Rss Feed

Posts Tagged ‘keitto’

  1. Kätevähkö kouru

    February 21, 2012 by Hanna-Mari

    Aika tyhjäksi meni tämä lautanen.

    Meillä syötiin kasvissosekeittoa (joo, taas, on tullut sen variointi tavaksi) tänään näin. Kaukalomallinen ruokalappu on melko hyvä, sillä siitä voi kaapia valumat takaisin syötäväksi. E hallitsee tämän jo itsekin, ja tyhjentää kourun siinä vaiheessa, kun lautanen alkaa näyttää tyhjältä.

    Tuotekehittely olisi kyllä kiva. Ruokalappu on varmaankin suunniteltu syötettäville lapsille, sillä se on niin leveä, että häiritsee hiukan käsien käyttöä. Hiukan kapeampi ja pidempi kourulappunen olisi loistava.

    Keiton kanssa naposteltiin kvinoaa sekä riisikakkuja. Tuntuu, että E on nyt päässyt tosissaan dippaamisen makuun ja hyödyntää sitä mielellään valuvien ruokien kanssa. Ehkä lusikka ja dippailu tukevat hyvin toisiaan syömisen opettelussa. Olisi loogista minusta se.


  2. Kvinoa, keittojen kaveri

    February 11, 2012 by Hanna-Mari

    Maa-artisokkakeittoa sekä kvinoakasa.

    Kvinoa on syrjäyttänyt riisikakut keittojen kumppanina. Syynä tähän on se, että lusikan käyttö sujuu koko ajan ketterämmin, joten pieni sakeutus riittää tekemään esimerkiksi sosekeitosta riittävän jämäkkää syötävää.

    Kvinoa on loistava lisuke, sillä siinä on muihin viljoihin verrattuna reippaasti enemmän proteiinia, mineraaleja ja vitamiineja. Lisäksi se on vatsaystävällistä matskua, eli mainiota ruokaa myös pikkutyypeille. Toistaiseksi olen käyttänyt kvinoaa pelkästään keittojen lisukkeena, joten juu, pitäisi selvästi alkaa kehitellä niitä reseptejä!

    Ja se lusikointi. Lisääntyy ja edistyy koko ajan, mutta kyllä meillä paljon ollaan edelleen sormiruokailulinjoilla. Välillä hämmästelemme, miten ohutta litkua E saa käsillään kauhottua. Suuri välipalaherkkunsa Yosa (kahta makua saa sokerittomina ja probioottejakin löytyy, ovat olleet meillä suurmenestys) katoaa hervottoman innostusreaktion jälkeen hetkessä lautaselta aina samalla kaavalla: ensin puolet käsin suurimpaan himoon, loput kaavitaan lusikalla erittäin tarkasti niin, että lautaselle ei varmasti jää mitään.


  3. Uusi herkku uunijuureksista

    November 14, 2011 by Hanna-Mari

    Lusikka käytössä molemmin päin.

    Eiliseltä harjoitusbrunssilta jäi yli uunijuureksia, joista E sekä äiti saivat hyvän lounaskeiton. Sen tekeminen oli maailman helpointa, ja uunissa paahtamisen ansiosta maku oli kaikkea muuta kuin tylsä perussosekeitto.

    Tälläkin kertaa sormiruokailija söi keittonsa riisikakkujen avulla, mutta nyt kovassa käytössä oli myös lusikka. Keiton pohjana käytettävän uunijuuresreseptin voi lukea täältä. Meidän keitossamme oli tänään bataattia, perunaa, porkkanaa sekä muutama vihreä papu.

     

    Paahdettu juuressosekeitto

    uunijuureksia
    vettä
    suolaton kasvisliemikuutio
    mustapippuria

    Laita uunijuurekset kattilaan, kaada päälle vettä sen verran, että ne peittyvät. Lisää liemikuutio. Anna kiehahtaa, lisää mustapippuri ja soseuta.


  4. Suuria harppauksia

    November 11, 2011 by Hanna-Mari

    Täydellä mukilla ei tarvitse hulluna kallistaa.

    Ilmeisesti lapset oppivat puuskissa. Kuukausien haahuilun jälkeen lusikan käyttöön on tullut meillä aivan uutta näppäryyttä, ja nokkamukin kanssa E:llä on jälleenlämmennyt rakkaussuhde.

