Rss Feed

March, 2012

  1. Lusikalla, haarukalla vai käsin?

    March 28, 2012 by Hanna-Mari

    Mä vedän näillä kaikilla.

    Lusikka on ollut mukana ruokapöydässä jo ensimmäisistä puuroaterioista saakka, ja tämän vuoden ajan treenejä on jatkettu myös haarukalla.

    Ihastuttava väline, tuumaa E, joka esittelee usein ylpeänä haarukkaansa nappaamiaan ruoka-asioita. Hän pitää sekä lusikasta että haarukasta kiinni hyvin läheltä niiden “teräosaa” – ilmeisesti ruoan koordinointi suuhun asti onnistuu näin paremmin. Käytössä on ollut myös tavallinen aikuisten haarukka, jos neidin oma sattuu olemaan tiskissä.

    Kädet ovat silti koko ajan edelleen ruoassa. Kun nälkä on hurja, hienostelu jää. Pahimman nälän taltuttua E on tarttuu mielellään ruokailuvälineisiin, mutta ei jokaisella aterialla. Fiilisjuttuja, tuumaa hän, ja vastaa otsikon kysymykseen: näillä kaikilla. Tällä mentiin juuri lounaalla, joka oli hitti: Diapers and delicatessen -blogin sormiruokailijan pikaohratto oli tosi maistuvaa sekä äidin että tyttären mielestä. Tätä kirjoittaessa E jatkaa syömistä edelleen – nyt näköjään haarukan väärällä päällä. Ei tunnu haittaavan!


  2. Tulossa: kirja!

    March 26, 2012 by Hanna-Mari

    Ilmestyy elokuussa!

    Vihdoin saan kertoa tästä teille: Minä syön itse – Sormiruokailun käsikirja ilmestyy Tammelta tämän vuoden elokuussa. Toisena kirjoittajana olen minä, toisena ravitsemusterapeutti, lasten ravitsemuksesta väitellyt Soile Ruottinen. Kirjan ihanat kuvat ovat Ulla-Maija Lähteenmäen kamerasta.

    Kirjoittamista riittää vielä, mutta fiiliksissä ollaan! Tässä on syy siihen, miksi blogi päivittyy välillä turhan harvoin.


  3. Apukokin alkeet

    March 23, 2012 by Hanna-Mari

    Keittiökaaos ja maukas lopputulos.

    Liikutus iski tänään, kun E oli ensi kertaa avuksi ruoanlaitossa. Kuten olen kertonut, hän haluaa nähdä, mitä keittiössä tapahtuu, ja sitruunapestoa tehdessä siirryin itsekin lattialle nyppimään basilikaa.

    Tyyppi sai basilikanlehden käteensä, ei tehnyt elettäkään maistaakseen vaan pudotti sen purkkiin muiden ainesten joukkoon. Tätä jatkettiin basilikapuskan loppuun. Juu, kestihän siinä. Mutta olipas hauskaa.

    Se sitruunapesto tuli salaattia varten, joka on tosi helppo ja superhyvä. Tarvitaan vain kypsää kanaa (jota saa pakastealtaasta nykyisin luomuna, huom huom!), vesimelonia, keitettyä pastaa ja avokadoa – kaikkia suunnilleen saman verran. Pesto sekoitetaan pastan joukkoon, ainekset paloitellaan ja syödään heti. Jos pikkuruokailija on alle vuoden ikäinen, voi hänelle erotella oman osuuden pastasta, jonka jättää ilman pestoa. Helppoa, raikasta ja ihanaa ruokaa.


  4. Ensimmäinen hammaslääkärikeikka

    March 5, 2012 by Hanna-Mari

    Terveisiä hammaslääkäristä! Nämä asiat opimme tänä aamuna, kun E kävi elämänsä ensimmäisessä hammastarkastuksessa.

    - Sokeri kuin sokeri, ajattelevat hampaat, ja siksi hedelmien oma sokeri on niille yhtä huono juttu kuin muuhun ruokaan lisätty ylimääräinen makea. Koska hedelmien ja marjojen syönti on kuitenkin järkevää, kannattaa niiden kanssa tarjota maitoa tai muuta kalsiumia sisältävää asiaa. Kalsium vie kätevästi sokerilta kovimman tuhoamisvimman, ja hampaat kiittävät.

    - Tässä iässä ksylitolituotteita ei välttämättä tarvita, jos lapsi on kotihoidossa. Päiväkodissa niitä syödään korvatulehdusepidemioiden hillitsemikseksi, ei ensisijaisesti hampaiden takia.

    - Hampaiden harjauksen tulee olla vapaaehtoista ja kivaa. Pakottaminen tekee rutiinista lapsen mielessä kauhean. Harjoittelu ja asian yrittäminen on nyt tärkeintä.

    - Fluorihammastahnaa ei välttämättä tarvita ennen kahden vuoden ikää. Siihen saakka voidaan hyvin pestä pelkällä harjalla ja vedellä.

    - Hampaat kestävät 5-6 happohyökkäystä päivässä – siis aamiaisen, kaksi lämmintä ruokaa, iltapalan ja yhdestä kahteen välipalaa.


  5. Pavutko pahoja?

    March 2, 2012 by Hanna-Mari

    Seuraa tärkeää asiaa. KAIKKI pavut tuoreita tai pakastettuja vihreitä papuja lukuunottamatta ovat Sosiaali- ja terveysministeriön ruokasuositukset alle 1-vuotiaille -listalla sillä huonolla puolella. Niitä ei siis suositella. Ei kikherneitäkään.

    Tämä tuli minulle ihan uutisasiana, kun keskustelin tutun ja erinomaisen ravitsemusterapeutin kanssa sormiruokailusta. Papuja ei siis suositella, koska ne voivat olla pienten vatsoille liian rajua kamaa. Kiellettyjä tai suorastaan vaarallisia ne eivät kuitenkaan ole – onneksi sentään. Montakohan papureseptiä ehdin tännekin jo laatia?

    Vihreitä papuja ja herneitä suositellaan annettavaksi pieniä määriä lähempänä yhden vuoden ikää. Ja sitten kannattaa tarkkailla, miten pikkutyypin vatsa niihin reagoi. Kuivattujen (ja myös säilöttyjen) papujen aika tulee suositusten mukaan vasta ekan synttäripäivän jälkeen.

    Noh. E on syönyt kikherneitä seitsenkuisesta ja kaikkia mahdollisia muita papuja pian sen jälkeen. Tuoreherneistä tehty keitto on hänestä taivaallista. Mitään vatsavaivoja en ole havainnut yhtä kertaa lukuunottamatta, jolloin tyyppi veti ison lautasellisen keitettyjä herneitä umpionnellisena ja paukutteli menemään sitten myöhemmin. Mutta ei se häntä tuntunut haittaavan.

    Ravitsemusterapeutti totesikin, että kovin ovat yksilöllisiä nämä asiat. Ja että ministeriön ohjeistus, jota neuvolassa eteenpäin jaetaan, on jäykkä ja tehty herkimpien mukaan, “varmuuden vuoksi” -hengessä. Käytännössä siis papuruokia voi antaa pienillekin, mutta ei vatsavaivaisille. Ja on hyvä testata pienellä annoksella ensin.

    Joka tapauksessa pahoitteluni, jos joku on meikäläisen resepteillä saanut lapsensa vatsan kipeäksi!