Rss Feed

September, 2012

  1. Äiti syöttää!

    September 24, 2012 by Hanna-Mari

    Onko alle kaksivuotiailla jokin yleinen olemassaolon ahdistus -kausi?

    Sen tyyppisiä oireita on nimittäin täällä. Vaikka arkemme ei ole muuttunut miksikään, on äidin sylistä tullut korostuneen tärkeä paikka. Sitä pyydetään hyvin kohtalokkaalla ja pienellä äänellä – samanlaisella, jolla E pyytää myös syöttämään itseään. Päivittäin. Useita kertoja. Mistä hän nyt sen keksi?

    Syöminen ja syötetyksi tuleminen olisivat myös kaikkein mieluisinta sylissä, mutta siitä olemme onnistuneet neuvottelemaan: niin kauan kun äiti syö, molemmat istuvat omilla paikoillaan.

    Vaikka mitäpä pahaa näissä nyt on. Pikkuinen on hän vielä.


  2. Ja ruokapöytään laskeutui hiljaisuus

    September 14, 2012 by Hanna-Mari

    Resepti pitkästä aikaa! Tätä söimme E:n kanssa tänään päivälliseksi, ja nyt sain onnitella itseäni ihan törkeän hyvästä ruoasta. Valtaosa onnittelusta kuuluu tosin reseptin kehittäneelle Eeva Kolulle Kauhaa ja rakkautta -blogiin, josta idean löysin ja muuntelin sitä meiltä löytyneiden raaka-aineiden mukaan. Ruokapöydässä istui kaksi hyvin hiljaista tyttöä, jotka keskittyivät lautasiinsa.

    Siis tää on niin hyvää.

    Tämä resepti on mitä loistavinta sormiruokaa ihan pienillekin, sillä sitä voi muunnella vaikka kuinka. Koko komeuden maustavan kastikkeen voi lisätä ainoastaan isompien annokseen ja jättää kasvikset suolaamatta kokonaan. Lisäksi reseptissä käytetään kvinoaa, loistavaa proteiini- ja rautalähdettä. Me käytettiin kasviksina punajuurta, vihreitä pitkiä papuja sekä parsakaalia, ja yhdistelmä oli kertakaikkisen ihana. Punajuurihan ei virallisten suositusten mukaan alle yksivuotiaille käy, mutta sen voi korvata vaikka kesä- tai muulla kurpitsalla, tomaatilla, paprikalla, munakoisolla… Tai vain jättää pois pienimpien annoksesta. Ai että, tehkää tätä! Me teimme sen näin:

    Lämmin kvinoa-kasvissalaatti (kahdelle)

    • 1 punajuuri
    • puolikas parsakaali
    • kourallinen vihreitä pitkiä papuja
    • rypsiöljyä
    • rosmariinia
    • (suolaa ja) mustapippuria
    • 1 dl kypsää kvinoaa
    • Kastike:
    • 2 rkl rypsiöljyä
    • 1 rkl sitruunamehua (tiiviste purkista)
    • 1 pieni valkosipulin kynsi
    • 1 tl jeeraa
    • mustapippuria

    Kuori punajuuri, pilko se lohkoiksi, pyörittele öljyssä ja mausta (suolalla ja) rosmariinilla sekä mustapippurilla. Laita paistokestävässä vuoassa 200-asteiseen uuniin 10 minuutiksi.

    Lisää uunivuokaan pilkottu parsakaali sekä pavut, hiukan lisää öljyä ja ehkä mausteitakin ja palauta vuoka uuniin 20 minuutiksi.

    Tee tällä välin kastike. Silppua valkosipulin kynsi ja sekoita se muiden ainesten kanssa.

    Kun kasvikset ovat valmiita, sekoita ne, kypsä kvinoa ja kastike keskenään. Lisää halutessasi fetajuustoa. Hiljenny. Nauti.


