Rss Feed

Sormiruokailun plussat ja miinukset

June 21, 2011 by Hanna-Mari

Kohta kuukausi sormiruokailua takana! Sen kunniaksi yhteenveto tähänastisesta. E täytti siis viime viikolla puoli vuotta ja aloitteli ruokaan tutustumista jo hiukan päälle viisikuisena. Olemme edenneet hyvin hitaasti ja harvoilla ruoka-aineilla, ja niitä sekä vauhtia on lisätty nyt, kun ikää on tarpeeksi ja tahtoa ruokapöytään tuntuu löytyvän.

Ensin ikävät asiat:

- Sotku. Tätä ei voi välttää, jos antaa lapsen opetella syömään itse. Puuroa löytyy korvan takaa, parsakaalia jalkapohjista (myös vanhempien, kantautuu nimittäin kaikkialle) ja banaania hiuksista.

Miten sen kanssa eletään? Ihan hyvin, toistaiseksi. Huokailemme syvään ja uskomme, että sotkuvaiheelta ei voi välttyä, söipä lapsi itse tai syötettynä, ja meillä käydään sitä läpi nyt.

- Epävarmuus siitä, paljonko lapsi syö. Tätä voi kuitenkin silmämääräisesti arvioida. Meillä menee yleensä puolet siitä, mitä on tarjolla. Neuvolan mukaan 6-8-kuinen lapsi tarvitsee kiinteää ruokaa 2-4 desiä päivässä. Uskoisin meidän olevan ainakin hyvin lähellä tuota kahta jo nyt, ja ruokailukertoja on nyt alettu nostaa kahdesta kolmeen per päivä. Kaikki tarjottava ruoka on kuitenkin tiukkaa tavaraa, sillä seassa ei ole vettä eikä täyteaineita kuten riisitärkkelystä, joita valmiista soseista usein löytyy.

- Jäte. Ruokaa menee väkisin hukkaan, sitä ei voi kiistää. Ei hyvä. Toivon, että nyt hukattu ruoka on pois tulevasta. Että E oppii itse syödessään ennakkoluulottomaksi ruokailijaksi, joka ei jätä isompana vihanneksiaan lautaselle. Toistaiseksi kaikki tarjottu on kelvannut hienosti.

Sitten hyviin puoliin:

+ Kehitys. Tänään E hoksasi oikeat otteet avokadopalojen kanssa, eikä ruoka enää luistellut käsistä karkuun. Vielä viime viikolla liukkaat palaset olivat hänelle hankalia. Myös aamupuuron lusikointi sujuu koko ajan paremmin. Ja tukehtumisen pelosta: E ei ole kakonut ruokaansa kertaakaan moneen päivään – hän lienee tajunnut, minkä verran suuhun sopii kerralla työntää. Edistyksen näkeminen on älyttömän palkitsevaa, ja sen nopeus on yllättänyt meidät täysin.

+ Vapaat kädet. On ihan juhlaa istua puolivuotiaan tyypin kanssa samassa pöydässä ja syödä itse kaikessa rauhassa samaan aikaan, kun tyyppi vetää itse pokkana lounastaan.

+ Hyvä meininki. Tähän asti ruokailuhomma on ollut tosi kivaa. Maanantaina kävimme yhdessä torilla valkkaamassa E:lle tuoreita ruokajuttuja koko viikoksi. Viikonloppuna teimme meksikolaista, ja varasimme tyypille omat avokadot. En malta odottaa, että pääsemme mökille, jossa E saa maistaa ensimmäiset savumuikkunsa (ilman suolaa, tietty). Lomalle pakkaamme mukaan oman ruokailualustan sekä liinan syöttötuolin alle, niin siivous toisten nurkissa onnistuu kätevämmin.


2 kommenttia »

  1. Marika says:

    Sotku on onneksi pois tulevasta. Kaverin reippaan puoltoista vuotias poika sotkee samallalailla nyt ku meidän reipaan seitsemän kuukautta oleva tyttö :)

    Muutama vinkki ruokajätteen pienentämiseen:
    -Jos teillä on lemmikkejä, kokeile mitä ne syö. Meillä koira on onneksi aika kaikki ruokainen.
    -Teilläki voidaan siirtyä jo syömään samaa ruokaa ku vanhemmat, suolattomana tosin. Mausteet ja yrtit ei haittaa mitään kohtuudella. Chiliä en suosittele kuitenkaan käyttään, saattaa aiheuttaa mahavaivoja.
    -Käytä maustamatonta lihaa, jos mausteet pelottaa ja ota lapsen ruoka erilleen ennen maustamista.

    • Hanna-Mari says:

      Kiitos taas vinkeistä ja rohkaisusta! Lemmikkejä meillä ei ole. Samaan ruokaan siirrytään kyllä tässä hissukseen, ja ajattelinkin, että mausteita käytetään kyllä.
      Toiseen kommenttiisi viitaten: aloin myös käyttää harsoa ruokalappuna, ja toimii tosiaan paljon paremmin kuin tavalliset. Suojaa hyvin myös sylin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>