Rss Feed

December, 2011

  1. Hyvä ensimmäinen pillimehu

    December 28, 2011 by Hanna-Mari

    Jos pillimehua, niin tätä.

    Joulun mummolarumbaa varten saimme pähkäillä eväiden kanssa. Mitä kaikkea yksivuotiaalle pakkaisikaan mukaan 500 kilometrin ajomatkalle, jotta se sujuisi mahdollisimman leppoisasti?

    Koska paluumatka on vielä edessä, en uskalla kertoa yhtään, miten vähillä pysähdyksillä menomatka sujui. Eväskassia voi kuitenkin raottaa, ja sieltä löytyi seuraavia:

    - Semperin luomupillimehu, joka sisältää omena- ja päärynämehua, vettä ja c-vitamiinia. E ei ole paljon mehuja maistellut, eikä tästäkään erityisesti syttynyt, mutta pillimehuksi tämä on mielestäni mainio. Ihan muuta kuin vedestä, sokerista, aromeista ja väriaineista koostetut juomat!

    - Minipaketteja luomurusinoita. Sisältöön kajotaan vasta hätätilanteessa, mutta jo pienten rasioiden pyörittely ja niiden kommentointi on E:stä kelvollista ajanvietettä.

    - Lounas- ja leikkitaukopaikalta mukaan napatut ruisleipäpalat.

    - Mandariinit, jotka aiheuttavat suunnatonta innostusta pienessä käyttäjässään, sekä banaani, vanha luotettu.


  2. Sormiruokailijan joulusuosikit

    December 27, 2011 by Hanna-Mari

    Arkeenpaluuterveisiä myrskyn lomasta! E:n elämän toinen joulu on sujunut leppoisasti, ja hän on löytänyt tästä pyhästä omat suosikkinsa. Esittelemme ne alla:

    1. Joulukinkku. Joulupöydän ylivoimainen suosikki, jonka näkeminen aiheuttaa vimmaista jalkojen vispausliikettä, vaativaa osoittelua ja innostunutta mulle, heti! -ähinää.
    2. Riisipuuro. E:n ensimmäinen maitoon keitetty puuro maistuu – onneksi, sillä se antaa taas yhden tavan lisätä maitoa tyypin ruokavalioon. Tavallinen maito maistuu edelleen huonosti, joten piimällä ja jugurtilla sekä raejuustolla täydennetään.
    3. Pahvilaatikot, käärepaperit ja pakettinauhat. Vaikea sanoa, mikä tästä kovasta kolmikosta nousee ykköseksi. E ilahtui toki joulupukin tuomisistakin, mutta rapinat, kopinat ja päähän aseteltavat kiharaiset nauharyppäät aiheuttavat niin ihastuneita reaktioita, että viitsiikö noita vielä siivota pois.

     

    PS. Joulupukki toi haarukan, jonka kanssa harjoitteluhommiin ryhdytään pian. Raportoimme asiasta.


  3. Vaaratonta kanelia pienille

    December 20, 2011 by Hanna-Mari

    Piparkakuissa terveysvaara, kertoo Ilta-Sanomien kansiotsikko tänään. Kyseessä on Eviran muistutus siitä, että liiallinen kanelin nauttiminen on maksalle paha juttu.

    “Tavallisessa” kanelissa eli kassiakanelissa on kumariinia, joka on maksalle myrkyllinen aine. Siksi erityisesti lasten on hyvä sitä välttää. Pienten ja isompien herkuttelijoiden vuoksi kaneli kannattaakin hankkia esimerkiksi ekokaupoista, jossa myydään ceyloninkanelia. Siinä kumariinia ei ole. Ja vaara ohi.


  4. Pillimaitotreeni

    December 19, 2011 by Hanna-Mari

    Nyt se on aloitettu: imetyksen tietoinen vähentäminen sekä samalla tietenkin totuttelu tavalliseen maitoon. Yksivuotias E on saanut olla äidinmaidolla pitkään, mutta nyt viime päivinä hänelle on annettu luomukevytmaitoa nokkamukista aamu- sekä iltapuurolla.

    Olen yksi, en tarvitse syöttötuolia.

    Ihan täydestä lehmänmaito ei neiti-ihmiseen uppoa. Hän tarttuu kyllä mukiinsa hanakasti, mutta jää selvästi pohtimaan makua jokaisen huikan jälkeen – ja purskauttaa aina puolet pitkin rinnuksia.

    Tänään testasimme ensi kertaa myös pilliä. E:n Wayne’s Coffee -napostelulounaaseen kuului pillimaito, josta hän sai kyllä imaistua ihan oikein, mutta ei ollut kovin motivoitunut koko toimintaan. Maustako se on kiinni? Vai lämpötilasta?

    Yksivuotisneuvolasta mukaan saatiin ohjeet, joiden mukaan 1-6-vuotias lapsi tarvitsee päivittäin kuusi desiä maitovalmisteita saadakseen riittävästi kalsiumia. Jotenkin on vaikea käsittää, että yksivuotias tarvitsee maitoa ihan yhtä paljon kuin reippaasti isompi eskarilainen. Eiköhän tuohon kuuteen desiin päästä pikku hiljaa…

    No, ehkä asiaa on turha pohtia sen enempää – vielä. Jatketaan harjoituksia, lisätään maitomääriä pikku hiljaa ja annetaan sen syrjäyttää imetys kaikessa rauhassa. Toivottavasti. Kunhan se ei vuotta veisi.