  3. Suositusten mukaan vai niiden vierestä?

    September 6, 2012 by Hanna-Mari

    Minä syön itse -kirjaa tehdessä yksi iso periaatekysymys oli tämä: mille kaiken perustamme? Koska kirja tehtiin nimenomaan suomalaisia varten, luontevalta tuntui se, että vallalla olevien oppien mukaan mennään, niiden samojen, joita neuvolassa kehotetaan noudattamaan.

    Jo tässä lähdetään eri reitille kuin sormiruokailun raamatussa, Omin sormin suuhun -kirjassa. Gil Rapleyn ja Tracy Murkettin teoksessa eri ruoka-aineita voidaan tarjota puolivuotiaalle lapselle kerralla useita, ja toisaalta lapsi saa valita itse, koska kiinteän ruoan aloittaa – ajankohta voi siis olla myöhäisempikin kuin tuo maaginen kuusi kuukautta.

    Viralliset suositukset tehdään aina varovaisuusperiaatteella, herkimpien mukaan. Blw:tä eli täysin lapsentahtista sormiruokailua on tutkittu tosi vähän. Kaikki tutkimukset, joihin itse olen törmännyt, puhuvat mielestäni täysin sen puolesta, mutta tiedemaailma onkin maallikosta hiukan neuroottinen. Esimerkiksi viime vuonna Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa otoksena oli 602 lasta. Tutkimuksessa sormiruokailu todettiin hyväksi tavaksi opetella kiinteisiin ruokiin, mutta koska hitaammin kehittyvät lapset saattoivat saada sillä tavoin liian vähän ravintoa, ei yksinomaista sormiruokailua päädytty suosittelemaan. Tutkimuksessa näitä lapsia oli otoksesta kuusi prosenttia. Minusta se kuulostaa tosi pieneltä määrältä. Tutkimuksen tehneet näkevät asian toisin: heidän mielestään sormiruokailu toki kannattaa, mutta lisäksi tulisi syöttää soseita – ihan vain varmuuden vuoksi.

    Meillä sormiruokailu eteni kotimaisia suosituksia soveltaen. E sai kyllä välillä enemmän kuin yhden tai kaksi uutta ruoka-ainetta viikossa, mutta aika rauhallisesti edettiin. Nitraattipitoisista kasviksista ja esimerkiksi hunajasta pysyttelimme visusti erossa, kunnes ikää tuli yksi vuotta, mutta suositusten vastaisesti E söi – hyvällä halulla ja vatsavaivoista mitään ilmoittamatta – kikherneitä jo seitsenkuisena. En nimittäin osannut laskea niitä kuivattuihin papuihin kuuluviksi. Imetyksen lopettaminen hiukan reiluun vuoteen oli monen sattuman summa. E vähensi imetyksiä pitkään itse parin hämmennyspäivän jälkeen näytti unohtaneen koko jutun ja kaiken lisäksi nukkui paremmin kuin koskaan. Itse en usko, että imetyksen merkitys romahtaisi, kun lapsi täyttää vuoden. Ravitsemuksellinen merkitys varmaankin vähenee kyllä, mutta imetyksen muut merkitykset, kuten läheisyys ja turva eivät katoa mihinkään. Niitä voi onneksi osoittaa muutenkin kuin äidinmaidolla.

    Suosituksiin suhtautuminen on jotenkin jännä asia. Jokainen on varmaan kuullut terveydenhoitajasta, joka sekoaa kuullessaan, ettei vauva-asiakas saa puuroa kahdesti päivässä ja lähettää tämän ravitsemusterapeutille. Itse säikähdin tosissani, kun kuulin, että kikherneitä ei pitäisi antaa alle vuoden ikäiselle. Se suositus kuitenkin perustuu herkkävatsaisten suojeluun – mitään varsinaisesti haitallista kikherneet eivät sisällä.

    Miten tarkasti te olette noudattaneet neuvolasta saatuja ohjeita? Ensiruoaksi perunaa ja puuroa kahdesti päivässä, vai jotakin ihan muuta?