Rss Feed

Posts Tagged ‘hitaus’

  1. Ai niin, lapseni syö hitaasti

    February 6, 2012 by Hanna-Mari

    Kun pöydässä on kolme samanikäistä, joista kaksi syö lounaansa saman tien, hörppäävät juomat päälle ja osoittavat määrätietoisesti tahtovansa leikkimään, sitä hämääntyy.

    Oma lapsi on syönyt tässä vaiheessa ehkä kolmanneksen, tutkii edelleen ruokaa hartaasti ja asettelee palasia järjestykseen. Eikö se maistu? Joko olet täynnä? Vai kyllästyttääkö samat äidin ruoat?

    Ei sittenkään. Tyyppi pitää hetken tauon, jatkaa sitten ruokailuaan kaikessa rauhassa, tarkistaa välillä, missä kaverit, ja ottaa lopulta lisää.

    E:n syömisvauhti vaihtelee tosi paljon. Aamupuuro ja välipalat häviävät yleensä hetkessä, mutta muihin aterioihin satsataan aikaa helposti kolme varttia. Ja mikäs siinä – ei ole äidillä mitään pitkiä lounaita vastaan. Ehtii samalla touhuta muuta ja jutella.


  2. Aikomuksia uudelle vuodelle

    January 1, 2012 by Hanna-Mari

    1. Haarukkahommat. Yksivuotias E saa pian ryhtyä tekemään tuttavuutta joululahjansa kanssa. Lusikka kiinnostaa häntä edelleen vaihtelevasti, joten saa nähdä, onko haarukka yhtään edeltäjäänsä mielenkiintoisempi.

    2. Hitaalla tahdilla jatketaan. Sormiruokailu ei ole hätähousujen vanhempien hommaa. Tämä oli erittäin kärsimättömälle äiti-ihmiselle ison muutoksen paikka, sillä E:n ruokailusessiot kestävät yhä helposti 40 minuuttia. Tyyppi saa pitää tyylinsä. Tajusimme äskettäin, että meillä ei ole pulauteltu ruokaa ikinä, ja rauhallisella meiningillä voisi kuvitella olevan jotakin tekemistä tämän asian kanssa.

    3. Blogi jatkuu. Jännittävin syömisen opettelu on meillä jo ohi, mutta raportoitavaa riittänee edelleen. On ollut ilo kirjoittaa teille. Hyvää uutta vuotta! Olkoon se vähintään yhtä onnellinen kuin edeltäjänsä.


  3. Sotku vähenee

    August 28, 2011 by Hanna-Mari

    Tätä ei varmaan pitäisi sanoa ääneen, joten kuiskaan: Minusta tuntuu, että sotku ruokapöydässä on vähentynyt meillä radikaalisti. Kolme kuukautta siihen on mennyt. Totta kai riisi on edelleen ihan yhtä rasittavaa siivottavaa ja aamupuuroa löytyy jalkapohjista sekä hiuksista vielä iltapäivälläkin, mutta ruokajätteen määrä on kaikkiaan vähentynyt selvästi.

    Pienemmät palat, pienempi sotku.

    Kolmen kuukauden harjoittelu on siis auttanut. Ymmärtääkseni näihin aikoihin vauva alkaa myös tajuta nälän ja syömisen yhteyden. Kolmas E:n syömistä helpottanut seikka on ruoan palastelu: kun hänelle nykyisin tarjoaa paljon pienempiä, lähinnä suupalan kokoisia palasia aiempien nyrkin kokoisten sijaan, putoaa ruokaa lattialle selvästi vähemmän. Pinsettiotteen treenaaminen on ilmeisesti tyypistä kivaa.

    No niin, se on nyt sanottu. Katsotaan, joko illalla postaan uudestaan ja perun kaiken tässä kirjoittamani. Seuraavaa ateriaa odotellessa!