Rss Feed

April, 2012

  1. Aurinkoista vappua!

    April 30, 2012 by Hanna-Mari

    Hmm, tästähän sais hatun.

    Nalle Puh -pallo hankittu, aamupäivä vietetty vappuriehassa ihanassa auringonpaisteessa ja ensimmäiset naksut syöty. Kotiseudun leikkipuistossa järjestettiin hauskat kekkerit, jossa tarjoiltiin kaikille popcorneja ja mehua. E tutki poppareitaan aluksi pitkään, järjesteli ne riviin viereensä ja poimi siitä sitten yksitellen suuhunsa.


  2. Hittimysli on löytynyt

    April 27, 2012 by Hanna-Mari

    Lisää tätä, pyytää E.

    Puurolle tarvitaan vaihtoehtoja. Jo kuukausia sitten jätimme iltapuuron pois vain siksi, että se ei tahtonut upota enää millään. Aamuisin puuro vielä menee, jos makuja ja lisukkeita jaksaa vaihdella riittävän usein.

    Kaupasta tarttui mukaan tänään mysli, jossa ei ole suolaa eikä sokeria. E on pyytänyt sitä nyt välipalallaan kahdesti lisää. Tämä on siis hitti. Alara-merkkinen gluteeniton luomumysli sisältää rusinoita, auringonkukansiemeniä, maissihiutaleita, hirssi- ja riisimuroja, hasselpähkinää, omenaa ja taatelia. Hetken maidossa liotettuna se on riittävän pehmeää syötävää todennäköisesti aika pienillekin. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan alle 1-vuotiaille tosin ei suositella mitään siemeniä, mikä tiedoksi saatettakoon.

    Tätä taidetaan tarjota huomenna aamiaiseksi!


  3. Välipalaa ulkona

    April 26, 2012 by Hanna-Mari

    Kevät kevät kevät!

    Kevät! Vaikka tänään onkin ollut harmaata, on eväskausi avattu. Eilen E nukkui päikkärit ulkona, heräsi puistossa, pääsi mukaan kauppaan ja nautti välipalan keinussa. Banaania, riisipiirakkaa, vettä. Kaupantädille jätimme toiveen pillikauramaidosta. Onkohan kukaan nähnyt sitä myytävän missään?


  4. NIrsoilua ja muuta normaalia

    April 22, 2012 by Hanna-Mari

    Sormiruokailijalapset eivät nirsoile, viihtyvät pöydässä yhtä pitkään kuin aikuisetkin ja ovat siistejä syöjiä reilun vuoden ikään mennessä.

    Ja kököt. Alkuhuuma oli hieno vaihe, joka kesti ihanan pitkään, mutta nyt on meno toinen. Nimittäin:

    1. Nirsoilu. Ensimmäisenä päivänä ruoka-annos häviää hetkessä, tyyppi pyytää lisää ja syö kaikkiaan valtavan annoksen äänekkäästi nautiskellen. Seuraavan kerran tarjoiltuna sama ruoka työnnetään välittömästi kauemmaksi ja sanotaan pontevasti Ei.

    2. Viihdevaatimus. E on edelleen hidas syöjä, mikä helpottaa ravintolakeikkoja huomattavasti, mutta kyllä kulta-ajat ovat tässäkin lajissa toistaiseksi takanapäin. Kun syöminen ei enää kiinnosta, on aivan sama, mitä herkkuja tarjolla vielä olisi. On päästävä syliin, jossa viihdytään kolme sekuntia, on päästävä moikkailemaan lähipöytien ihmisiä, leikkimään koristekasveilla, tutkimaan kenkiä, tukkimaan henkilökunnan reittejä, hirveen ikävästi keskeyttämään äidin hyvät jutut.

