Rss Feed

Kohtauksia eräältä aamupuurolta

June 27, 2011 by Hanna-Mari

Homma alkaa lupaavasti: päähenkilö tarttuu määrätietoisesti puurolla täytettyyn lusikkaan ja ohjaa sen sulavasti suuhunsa. Hän luovuttaa lusikan sivuroolihenkilölle, joka täyttää sen uudelleen. Sama toistuu kolmesta neljään kertaan.

Päähenkilön mielenkiinto alkaa kohdistua muualle: Kas, heiluvia puita ulkona! Hmm, ihana, rullattava ruokailualusta. Verho, en muistanutkaan, että olet noin mielenkiintoinen. Ahaa, maistanpa vielä ruokailualustaa.

Sivuroolihenkilö pyyhkii päähenkilön suupielet lusikalla puurosta, päähenkilö kumartuu suu ammollaan lusikan puoleen. Sivuroolihenkilö tuntee syyllisyyttä: No ni, menin sit syöttämään. Pilalla koko homma.

Puurolla täytetty lusikka lentää korvan, posken tai ohimon kautta lattialle. Sama toistuu kuusi kertaa peräkkäin.

Sivuroolihenkilö tuo puurokulhon päähenkilön eteen ja täyttää lusikan valmiiksi. Päähenkilö tarttuu lusikkaan kaksin käsin ja hörppää puurot suuhunsa. Sama toistuu muutaman kerran peräkkäin.

Sivuroolihenkilö arvioi puuron määrää kulhossa, päähenkilön iholla ja ympäristössä. No, kyllä sitä syöty on. Hmm, ihana, rullattava ruokailualusta! Täysi lusikka lentää lattialle.


4 kommenttia »

  1. Essi says:

    Meillä syötiin tänään iltapuuroa ja kyllä oli orgiat. Tämän talouden sivuroolihenkilö ei oikein tiennyt vielä toimintatapoja eilen ohjelmistoon otetun puuron suhteen ja sen seurauksena päätähdellä oli parhaimmillaan kaksi lusikkaa ja puurokulho sekä tietysti naama ja nyrkit aivan puurossa. Meno oli aika hurjaa. Ilmeisesti kuitenkin alaskin meni puuroa, vaikka kaiken tohelluksen seasta oli ehkä hankala erottaa varsinaista syömistä. Mutta ainakin vaikutti siltä ettö kaurapuuro vadelmilla oli mitä suurimmassa määrin lapsemme mieleen :)

    Soseita syöttävä tuttu raportoi normaaleista hiutaleista keitetyn puuron aiheuttavan heillä yökkimistä. Meillä ei yökitty, koska normaali kaurapuuro taisi olla rakenteeltaan hienointa ruokaa, jota lapsemme on toistaiseksi saanut :D

    • Hanna-Mari says:

      Nauroin ääneen Essin kommentille, on tää hurjaa touhua kyllä :) Tänä aamuna näytöstä säesti jatkuva möykkä. Tyyppi ihastelee omaa ääntään ja sen sävyjä, ja niitä kiljahteluja, murinoita, kikattelua ja narinaa sitten riitti lusikoinnin ja muun paiskomisen ohessa. Mutta kyllä sitä syötyäkin tuli.
      Petra, mietin kans tuota käsin syömistä ja olen yrittänyt tarjota siihen mahdollisuutta, mutta Ella lähinnä sohii puuroaan, ei kauho sitä suuhun päinkään.

  2. Petra says:

    Ajattelin tätä kirjoitusta tänään meidän aamupuurosession aikana, erityisesti hymyilytti tuo teidän sivuroolihenkilön potema “pilalla koko homma” -syyllisyys. Meillä päähenkilö ei syö lusikalla, vaikka sellainenkin on musisointi- eli pöydän-paukutus-rekvisiittana mukana, vaan kauhoo omin kourin puuroa. Juu, sotkua syntyy.

  3. Marika says:

    Meillä on syöty neljänviljan puuroa aikaisemmin ja tänä iltana kokeiltiin muksun iltapuuroa, josta tuli näyte postin mukana. Sehän on ihan velliä! Tai mitä muuta voi odottaa ku pussissa on jauhetta eikä hiutaleita. Hyvän makuista tosin oli :)

    Puuron syönnin opettelu on meilläkin vielä kesken. Välillä kauhoo itse, välillä ottaa tarjotun lusikan ja välillä tulee suu ammollaan kohti lusikkaa, kädet sivulla liehuen kuin linnun siivet :) Älä suotta pode syyllisyyttä jos välillä syötät. Joskus innostukseltaan ne ei vain malta käyttää käsiään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>