Rss Feed

Kannattaako sormiruokailu?

January 1, 2012 by Hanna-Mari

Sotku, läheinen tuttavamme.

Vuoden vaihtuminen sen aiheuttaa: on yhteenvedon aika. Aika kuluu huikean nopeasti.  Tämä blogi on ollut pystyssä jo reilut puoli vuotta, neiti E on kasvanut vauvasta taaperoksi ja on kehittynyt ruokailijana hurjasti. Katsoin äsken läpi valokuvia koko siltä ajalta, kun tyyppi on vetänyt kiinteää ruokaa. Oli ihana huomata konkreettisesti, miten paljon sotku on kesästä huvennut.

Alkutilanne meillä oli tämä: E ryhtyi opettelemaan syömistä hiukan päälle viisikuisena, jolloin hänen eteensä annettiin kurkun ja melonin palasia. Vinkki tuli neuvolasta. Täysimetys oli riittänyt ravinnontarpeeksi siihen asti, ja kiinteitä alettiin harjoitella suoraan sormiruokameiningillä. Ensin olin aikonut täysimettää puolivuotiaaksi. Ruokatreenit aloitettiin kuitenkin aiemmin, ja perustelin tätä sillä, että E saa rauhassa harjoitella ruokaan tarttumista, suussa pyörittelyä ja nielemistä ennen kuin varsinaista tarvetta kiinteälle ravinnolle ilmenee.

Harjoittelupaloista siirryttiin parin viikon sisällä pehmeäksi keitettyihin parsakaalinpaloihin. Mukaan tuli myös puuro: äiti tai isi täytti tyypin lusikan, ja hän sai itse viedä sen suuhunsa.

Italian-reissulla, ravintolassa, jossa ei ollut syöttötuoleja.

Nykyisin neitimme syö hyvin kaikkea, mutta myös nirsoilua on alkanut ilmetä (oma postaus tulossa!). Jouluaattona fiilistelimme ruokapöydässä puolitoista tuntia, josta E viihtyi seurueessa koko ajan – jatkuvasti hiljakseen syöden, vaatien välillä äänekkäästi lisää ranskankermaa ja selostaen tarkasti omia jouluasioitaan.

Jännintä koko touhussa on ollut se, kasvaako tyyppi tarpeeksi. Koska niin on onneksemme käynyt, neiti on ollut hyvin motivoitunut syömiseen ja hoksannut nälän ja ruoan yhteyden nopeasti, jää miinuspuolia sormiruokailusta kaksi: sotku (joka onneksi vähenee koko ajan) ja hitaus (jonka toisaalta voi nähdä myös hyvänä puolena: kaikki saavat syödä rauhassa pitkän kaavan mukaan, kun pienintä seuralaista odotellaan).

Tähänastisen kokemuksen perusteella suosittelen sormiruokailua ainakin kahdesta syystä. (Voin suositella sitä varmaan kymmenestä syystä, mutta ehkä kysyjää ei viitsi uuvuttaa heti tällä yli-innokkuudella, joten jutun juonen voi tiivistää kahteen pääasiaan…) Ensinnäkin se on lapselle luontaista. Puolivuotiaat vievät suuhunsa kaiken, mitä käsiinsä saavat, joten ruokailu onnistuu kyllä. Ruoan käsittely suussa ja sen nieleminen ovat opeteltavia asioita, mutta ne hoituvat harjoittelulla. Jos lapsi ei heti hoksaa nälän ja syömisen yhteyttä, häntä voi hyvin lisäksi syöttää. En ymmärrä, miksi sormiruokailussakaan pitäisi olla ehdoton.

Ja se toinen syy? Yhteisiä ruokahetkiä. Ei helikopterileikkejä lusikalla, ei leluarmeijaa viihdyttämässä syötettävää lasta, ei loputonta suostuttelua, vaan rento meno. Tiivistettynä: tämä on älyttömän kivaa.


Ei kommentteja »

Ei kommentteja

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>