    En osaa sanoa, koska se tapahtui, mutta aivan viime päivinä E on hoksannut lusikan käytöstä oleellisen. Hän käyttää sitä puurolla jo yhtä paljon kuin käsiäänkin (joita ei tietenkään vielä sovi unohtaa), yleensä myös oikein päin. Usein hän kauhoo puuroa lusikan kuperalla puolella, mutta kuitenkin. Alkuviikosta hän söi keittoa ensin käsin, mutta keskittyi sitten pitkään kastamaan lusikkaa soppaan ja viemään sitä suuhunsa. Pieni tippa meni kerrallaan, mutta idea, se on mitä ilmeisimmin ymmärretty.

    Lusikankäyttöä – kuten syömistä yleensäkään – ei ole erikseen opetettu. Syömishommien alkuvaiheessa puolivuotias E sai lusikan eteensä täytettynä, mutta luovuimme siitä nopeasti, kun homma alkoi sujua paremmin käsin. Sen jälkeen hän on tajunnut touhun itse mallista. On siis kannattanut istua itse vieressä, pysyä pokkana ja lusikoida puuroa samaan aikaan, kun toinen tutkii ruokaansa ja dippaa sitä vesilasiin.

    Ja vedestä puheen ollen: kerroin aiemmin, miten kireilin E:n vedenjuonnin kanssa. Ihan kuin pöydälle kaatuva vesi olisi jotenkin ikävämpää siivottavaa kuin esim. keitetty riisi… Pitkään menikin, että juotin häntä itse ensin nokkamukista, myöhemmin lasista. Sitten palasimme projekti nokkamukiin, ilman sitä tippalukkosysteemiä. Kannatti. Tyyppi riemastuu jo mukin nähdessään. Aluksi hän onnistui juomaan siitä lähinnä tuurilla sekä siksi, että se oli täytetty mahdollisimman täyteen – vaati siis vähemmän kallistamista. Jo muutaman päivän harjoittelun jälkeen hän kenottaa pää vinossa syöttötuolissaan, yrittää ensin juoda mukin pohjan kautta, mutta pian tajuaa kääntää kapineen oikein päin ja oikeaan asentoon. Ja harjoittelu jatkuu.

    Mitä tästä voi päätellä? Että lapsi tarvitsee pöytäseuraa, jolta oppia. Että sotkua tulee sietää. Että kannattaa jaksaa odottaa. Ei kannata hermostua lattialle lentävistä asioista. Lusikan ja mukin jaksaa kyllä nostaa uudestaan pöytään, ja se uskon, että se on hyvä tehdä hyvin vähäeleisesti.

    Kannattaa uskoa lapseen. Yksivuotissynttäreillä (kuukauden päästä!) syödään ehkä kakkua lusikalla. Niisk!


  5. Näin keitosta syntyy sormiruokaa

    October 25, 2011 by Hanna-Mari

    Lusikka viuhuu oikealla.

    Lounaalla kotona tänään: intialaisittain maustettua porkkanakeittoa. Lisukkeena raejuustoa sekä suolatonta riisikakkua palasina, asetellaan vapaasti keittoon. Lusikkakin oli käytössä, mutta lisukkeiden ansiosta keittoa oli nähtävästi hyvinkin kätevää lapioida käsin.


  6. Kookosmaito kokeilussa

    September 8, 2011 by Hanna-Mari

    Keittoa käsin, kiitti.

    Alle kymmenkuisilla ei ole kaupan maitotuotteisiin asiaa, mutta kookosmaito käy kyllä. Valikoimissa on huimia eroja: melkein kaikki kookosmaidot on pakattu säilyketölkkeihin (ei suositella vauvoille) ja lisäksi niistä löytyy liuta e-koodeja (tuskin suositellaan kenellekään).

    Yhden poikkeuksen olen löytänyt: Santa Marian violetti tetra sisältää vain kookospähkinää ja vettä ja on lisäksi pakattu turvallisesti. Sen innoittamana testasimme E:n kanssa tätä hurmaavaa keittoa, jota tyyppi söi kunnon kauhallisen riisikakkujen ja tofunpalasten avulla. Aikuisten annokseen voi lisätä suolaa.

     

    Porkkana-fenkolikeitto

    kilo porkkanoita
    fenkoli
    sipuli
    1 rkl rypsiöljyä
    pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna (1-2 rkl)
    8 dl suolatonta kasvislientä
    1 tl fenkolinsiemeniä (onnistuu hyvin ilman tätäkin)
    tetrallinen kookosmaitoa

    Kuori ja paloittele porkkanat, pese ja paloittele fenkoli. Silppua sipuli. Kuullota sipulia hetki öljyssä, lisää porkkanat ja fenkolit sekä raastettu inkivääri. Kaada päälle kasvisliemi ja fenkolinsiemenet ja anna kiehua kannen alla, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää lopuksi kookosmaito ja soseuta soppa.