Rss Feed

Posts Tagged ‘hampaat’

  1. Ensimmäinen hammaslääkärikeikka

    March 5, 2012 by Hanna-Mari

    Terveisiä hammaslääkäristä! Nämä asiat opimme tänä aamuna, kun E kävi elämänsä ensimmäisessä hammastarkastuksessa.

    - Sokeri kuin sokeri, ajattelevat hampaat, ja siksi hedelmien oma sokeri on niille yhtä huono juttu kuin muuhun ruokaan lisätty ylimääräinen makea. Koska hedelmien ja marjojen syönti on kuitenkin järkevää, kannattaa niiden kanssa tarjota maitoa tai muuta kalsiumia sisältävää asiaa. Kalsium vie kätevästi sokerilta kovimman tuhoamisvimman, ja hampaat kiittävät.

    - Tässä iässä ksylitolituotteita ei välttämättä tarvita, jos lapsi on kotihoidossa. Päiväkodissa niitä syödään korvatulehdusepidemioiden hillitsemikseksi, ei ensisijaisesti hampaiden takia.

    - Hampaiden harjauksen tulee olla vapaaehtoista ja kivaa. Pakottaminen tekee rutiinista lapsen mielessä kauhean. Harjoittelu ja asian yrittäminen on nyt tärkeintä.

    - Fluorihammastahnaa ei välttämättä tarvita ennen kahden vuoden ikää. Siihen saakka voidaan hyvin pestä pelkällä harjalla ja vedellä.

    - Hampaat kestävät 5-6 happohyökkäystä päivässä – siis aamiaisen, kaksi lämmintä ruokaa, iltapalan ja yhdestä kahteen välipalaa.


  2. Eka hampurilainen

    February 25, 2012 by Hanna-Mari

    Ei tullut lelua tämän kylkiäisenä, mutta hyvin maistui.

    Viikonlopun kunniaksi lohiburgereita! Tämän E:n hampurilaisen täytteenä on pala paistettua lohta, hiukan salaattia sekä viipale emmental-juustoa. Ruissämpylä on voideltu kevyesti voilla.

    Syömistekniikka on tämä: Puretaan hampurilainen osiin. Ihmetellään salaattia, laitetaan se sivuun. Syödään juusto ja lohi. Käydään leivän kimppuun keskikohdasta alkaen (siitä, jossa on ollut eniten voita). Maistetaan salaattia, todetaan se hankalaksi käsiteltäväksi kuudella hampaalla, pudotetaan se lattialle.

    Aikuiset syövät muuten samaa, mutta chilimajoneesilla höystettynä. Nam.


  3. Uunikasvikset, versio numero 2

    August 21, 2011 by Hanna-Mari

    Kahdeksankuissynttäreitä juhlistettiin näillä uunikasviksilla. Uunissa valmistaminen on ihanan vaivatonta, ja tämän ruokalajin valmisteluihin kuuluu pelkkää pilkkomista. Resepti on Apukokin keittokirjasta, jota olen kehunut jo aiemminkin. E:n kanssa söimme kasvisten lisukkeena keitettyä riisiä.

    Pavut olivat yksihampaiselle sormiruokailijalle haastavia mutta kiinnostavia: tyyppi imeskeli yhtä pientä papuaan niin antaumuksella, että siitä jäi jäljelle pelkkä litteä kuori. Suolaiset oliivit söi äiti.

    Timjami, hyvä mauste.

     

    Sormiruokailijan synttärikasvikset

    tomaatteja
    paprikaa
    sipulia
    kalamata-oliiveja
    vihreitä papuja
    oliiviöljyä
    tuoretta timjamia
    mustapippuria

    Lohko tomaatit, paprikat ja sipulit ja laita ne uunivuokaan. Sirottele oliivit ja pavut päälle, lisää öljy ja mausteet ja sekoita käsin. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 35 minuuttia.


  4. Viikon parhaat asiat

    August 5, 2011 by Hanna-Mari

    1. Hammas - se tulee sittenkin! Neljä kuukautta niitä on odoteltu, ja tänään alaleuassa tuntui vihdoin pieni, terävä nökö.

    2. Uudet lempparit eli E:n pikaruoat: porkkanaraaste (pehmeä, hieno raaste menee hyvin ilman hampaitakin) ja riisimöykyt (testattu mustikkasoseen lisäksi päärynällä – ja tietty jauhelihalla…).

    3. Unikoulu, osa 1: vaikka vahvaa protestointia olikin ilmassa, nyt myös isi kelpuutetaan nukuttajaksi.


  5. Hampaat, saatte tulla

    June 30, 2011 by Hanna-Mari

    E on tehnyt hampaita arviomme mukaan jo parin kuukauden ajan. En tiedä, kuinka kauan niillä voi kestää puhjeta, mutta oireet ovat täsmänneet täysin jo pitkään: kuolaamista, raivokasta asioiden puremista, nyrkin tunkemista suuhun.

    Vaikka pelkillä ikenillä pääsee ruokahommissa pitkälle, olisi pieni hammaspari varmasti avuksi. Tänään sillä olisi silputtu kätevästi tofua, joka kyllä upposi hyvin suuhun, mutta palautui suurimmaksi osaksi pöydälle melko isoina palasina. Mahtaisikohan pehmeä tofu toimia paremmin?

    Proteiiniasioista tofu oli nyt kolmas ruoka-aine, jota E on syönyt. Kananmunankeltuainen menee jo hienosti alas, valkuaista joutuu työstämään enemmän. Lohta hän sai ensi kertaa juhannusviikonloppuna, ja kalaa täytyy ehdottomasti alkaa antaa useammin. Hyvin se myös näytti maistuvan.

    Tuntuu siltä, että koko perheen ruokalistassa on nyt ihan uutta pohdittavaa. Jotta pääsisimme pian siihen, että söisimme samoja ruokia, E saisi ne suolattomina versioina. Ja ne ravintosuositukset – että olisi edes se yksi kala-ateria viikossa.