Rss Feed

Posts Tagged ‘herkut’

  1. Kasvissyöjä-äidin tragedia

    August 13, 2012 by Hanna-Mari

    E on alkanut puhua kaksisanaisia lauseita. Eilen olin lähdössä kauppaan, kun hän kajautti keittiöstä: Osta kinkkua. Äitiä, joka ei ole mikään suuri lihansyöjä, alkoi kovasti naurattaa.

    Kinkku on yksi tyypin herkuista, ja harvinainen sellainen, koska emme halua antaa hyvin suolaista ja säilöntäainein kyllästettyä kamaa mitenkään päivittäin. Jostain syystä muutkin suolaiset herkut ovat E:stä mahtavia: hän muun muassa rakastaa oliiveja, ja voisi ahmia niitä kymmenen putkeen.


  2. Aurinkoista vappua!

    April 30, 2012 by Hanna-Mari

    Hmm, tästähän sais hatun.

    Nalle Puh -pallo hankittu, aamupäivä vietetty vappuriehassa ihanassa auringonpaisteessa ja ensimmäiset naksut syöty. Kotiseudun leikkipuistossa järjestettiin hauskat kekkerit, jossa tarjoiltiin kaikille popcorneja ja mehua. E tutki poppareitaan aluksi pitkään, järjesteli ne riviin viereensä ja poimi siitä sitten yksitellen suuhunsa.


  3. Ensimmäinen hammaslääkärikeikka

    March 5, 2012 by Hanna-Mari

    Terveisiä hammaslääkäristä! Nämä asiat opimme tänä aamuna, kun E kävi elämänsä ensimmäisessä hammastarkastuksessa.

    - Sokeri kuin sokeri, ajattelevat hampaat, ja siksi hedelmien oma sokeri on niille yhtä huono juttu kuin muuhun ruokaan lisätty ylimääräinen makea. Koska hedelmien ja marjojen syönti on kuitenkin järkevää, kannattaa niiden kanssa tarjota maitoa tai muuta kalsiumia sisältävää asiaa. Kalsium vie kätevästi sokerilta kovimman tuhoamisvimman, ja hampaat kiittävät.

    - Tässä iässä ksylitolituotteita ei välttämättä tarvita, jos lapsi on kotihoidossa. Päiväkodissa niitä syödään korvatulehdusepidemioiden hillitsemikseksi, ei ensisijaisesti hampaiden takia.

    - Hampaiden harjauksen tulee olla vapaaehtoista ja kivaa. Pakottaminen tekee rutiinista lapsen mielessä kauhean. Harjoittelu ja asian yrittäminen on nyt tärkeintä.

    - Fluorihammastahnaa ei välttämättä tarvita ennen kahden vuoden ikää. Siihen saakka voidaan hyvin pestä pelkällä harjalla ja vedellä.

    - Hampaat kestävät 5-6 happohyökkäystä päivässä – siis aamiaisen, kaksi lämmintä ruokaa, iltapalan ja yhdestä kahteen välipalaa.


  4. Harvinaiset herkut

    February 22, 2012 by Hanna-Mari

    Jaahas, uusi tuttavuus.

    Tiukkisäiti lepsuilee, vuorossa tunnustuksia: Karkkipäivää E:lle ei ole luvassa mahdollisimman pitkään aikaan, mutta pullalla hän on päässyt muutaman kerran herkuttelemaan. Näin sitä vedellään rajoja ihan mielivaltaisesti.

    Ensimmäinen kerta taisi olla isomummin luona. E istui leveästi leivinuunin kupeessa oloasussaan, ja pisteli puolikkaan lettipullapalasen selvästi nautiskellen. No kai nyt, isomummin pulla on ihan järkyttävän hyvää.

    Pullalipsumista on tapahtunut myös kahvilakäynneillä. Pari viikkoa sitten, laskiaispullakauden alussa, piipahdimme Briossissa, jonka palvelua haukutaan näköjään pitkin kaupunkia. Käynnillämme kaikki oli ihan ok, mutta se pulla, se oli täydellinen. Laskiaispullat (huom: hillolla!) ovat tämän äidin heikkous, ja kun E pisteli omia, huomattavasti terveellisempiä eväitään, yritin syödä pullan pois mahdollisimman vähäeleisesti. Kun neiti sitä eväidensä jälkeen pyysi, sai hänkin palasen, eikä tehnyt pullasta sen jälkeen suurempaa numeroa.

