Rss Feed

Posts Tagged ‘imetysongelmat’

  1. Puhu imetyksestä

    October 20, 2011 by Hanna-Mari

    Kas, imetysviikkokin on olemassa, ja sitä vietetään näköjään nyt. Tänä vuonna teema on puhu imetyksestä. Ok.

    Ennen E:tä en tiennyt vauvojen syömisasioista kuin joitakin perusteita. Imetyksen tuki ry:n ihmiset olivat mielestäni hippilauma, jotka imettävät lapsiaan kouluikään saakka.Ei mitään hajua, oli vastaus, kun synnytyssuunnitelmakäynnillä Haikaranpesässä kyseltiin miten kauan olen ajatellut imettää. Ehkä puoli vuotta, arvelin.

    Tyypin alkupäivät olivat hankalia, hän sai sairaalassa lisämaitoa matalan verensokerin vuoksi ja äiti juoksutti hoitajia opastamaan asennon löytämisessä joka ikisellä imetyskerralla. Kotona hommasta ei meinannut tulla enää mitään, mutta neuvola onneksi lähetti meidät tunnin mittaiselle vastaanotolle imetykseen erikoistuneen hoitajan luo, jonka ansiosta homma lähti sujumaan.

    En ollut varautunut siihen, miten sitovaa imetys on. En ollut ikinä kuullutkaan, miten ison osan vuorokaudesta minikokoinen ihminen voi käyttää syömiseen (miten ihmeessä useamman lapsen äidit ratkaisevat tämän yhtälön?). Sormet riittävät hyvin äidin iltamenojen laskemiseen kymmenen viime kuukauden ajalta, kun E on ollut olemassa, ja vasta viikko sitten häntä alettiin vieroittaa yösyöpöttelyistä vieressä nukkuen. Päiväimetyksissä mennään edelleen tyypin tahdissa, eikä niistä ole toistaiseksi kiirettä karsia. Minä ennen E:tä olisi ollut näistä lukemista järkyttynyt. Nyt ei oikeasti tunnu missään.

    Kaikille sama meininki ei tietenkään sovi. Joillakin imetys ei kerta kaikkiaan onnistu. En haluakaan tuputtaa omia toimintamallejani kenellekään. Minusta on kiinnostavaa, miten paljon pienikokoinen uusi asuinkumppani voi muuttaa vanhempiaan, tässä tapauksessa äitiään. Ihan ok suuntaan.


  2. Kaupunkieväät

    August 30, 2011 by Hanna-Mari

    Smoothiesta ja hedelmistä riitti hiukan äidillekin.

    Luomuavokado, riisikakku, deliosaston hedelmäsalaatti sekä äidin kanssa jaettu smoothie-juoma – siinäpä tukeva välipala E:lle tänään asioidenhoidon lomassa.

    Valmis smoothie oli hänestä mieletöntä herkkua, ja pullosta juominen onnistui kohtuuhyvin äidin avustuksella. Tässä juomassa ei ollut muuta kuin hedelmää, joten sitä saattoi antaa pikkutyypille hyvällä omallatunnolla.

    Julkisilla paikoilla imettäminen hoidetaan meillä nykyisin mahdollisimman pimeissä vessakopeissa – ei siksi, että äitiä jotenkin nolottaisi, vaan siksi, että syöjähenkilö ei muuten keskity touhuun yhtään.


  3. Kuusi imetysongelmaa

    May 30, 2011 by Hanna-Mari

    Pian E on saanut kuusi kuukautta äidinmaitoa. Keskimäärin jokaiseen kuukauteen on mahtunut yksi ongelma, hankaluus, johon olemme tarvinneet apua tai joka on lopulta helpottanut itsestään ajan kanssa. Uusia outousvaiheita odotellessa!

    1. Imetys yhtä itkua

    Aivan pikkuisena, muutaman päivän iässä, E kärsi synnytyksessä kipeytyneestä niskastaan. Lisäksi syömistä vaikeutti tytön vino asento, jossa hän oli majaillut kohdussa pitkään. Olimme päässeet juuri kotiin, mutta syömisestä ei tahtonut tulla mitään. Kotona itki nälkäinen lapsi ja umpiväsynyt äiti. Apua saimme Kätilöopiston Haikaranpesän imetysvastaanotosta, jonne neuvola meidät onneksi ohjasi. Kaiken ratkaisi oikea syöttämisasento, jossa vauva nostaa leukaansa tarpeeksi ylös.

    2. Herättelyvaihe

    Muutaman päivän ikäinen E nukkui tasaisen syömisen kannalta liiankin pitkiä pätkiä, ja ensipäivien aikana saimme ohjeet herätellä häntä syömään kolmen tunnin välein. Se tuntui ristiriitaiselta; ensin neuvotaan, että kaiken ydin on syöttää lapsentahtisesti, eli aina kun vauva sitä pyytää. Kun lapsen ruokailutahti onkin hidas, sitä pitää kuitenkin nopeuttaa. Stressaava herättelyvaihe meni ohi reilussa viikossa, jolloin E osasi jo vaatia ruokaa useammin.

    3. Maratonvaihe

    Tämä vaihe tuntui ikuisuudelta. Ensimmäisen reilun kuukauden ajan E söi päivisin nopeasti, mutta iltatankkaus oli aivan omaa luokkaansa. Hän aloitti sen kuuden aikaan illalla, torkahteli välillä, mutta niin pieniksi hetkeksi, ettei äidille käytännössä jäänyt hetkeäkään omaa aikaa. Rajuimmillaan tyyppi vaati saada olla rinnalla jopa aamuyön tunneille asti. Aiemmin olin ajatellut, että hän saa luvan nukkua omassa sängyssään alusta saakka. Käytäntö saneli toisin. Kun E vihdoin nukahti, hän sai nukkua ihan missä huvittaa – kunhan nukkui.

    Iltasyömiset ovat edelleen meillä pisimpiä, mutta lyhentyneet rajusti. Reilu varttitunti on todella lyhyt hetki verrattuna viiteen tuntiin!

    4. Vain tietyt asennot kelpaavat

    Syömishommat onnistuivat pitkään kunnolla ainoastaan kylkiasennossa. Kun tytön niska vahvistui, aloin treenata istualtaan ruokkimista. Se sujui aluksi hyvin vain toiselta puolelta, toisella tuli itku. Tähän auttoi aika sekä lapsiin erikoistunut osteopaatti, joka sai edistettyä E:n toipumista rajusta maailmaantulostaan.

    5. Kävele, äiti!

    Reilun kolmen kuukauden iässä E alkoi kiinnostua maailmasta niin, että se häiritsi jo hänen keskittymistään. Esimerkiksi muskarissa äiti sai kantaa tytärtä sylissään pitkin salia, jotta tämä suostui syömään kunnolla. Nykyisin en edes yritä ruokkia E:tä heti, kun olemme tulleet uuteen paikkaan, vaan hän saa ensin tsekkailla rauhassa tilannetta. Kotiuduttuaan syöminen sujuu yleensä hyvin – ja jos ei muuten suju, kävellessä kyllä.

    6. Äiti ei saa puhua

    …tai tytär ei syö, vaan alkaa jutella iloisesti takaisin – ja saa hetken kuluttua nälkäkiukut. E:n tankkaukset ovat onneksi nykyisin niin lyhyitä, että äiti malttaa olla sen ajan hölisemättä. Tämä vaihe alkaa hiljalleen mennä ohi. Äiti saa jo puhua, jos puhuu ihan hiljaa.