Rss Feed

Posts Tagged ‘allergia’

  1. Kohta kaksi vee!

    December 7, 2012 by Hanna-Mari

    E täyttää kaksi reilun viikon päästä. Uskomatonta, miten nopeasti aika on kulunut! Lähestyvän synttärin kunniaksi tilannekatsaus siihen, miten ruokailu sujuu lapselta, jota ei ole tarvinnut syöttää (niin, paitsi lyhyinä mutta intensiivisinä eksistentiaalinen ahdistus -kausinaan).

    Kaikki menee, paitsi…

    E söisi ennakkoluulottomasti lähes kaikkea, mutta kiertää kaukaa tavallisen maidon, tomaattipohjaiset ruoat, munakoison ja paprikat. Allergioita hänellä ei ole todettu, epäilty kyllä vaikka mitä, ja se onkin ainoa asia, joka on ollut syömisessä meillä kurjaa. Esimerkiksi kalaa ja maitotuotteita olemme testanneet säännöllisesti pikkumäärissä aina uudelleen. Vuohenmaito tuntuu sopivan, mutta toistaiseksi hänen ruokajuomansa on useimmiten kauramaito.

    Herkkujen kanssa vanhemmat ovat lähes yhtä kireitä kuin ennenkin: tyyppi ei tiedä, mitä karkit ovat, saa pillimehun poikkeustilanteessa ja vetää silloin tällöin ikionnellisena keksin. Synttäreille tehdään tietty kakkua. Mutta mitenhän kauan saman saa onnistumaan toisen lapsen kanssa..?

    Tämä jengi söi keittiössämme tänään.

    Innokas keittiöapuri

    Juuri nyt on meneillään kohtuullisen vaivaton ruoanlaittokausi. Kun keittiössä tapahtuu, tulee E mukaan toimintaan. Hän vie oma-alotteisesti ruokailuvälineitä pöytään ja kattaa sekä kokkaa sen jälkeen vaihtelevalle yleisölle. Myös tiskikoneen tyhjentäminen on tyypistä kerrassaan ihanaa hommaa. Olemme jo sopeutuneet siihen, että lusikat ja haarukat ovat laatikossaan vaihtelevassa järjestyksessä.

    Välineinä haarukka, lusikka ja kädet

    E on opetellut käyttämään veistä ja sille päälle sattuessaan leikkaa innoissaan mitä tahansa ruokaa omalla lautasellaan. Keittiöhommissa hän saattaa hakea leikkuulaudan, pyytää omaa veistään ja porkkananpalasta, jota katkoo keskittyneenä. Ruokapöydässä tavallinen kuvio on tämä: ruokailuvälineitä vaaditaan käyttöön, ruokaa asetellaan niihin suurella intohimolla – ja napataan lopulta sormin suuhun. Eiköhän tuo kouluikään mennessä luovu sormiruokailusta!


  2. Ooh, me ollaan Vauva-lehdessä!

    August 3, 2012 by Hanna-Mari

    Hih, siellä ollaan.

    Tänään ilmestyneessä Vauva-lehdessä on tutunnäköinen tyyppi: E se siellä pistelee salaattia menemään. Jutussa tulee esille myös tämän kuun lopussa ilmestyvä kirja. Minä syön itse – Sormiruokailun käsikirja on kaupoissa 28. elokuuta, voihan jännitys!

    Jotain voisin kertoa kirjasta jo nyt. Ensinnäkin – ja tämä on ehkä hiukan järisyttävää: se ei ole ehdoton sormiruokailukirja, ei täysin baby-led. Jos lapsi ei osaa syödä itse riittävästi tai hänellä on vaikka tosi voimakas kakomisrefleksi, jonka ansiosta ruokaa tulee enemmän ulos kuin sitä jää sisään, kannattaa tarttua lusikkaan ja syöttää. Sormiruokailua voi jatkaa syöttämisen kanssa rinnakkain. Lapset kehittyvät oma tahtiaan, ja nykytiedolla kiinteät ruoat kannattaa aloittaa puolivuotiaana ihan jo siksi, että myöhempi aloitusikä voi altistaa allergioille.

    Toiseksi: kirjassa edetään Suomen neuvolassa käytössä olevien suositusten mukaisesti. Esimerkiksi uusia ruoka-aineita tarjoillaan siis 1-2 kerrallaan. Myös tässä kirjamme eroaa Omin sormin suuhun -kirjan opeista. Gil Rapleyn ja Tracy Murkettin sormiruokaraamatussahan puoli vuotta täyttänyt tyyppi saa itse heti valita monesta ruoka-aineesta.

    Kolmanneksi: kirjasta tuli tosi hieno! Graafikko Sanna-Reeta Meilahti on tehnyt aivan hurmaavan ulkoasun ja valokuvaaja Ulla-Maija Lähteenmäki ottanut mielettömän hauskat kuvat kaverusten ruokailusessioista. Kuun loppua odotellessa!


  3. Sormiruokailijan pikaruoka

    August 16, 2011 by Hanna-Mari

    Tää söis kaiken.

    On ollut päiviä, jolloin äidin päässä ei kauheasti liiku, ja mielikuvitus on ruoanlaitosta tipotiessään. Helppo, terveellinen ja nopea lounas syntyy E:lle onneksi kolmesta hänen herkustaan: porkkanaraasteesta, keitetystä parsakaalista ja pehmeästä tofusta.

