusikat.

    Palaamme asiaan myös lomalta!