    3. Lurjustelu. Kysymys ei ole siitä, etteikö E osaisi syödä siististi. Osaa hän, erinomaisen hyvin, mutta kun ruoan pudottelu on jännittävää. Sitä on pakko tehdä. Maitoa on kaadettava ruoan sekaan, sekoiteltava, valutettava pöydälle ja lattialle. Kieltäminen saa aikaan virnistyksen, jonka edessä äidillä ja isillä on haastetta pitää pokkaa.

    Mitä näistä pitäisi päätellä? Että sormiruokailu ei tee autuaaksi. Se ei pelasta siltä, että lapsi on entistä innostunempi ympäristöstään eikä siltä, että tyyppi testaa, miten maailma hänen toimiinsa vastaa.

    Mutta mitäpä noista. Meillä on ollut ruokapöydässä tähän saakka enimmäkseen tosi kivaa, E pääsee pian auttamaan keittiöhommissa ja ruokakauppareissuja hän jo rakastaa. Normaali lapsi lienee hän.


  5. Säännellyt ruokapuheet

    April 18, 2012 by Hanna-Mari

    Tulkoon hyviä kakkuja.

    Ruokapöydässä on varottava mainitsemasta yhtä asiaa: ulkoilua. Muuten kädessä oleva leivänpala lentää lattialle, haarukka viskataan lautaselle, lautanen työnnetään eteenpäin, muki tönitään kumoon, komennetaan kädet ojossa: piipaa! (suom. keinumaan/hiekkalaatikolle/ylipäätään ulkohommiin)

    E unohtaa murheet, nälän ja suussa kutittavat hampaanalut saman tien päästessään hiekkalaatikolle. Tyyppi on onnellisuustranssissa lapioidessaan. Kakkuja harjoitellaan.


  6. Äiti, olen ehkä valmis!

    April 17, 2012 by Hanna-Mari

    Omin sormin suuhun -kirja kertoo, miten vauvat keksivät nopeasti tavan ilmaista syöneensä tarpeeksi. Ystäväpiirissä yksi lapsi nostaa molemmat kätensä ylös, toinen kasaa jäljellä olevat ruoat siistiin pinoon pöydänkulmalle.

    Lopetin, tai sitten en.

    E ei ole missään vaiheessa ollut näin selväsanainen. Hänet on nostettu pöydästä pesulle siinä vaiheessa, kun ruokailu menee pelkäksi leikkimiseksi (jo aika monetta kertaa, sillä välileikit tuntuvat kuuluvan asiaan silloin tällöin vielä nykyisinkin), hän työntää lautasen pois (noin kymmenettä kertaa, sillä tämäkään ei tunnu olevan mikään sääntö sille, että hän olisi valmis) tai hän on syönyt lautasen tyhjäksi ja kieltäytyy lisäannoksesta.

    Siksi olin innoissani, kun tyyppi hiljattain alkoi kasata pöydälle pudonneita ruoantähteitä takaisin lautaselleen, pakkasi siihen myös mukinsa ja mahdolliset ruokailuvälineensä ja työnsi lautasen pois. No niin! Valmista taitaa olla, kulta?

    Vaan ei. Kohta hän tarttuu uudestaan lautaseen, vetää sen takaisin eteensä ja jatkaa syömishommia.


  7. Syöttötuolittakin pärjää, mutta…

    April 7, 2012 by Hanna-Mari

    Pysyn tässä niin kauan, kunnes nälkä lähtee.

    …ei kovin pitkiä aikoja kerrallaan. E:llä on kyseenalainen mieliteko pompata seisomaan syöttötuolissaan, ja hinku pöydälle kiipeämiseen vain kasvaa, jos hän istuu tavallisella tuolilla.

    Näitä syöttötuolittomia ruokailuhetkiä on viime päivinä ollut, sillä saavuimme iso- ja isoisovanhempien pöytävieraiksi pääsiäisen ajaksi. Nuorin ruokailija yltää jo syömään tavallisella tuolilla istuen ainakin, jos pepun alla on pino lehtiä tai puhelinluettelo.

    Hyvää pääsiäistä, rahkaherkkuja ja lapsilta salaa syötyjä suklaamunia kaikille!