  5. Totuus yksivuotiskakusta

    December 12, 2011 by Hanna-Mari

    Lässähdysosuus piilotettu taakse vasemmalle.

    Meillä juhlittiin viikonloppuna yksivuotissynttäriä (niisk ja mahtavaa!) himpun ennakkoon. Tarjoilujen kanssa suunnitelma oli tämä: vauvaystävällisiä susheja, täytettyjä minileipiä sekä tietenkin kakku.

    Putkeen se ei mennyt. Kakkuvisioni osoittautui turhan kunnianhimoiseksi. Tapahtui lässähdys.

    Ideana oli siis tehdä hiekkalinnan näköinen kakku, jossa on kolme kerrosta, joista jokainen on toinen toistaan pienempi kierros kääretorttua. Alin kerros oli iso ja monikierteinen. Se vielä onnistui. Toisen kerroksen kanssa en vielä kokoamisvaiheessa osannut panikoida, mutta kun poistuin huoneesta hetkeksi, odotti palatessa Pisan torni -ilmiö. Kolmatta kerrosta ei siis kannattanut edes yrittää, vaan ryhdyimme purkuhommiin ja päätimme tyytyä yksikerroksiseen kakkuun.

    No, sekään ei enää jaksanut pysyä pystyssä, vaan levähti toiselta puolelta pitkin kakkutarjotinta. Hetken aikaa mielessä oli itkuraivari, mutta sitten ryhdyin vatkaamaan lisää kerma-rahkakuorrutetta ja delegoin E:n isälle koristeiden pilkkomisen.

    Mutta maistuiko se? Kyllä. Yön yli muhinut kääretorttu oli kakulle oivallinen runko, joka mehustui mainiosti. Kuorrutteella ja koristeilla hämättiin ulkonäkö siedettäväksi. Hitot lässähdyksestä.


  6. Ja lapsi oppi sanomaan ei

    December 8, 2011 by Hanna-Mari

    Taantumaa ilmassa – täällä ruokapöydässäkin. E on ryhtynyt vintiöksi: hän paiskaa mukinsa lattialle jokaisen hörpyn jälkeen. Lusikka lentää sinne myös napsahtaen, ja lautasta hän siirtelee tuijottaen äitiä samaan aikaan tiiviisti silmiin: oliko tämä kielletty juttu, oliko?

    Oli se. Olen käyttänyt ei-sanaa viime aikoina aika voimakkaasti. Kova äänenkäyttö pysäyttää liikkeen tehokkaasti, ja tällä on pelastettu monta lautasta. Mukin ja lusikan kanssa tehtiin tänään kompromissi: E ojensi ne äidille käytön jälkeen.

    Niin, ja se sana. E toistaa eitä perässä, tuntuu pohtivan sen merkitystä, katsoo äitiään arvoituksellisen näköisenä, päästää pienen mielenosoitusitkun, ja jatkaa syömähommiaan.


  7. Vapauttava yksivuotispäivä

    December 4, 2011 by Hanna-Mari

    Täällä puidaan synttärisuunnitelmia! Ihan kohta taloudessamme ei nimittäin asu enää yhtään nollavuotiasta. Vuosi on mennyt käsittämättömän nopeasti ja ollut kevyesti elämäni tunteikkain. Ja mitä kaikkea vielä onkaan edessä!

    Huomaa ruokailijan tuplasuojautuminen värjäävää punajuurta vastaan.

    Merkkipäivän lähestyessä uskalsimme löysätä pitkää kieltolistaa, josta ensimmäisenä tarjolle pääsi punajuuri. Tämä äidin herkkujuures on kielletty alle yksivuotiailta nitraattipitoisuutensa takia. Tällä viikolla sitä maisteli kaksi juuri vuoden täyttänyttä sekä yksi 11 ja puolikuinen E. Punajuuret loihdittiin (älyttömän hyviksi) pihveiksi, ja resepti kuuluu jotakuinkin näin:

    Ekat punajuuripihvit

    1 kg punajuuria
    1 iso sipuli
    1 iso peruna
    2 kananmunaa
    1 tl kuivattua persiljaa
    1 rkl oliiviöljyä + loraus uunipellille

    Keitä punajuuret ja peruna kypsiksi. Tämän voi tehdä vaikka jo edellisenä päivänä. Kuori ne, raasta raastimen isoimmalla terällä ja laita kulhoon. Lisää hienonnettu ja kuullotettu sipuli, kananmunat, persilja ja lusikallinen öljyä. Sekoita taikinaksi.

    Levitä leivinpaperin päälle ohuelti oliiviöljyä. Muotoile valmiista taikinasta käsin pihvejä, ja paista 225-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Käännä pihvit paistamisen puolivälissä. Tarjoile esimerkiksi riisin tai kvinoan kera. Aikuisille lisukkeeksi käy kermaviilistä ja fetajuustosta sekoitettu kastike, jossa on hiukan mustapippuria ja kuivattua persiljaa. Nam!