Rss Feed

November, 2011

  1. Ihana Martta

    November 8, 2011 by Hanna-Mari

    Pöytäliina rullattiin vähän sivuun.

    Tänään lounaspaikkana oli Lapinlahdenkadun Martta Deli & Café, jonne suuntasimme ystävän ja hänen parivuotiaansa kanssa. Ihana vastaanotto! Vaunuille raivattiin heti tilaa, eikä hiekkaisten pikkutyyppien (leikkikentällä käytiin eka) saapuminen ollut töissä olleelle martalle millään tavalla vaivalloista.

    Syöttötuoleja paikassa on vain yksi, mutta se onneksi riitti tällä kertaa. Muuta vaunukansaa emme paikalla nähneet, vaikka viivyimme Martassa reilun tunnin. E:n kanssa söimme samaa salaattia (hinta riippuu täytteiden määrästä) – hän sai osan lohesta ja leivästä sekä ihan oman omenan – oikein hyvää. Salaattiin kuului myös kahvi tai tee, jonka sai valita laveasta valikoimasta. Äidin oli pakko saada porkkanakakkua jälkkäriksi!

    Vasta salaatin ostettua tajusin, että kahvilasta sai aamiaista kello 11 asti. Myös sen olisi hyvin saanut sovellettua sormiruokailijan rennoksi lounaaksi jakamalla voileipä osiin ja ottamalla keksin sijasta makeaksi lisukkeeksi hedelmän. Suolan kanssa otamme jo sen verran rennosti, että tyyppi saa rauhassa syödä suolaista leipää pari kertaa viikossa. Onhan yksivuotissynttäriinkin kohta enää kuukausi, apua!

    Martassa on pieni vessa, jossa vaipanvaihto kuitenkin onnistuu. Suhtautuminen lapsiin oli kyllä superia. Lattian siivosimme itse, ja tänne mennään uudelleen.


  2. Huuda Helmi

    November 6, 2011 by Hanna-Mari

    Helmi ja syömäpuuhavauva.

    Imetysnukke-huutokauppaan on juuri tullut Helmi sekä vauvansa, jotka ostamalla lahjoittaa koko summan Unicefille. Olipa kiva ommella tämä!


  3. Ota, anna, kasta, pudota

    November 1, 2011 by Hanna-Mari

    Hups, ruoka putosi.

    Kymmenkuiselle vauvalle kaikkien mahdollisten esineiden ottaminen ja antaminen ovat ilmeistä mielipuuhaa. Myös toisto on kova juttu. Tämä näkyy myös ruokapöydässä. E syö ensin nälkänsä pois ja ryhtyy sitten tekemään erinäisiä kokeita. Näin se sujuu:

    Ojennetaan äidille hyppysellinen makaronilaatikkoa. Sanotaan vaativasti “öh”, osoitetaan vesilasia, juodaan ehkä tilkka ja poimitaan pöydältä pieniä jauhelihahippusia. Pudotellaan ne yksi kerrallaan lasiin. Elehditään niin, että äiti luulee janon olevan kyseessä. Työnnetään nyrkki lasiin, hämmennetään. Taputellaan pöydälle muodostunutta vesilätäkköä. Kiljutaan, hyvä meininki. Ojennetaan äidille vielä himppu makaronilaatikkoa.

    Ruokailun lopettamisesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä episodin jälkeen E poimii huolellisesti ympärilleen levittämänsä muruset suuhunsa.

    Missä vaiheessa ponnekkaan komentamisen voi aloittaa ilman, että se vie lapselta hyvää fiilistä syömisestä? Toisaalta jos meidän ainoa syömismurhe tällä hetkellä on sotku, taidan niellä sen myös tästä eteenpäin. Ainakin muutaman kuukauden vielä.