    Muistaakseni jotakin tämänkaltaista herkuttelusta mainitaan myös Omin sormin suuhun -kirjassa. Kun esimerkiksi jälkiruokiin suhtaudutaan rauhallisesti, ei niistä lapsenkaan mielessä tule jotakin erityistä kiihtymystä aiheuttavaa. Ei siis “ooh, mitä salaisia herkkuja täältä löytyykään” -juttuja, vaan mieluummin luontevaa “maistetaanko marjarahkaa?” -suhtautumista. Niin kauan kuin se vain toimii.


  5. Karkkipäivän aika?

    February 19, 2012 by Hanna-Mari

    Ystävä tiedusteli ksylitolipastillien sopivuutta lapselleen apteekissa. Osaako hän syödä karkkia, kysyi apteekintäti. Öö, hän on vähän päälle yksi. Emme ole kokeilleet.

    Asian taivastelun jälkeen aloin miettiä, sijaitseeko tämä meidän lähipiirimme lapsiperhetodellisuus kuplassa, jonka ulkopuolella on täysin normaalia antaa vuoden ikäiselle karkkia. Eihän siinä, kukin tavallaan. Mutta yksivuotiaalle, joka ei edes tiedä, mitä karkit ovat? Eikö niiden voisi antaa herkutella vaikka rusinoilla? Mitä minä nyt en ymmärrä?


  6. Ystävien suklaakakku

    September 5, 2011 by Hanna-Mari

    Pienten lasten äidin makeanhimoa ei kannata aliarvioida! Siksi tarvitaan helppoja leipomuksia, kuten tämä ihana suklaakakku.

    Alkuperäinen resepti on Hesarista, mutta siinä neuvottiin paistamaan mielestäni aivan liian pitkään. Kun superiisi kakku on uunissa vain himpun päälle puoli tuntia, jää siihen taivaallinen, tahmean suklainen sisus. Tähän kakkuun tarvitaan myös pieni suolalisä, joka tuo siihen hiukan terää.

     

    Ota, kun vielä voit.

    Nopea suklaakakku

    200 g voita
    3 dl vehnäjauhoja
    3 dl sokeria
    4 munaa
    1 dl kaakaojauhetta (sitä tummaa sokeritonta tietenkin)
    2 tl vaniljasokeria
    2 tl leivinjauhetta
    0,5 tl suolaa

    Sulata voi, anna jäähtyä. Riko munat jäähtyneeseen voisulaan ja vatkaa niiden rakenne rikki haarukalla. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaakaojauhe kannattaa sirotella sihdin läpi, jotta kökköjä ei jää. Yhdistä kaikki ainekset nopeasti lastalla sekoittaen. Paista 200-asteisessa uunissa 35 minuuttia.

    P.S. Tämä on kaikkiaan sadas Ella ja essu -blogin postaus. Ei, emme ole lopettelemassa, vaan tästä jatketaan. Suuri kiitos kaikille lukijoille, on ollut ilo kirjoittaa! Tämä resepti on omistettu teille <3


  7. Lisää pannukakkua, kiitos!

    August 24, 2011 by Hanna-Mari

    Neljä naista tuhosi tämän pannukakun tänään samaan aikaan, kun neljä kahdeksan-yhdeksänkuista kaverusta osoitti tehokkaasti nekin olohuoneen vaaranpaikat, joihin E ei toistaiseksi ole kajonnut.

    Neuvolalääkäri kysyi eilen, joko tyyppi on oppinut ei-sanan merkitystä. No ei todellakaan, mutta on hän kyllä kuullut sen usein.

    Jos vielä yhden palan ottais.

    Omenapannukakku

    8 dl maitoa
    2 kananmunaa
    4 dl vehnäjauhoja
    0,5 dl sokeria
    1 tl suolaa
    1 tl (tai vähän reilu) vaniljasokeria
    1 tl leivinjauhetta
    100 g voita sulatettuna
    kolme omenaa

    Pilko omenat noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Riko munat maitoon ja vatkaa muut ainekset sekaan. Kaada taikina pellille ja ripottele omenat päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia. Nauti vaahterasiirapin kera.