    Tofu tuli kuvioon vaihtoehtona kananmunalle, josta tyyppi sai pientä yliherkkyysreaktiota. Nimenomaan pehmeä tofu on ollut hänelle helppoa syötävää. Kovempi versio tahtoi jäädä suussa purkaksi, joka putoili sitten lopulta palasina pois.

    Enne tarjoamista olen lämmittänyt tofupaloja hetken parsakaalin keitinvedessä, josta ne saavat myös hiukan makua.


  4. Mitä jos se allergisoi?

    June 26, 2011 by Hanna-Mari

    Tällä viikolla E sai maistaa useita uusia makuja – ja samalla ruoka-aineita, joita aiemmin on pidetty varottavina niiden allergiariskin vuoksi.

    Juhannuslounaaksi mansikkaa, kananmunaa ja avokadoa.

    Neuvolan rohkaisemana ja Omin sormin suuhun -kirjan päntänneinä uskalsimme kuitenkin tarjota tyypille lohta, mansikkaa ja kananmunaa, sillä meistä kumpikaan ei ole niille allerginen. Gil Rapleyn sormiruokailuraamattu neuvoo puoli vuotta täyttäneen vanhempia välttämään vain niitä ruoka-aineita, joille jompi kumpi vanhemmista on selvästi allerginen. Meidän tapauksessamme pois jäävät selleri ja maapähkinä.

    Neuvolasta kysyin, mitä tehdä, jos jokin ruoka aiheuttaa yhtäkkiä rajun allergisen kohtauksen. Terveydenhoitaja rauhoitteli ja totesi, että jos lapsi on jollekin voimakkaasti allerginen, laukaisee jo pelkkä kosketus jonkinmoisen reaktion. Siispä tuijotimme tiukasti E:n käsiä, kun hän pyöritteli niissä mansikkaa sekä suupieliä, kun hän tähtäsi lohipalaa. Ei pienintäkään merkkiä punoituksesta.

    Ja miten maistui? Hyvin, taas kerran. Toivottavasti tytöllämme on olemassaoleva makuaisti – niin pokerinaamalla hän syö kaikkea, mitä eteensä saa. Ongelmat ruoan kanssa lienevät edessä joskus myöhemmin.


  5. Kyllä mansikalle, ei uusille perunoille

    June 23, 2011 by Hanna-Mari

    Mitä pienelle syömärille juhannusherkuiksi? Tänään hän sai maistaa torilta haettua mansikkaa. Hurmaantumisreaktiota ei tapahtunut, vaan ilme oli jälleen kerran hyvin toteava: E mutusti mansikkansa melkein kokonaan ja kävi uudelleen kukkakaalin kimppuun.

    Antaisin mieluiten kaikki marjat ja ohutkuoriset hedelmät E:lle luomuna (mansikka ei ollut), sillä torjunta-ainelasti hirvittää minua. Jälleen kerran yksi asia, jota pitäisi alkaa selvittää, sillä tarpeeksi tietoa tästä minulla ei ole. Yliherkkyysreaktiota mansikasta ei tullut, ei minkäänlaista, vaikka aikaisemmin sitä on pidetty lähes välteltävänä, allergisoivana ruoka-aineena.

    Uusia perunoita E ei pääse maistelemaan. Kysyin niistä neuvolasta, ja terkkarin vastaus oli “ei mielellään, sillä niissä on sitä sitä…” Nitraattiako, arvasin. Ilmeisesti kyse on juuri siitä. Samasta syystä kieltolistalla ovat ensimmäisen vuoden ajan pinaatti, nokkonen, punajuuri, lanttu, nauris ja kiinankaali. Nitraatti voi muuttua kropassa nitriitiksi, joka vaikeuttaa hapenkuljetusta. Hmm. Miksi ne ovat sitten ok vuoden iässä? Selvitellään tätäkin.

    Hyvää juhannusta!


  6. Onko se allergiaa?

    June 3, 2011 by Hanna-Mari

    E:n molempiin käsivarsiin on ilmestynyt pieniä kuivia läikkiä. En osaa nimetä niiden tarkkaa ilmestymisajankohtaa enkä näin ollen yhdistää niitä mihinkään tapahtumaan tai ruoka-aineeseen.

    Huolissani osaan olla. Neuvolasta ei saanut tänään ketään kiinni, mutta kätilöystävän kyllä. Hän lohdutti, ettei ole koskaan kuullut yhdenkään vauvan olevan allerginen kurkulle, vesimelonille tai päärynälle, ja kehotti vain tarkkailemaan tilannetta. Jos ihottuma-alue leviää, pahenee tai alkaa selvästi häiritä lasta, kannattaa sille tietysti tehdä jotakin. E ei toistaiseksi ole asiasta moksiskaan. Hän on liekeissä uudesta taidostaan ja ryömii pitkin kämppää.

    Syömään opettelevan puolivuotiaan kanssa ruoka-aineita ei tarvitse vältellä varmuuden vuoksi. Nykyisin suositellaan myös, että vaikka jostakin aineksesta pientä reaktiota tulisikin, kannattaa mieluummin varovasti altistaa kuin välttää. Siedätyshoitoa, siis!