Rss Feed

Ei kai se tukehdu?

June 7, 2011 by Hanna-Mari

Tapaus päärynänkuori. E naposteli päivällisellä avomaankurkkua sekä päärynälohkoja, joihin jätin kuoren kiinni, jotta pysyisivät paremmin kädessä. Pitkään eivät pysyneet, sillä päärynä taitaa olla neidin herkkua. Kuoriasia tosin ei toiminut samalla tavalla kuin avokadon kanssa (natusti pelkän hedelmäosan mauttomasta ja kovasta kuoresta irti), vaan tyyppi veti koko kaman kuorineen (oli pesty ja luomu, joten ei torjunta-ainekuorrutusta) päivineen – ja lopetti yhtäkkiä, työnsi kielensä ulos ja alkoi kakoa.

Sormiruokailun raamattu Omin sormin suuhun (Rapley & Murkett, WSOY) opastaa kakomisasiasta ja tukehtumisen pelosta näin: “Jos vauva valitsee itse suuhun laittamansa ruoan ja istuu suorassa, sormiruokailu ei tee tukehtumisesta yhtään sen todennäköisempää kuin lusikalla syöttäminen – se saattaa jopa vähentää riskiä”.

Kakomisrefleksi saattaa olla avainasemassa, kun vauva oppii syömään turvallisesti.

“Aikuisella kakomisrefleksi laukeaa kielen takaosassa. Refleksi laukeaa puolivuotiaalla paljon edempänä kielellä, joten kakomista tapahtuu helpommin kuin aikuisella ja silloin, kun sen aiheuttanut ruokapala on vielä kaukana hengitysteistä”. “Kakomisrefleksi saattaa olla avainasemassa, kun vauva oppii syömään turvallisesti. Kun refleksi on lauennut muutaman kerran vauvan laittaessa ruokaa suuhun tai työntäessä sen liian kauas taakse suussa, hän oppii välttämään tätä”.

On tietysti eri asia lukea asioita tietokirjoista ja nähdä tilanteet käytännössä oman lapsen kanssa. Ihmeellisen huolettomana pysyin. Ehkä se oli äidinvaisto. E:n ilme ei ollut missään vaiheessa hätääntynyt, pikemminkin keskittynyt. Hän hoitikin tilanteen itse: kakisteli hetken, hengitteli syvään, ja jatkoi pokkana päivällistään.


4 kommenttia »

  1. Essi says:

    Mukava blogi, löysin tänne juuri äskettäin hakemalla klassisesti “sormiruokailu ja tukehtuminen”… Tarkoitus kun olisi laittaa huomenna 5 kk ja 2 vkoa täyttävälle neidille tarjolle parsakaalia ja porkkanaa. Omin sormin suuhun on luettu ja ymmärrän kyllä ettei tukehtuminen ole kovin todennäköistä, mutta saa nähdä uskallanko nukkua ensi yönä! Mutta tosiaan, uusi lukija ilmoittautuu – tytär syntynyt joulukuussa 2010 ja äiti marraskuussa 1978. Perässä tullaan siis!

    • Hanna-Mari says:

      Kiitos kommentista! Ihanaa huomata, ettei täällä ihan yksikseen asioita pohdi :) Tarkoitus on kirjoittaa vielä pian tukehtumisasiasta lisää. Meillä maistellaan kans pian porkkanaa, raportoin kyllä miten maistuu.

  2. Marika says:

    Hienoa, että joku muukin on innostunut sormiruokailusta. Meillä neiti on syönyt itse reippaan kuukauden ja kovasti on tykännyt. Sotkuahan tuosta tulee, mutta niin tulee soseistakin :)
    Muutama vinkki:
    -Laita tarjolle ihan rohkeasti vaan eri makuja, eri muotoisia palasia ja eri tuntuisia. Ei tarvitse olla vain yhtä ruokaa kerralla.
    -Muista tarjota vettä välillä. Oppii nopeasti pyytämään, jos muki ei ole lähettyvillä.
    -Kakasta huomaa nopeiten mitä on tullut syötyä :) Parsaa ja porkkananpalasia löytyy yllättävän nopeasti.
    -Jos syötät banaania, niin älä säikähdä jos kakassa on sellaisia ruskeita matomaisia juttuja. Se on vaan banaania.

    Iloisia ruokaahetkiä toivotellen

    Marika ja Laura

    • Hanna-Mari says:

      Kiitos vinkeistä! Tarkoitus onkin laventaa neitosen ruokavalikoimaa pikkuhiljaa. Tämä on ollut varovaista treenausta vielä, kun puolivuotissynttäriinkin on vielä viikon verran. Ei olla pidetty kiirettä :)
      Hyviä ruokailuhetkiä teille myös! Ja hitot sotkusta. Luotetaan siihen, että sotkuvaihe on joka tapauksessa käytävä läpi, söi lapsi sitten itse tai syötettynä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>