  8. Uusi suosikki on löytynyt

    July 1, 2011 by Hanna-Mari

    Mansikalla on kilpailija. E:n uusi suosikkiherkku on persikka, jota hän veti puolikkaan tänään välipalaksi.

    Vitamiinihommissa välipalan päätteeksi.

    Syömistä edesauttoi täydellinen kypsyysaste, sillä pikkutyypin oli helppo mutustaa pehmeää hedelmää ilman niitä kovasti toivottuja hampaita. Myös banaani on helppoa syötävää, mutta sitä en uskalla ihan päivittäin tarjota – kovettaa nimittäin helposti vatsan.

    Kohta alkavalle lomareissailulle täytyy ehdottomasti pakata mukaan hedelmäveitsi. Näin E saa omat välipalat taukopaikoilla ja voidaan jättää soseet sielläkin testaamatta.


  9. Kyllä mansikalle, ei uusille perunoille

    June 23, 2011 by Hanna-Mari

    Mitä pienelle syömärille juhannusherkuiksi? Tänään hän sai maistaa torilta haettua mansikkaa. Hurmaantumisreaktiota ei tapahtunut, vaan ilme oli jälleen kerran hyvin toteava: E mutusti mansikkansa melkein kokonaan ja kävi uudelleen kukkakaalin kimppuun.

    Antaisin mieluiten kaikki marjat ja ohutkuoriset hedelmät E:lle luomuna (mansikka ei ollut), sillä torjunta-ainelasti hirvittää minua. Jälleen kerran yksi asia, jota pitäisi alkaa selvittää, sillä tarpeeksi tietoa tästä minulla ei ole. Yliherkkyysreaktiota mansikasta ei tullut, ei minkäänlaista, vaikka aikaisemmin sitä on pidetty lähes välteltävänä, allergisoivana ruoka-aineena.

    Uusia perunoita E ei pääse maistelemaan. Kysyin niistä neuvolasta, ja terkkarin vastaus oli “ei mielellään, sillä niissä on sitä sitä…” Nitraattiako, arvasin. Ilmeisesti kyse on juuri siitä. Samasta syystä kieltolistalla ovat ensimmäisen vuoden ajan pinaatti, nokkonen, punajuuri, lanttu, nauris ja kiinankaali. Nitraatti voi muuttua kropassa nitriitiksi, joka vaikeuttaa hapenkuljetusta. Hmm. Miksi ne ovat sitten ok vuoden iässä? Selvitellään tätäkin.

    Hyvää juhannusta!


  10. Parsakaali, rakastettuni

    June 19, 2011 by Hanna-Mari

    Viikonlopuksi iski armoton nuha, ja pikkutyyppi nukkui vuoroin omassa sängyssään, äidin ja isin vieressä ja sitterissä sekä turvakaukalossa, jotta tukkoisuus ei tuntuisi niin pahalta. Kiinnostus ruokaan väheni myös selvästi lauantaiksi, joka on toistaiseksi ollut päivistä räkäisin, mutta silloinkin aamupuuro menetteli ja yksi suosikki pysyi: parsakaali.

    Nuhanenän herkut.

    Sormiruokailijan vanhemmille parsakaali on kiitollinen kokattava. Itse olen tuskaillut porkkanoiden kanssa, sillä ne tahtovat aina jäädä liian koviksi, mutta parsakaali se vain onnistuu. Toistaiseksi se on maistunut E:lle ylivoimaisesti parhaiten. Juuri mitään ei jää, ainoastaan varsiosat hän jättää syömättä. Toki pientä kaalihippua lentää kaikkialle, mutta jälkiä siivoillessani hämmästelen aina jätteen pientä määrää.

    Parasta on, että E:n herkussa on pienelle tarpeellista rautaa ja reilusti ainakin A- ja C-vitamiineja. Näitä eri kasvisten ravintoarvoja on tarkoitus alkaa selvittää pian. Kiinteiden aloittamista perustellaan muun muassa sillä, että vauvojen rautavarastot alkavat olla lopuillaan puolen vuoden kieppeillä. Vihreitä vihanneksia kehiin siis. Neiti saa opetella ihan sekasyöjäksi, mutta kasvisvoittoisesti on tarkoitus mennä, kuten perheessä muutenkin.