Rss Feed

November, 2011

  1. Miten eroon sormiruokailusta?

    November 30, 2011 by Hanna-Mari

    Ystävä esitti kiperän kysymyksen: Miten hänen taaperoikäisen poikansa saisi lopettamaan käsin syömisen ja käyttämään lusikkaa?

    Tyyppi hallitsee lusikankäytön täysin, mutta yleensä viskaa lusikan nurkkaan ja upottaa nyrkkinsä pinaattikeittoon. Selitä siinä sitten, että olet jo riittävän iso käyttämään ruokailuvälineitä…

    Mutta vastauksena otsikon kysymykseen: en tiedä. Riittäisikö aikuisen kärsivällisyys ja mallista oppiminen, jolla on huomattu olevan iso valta syömisenopettelussa?


  2. Uunipaprika, mikä herkku

    November 24, 2011 by Hanna-Mari

    Pienimmän juustoraasteena raejuusto.

    Täytetyt paprikat, ruokaklassikko kahdeksankymmentäluvulta. Me käytimme ravintolapäivästä ylijääneet paprikat tänään ja täytimme ne paistetulla jauhelihalla, eiliseltä jääneellä paahdetulla tomaattikastikkeella (jonka tein supervähällä sokerilla ja ilman suolaa), porkkanaraasteella sekä juustolla: E sai raejuustoa, äiti ja isi emmentaalia.

    Paprikat muhivat 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. E veti oman puolikkaansa riisin kera ja tuntui tykkäävän kovasti. Uusi käyttöresepti, jes.


  3. Kalajuttuja

    November 22, 2011 by Hanna-Mari

    Kuhaa, riisiä, kookoskastiketta, ihanaa.

    E, flunssatoipilas, pääsi tänään Kiasmaan. Kävimme lounaalla ja katsomassa ARS11-näyttelyn (viimeinen viikko, kerrankin ehdittiin, eikä mennyt kiinnostava näyttely ohi), ja kahvilaan jäätiin vielä välipalallekin.

    Kiasman ravintolaan, kuten suosittuihin lounaspaikkoihin yleensä, on hyvä ehtiä ennen pahinta lounasruuhkaa. Me ehdimme kysellä annoksista, koska olimme paikalla ennen yhtätoista. Myös tästä ravintolasta listan ruokia saa puolikkaina lastenannoksina. Kaikista ruoista se ei käytännössä kuitenkaan onnistu, kuten tänään listalla olleesta kuhasta. Päädyimme siis jakamaan sen. File oli maustettu tosi miedosti ja tarjoiltiin kookosmaitopohjaisen kastikkeen kanssa. Oli ihanaa! Vastaava resepti lähtee etsintään heti. E tykkäsi myös.

    Kotona meillä on tehty kahta kalaruokaa, jotka uppoavat aina kaikenikäisiin syöjiin. Tylsää on, että ne molemmat ovat lohesta, mutta kalaa se on onneksi sekin!

     

    Helppo lohilaatikko

    1 pussi (300 g) pakastettuja lohikuutioita
    1 pussi (400 g) peruna-sipulisekoitusta
    1 purkki kaurakermaa (tai tavallista)
    mustapippuria

    Kaada kaikki ainekset uunivuokaan, sekoita. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti, ehkä hiukan alle.

    Itämaisehko uunilohi

    ruodotonta lohifilettä syöjien määrän mukaan
    limemehua (esim. tiiviste purkista käy hyvin)
    inkivääriä
    salottisipulia
    tarjoiluun: soijakastiketta

    Kuori inkivääri ja sipulit, pilko ne mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Paketoi limemehulla valeltu kala folioon, asettele inkiväärit ja sipulit päälle ennen paketin sulkemista. Laita 200-asteiseen uuniin, laske lämpötilaa vartin jälkeen 180 asteeseen (mummon vinkki, tuntuu toimivan). Paista kaikkiaan reilu puoli tuntia niin, että lohi on kypsää. Tarjoile aikuisille soijakastikkeen kera, pienet vetävät hyvin ilman.


  4. Olipa päivä!

    November 19, 2011 by Hanna-Mari

    Ilja ja Ella -ravintolan puolesta: kiitos, ihanat asiakkaat! Ruoka riitti, kaikki ehdittiin tehdä, tunnelma oli rento, nimikkotyypit ehtivät katsastaa molemmat ravintolansa kattaukset, kaikki saatiin siivottua kohtuuajassa – ja oli tosi kivaa.

    Tarjosimme muun muassa linssipyöryköitä ja uunijuureksia, joiden molempien reseptit löytyvät tästä blogista. Lisää bloggausaiheita löytyi, kun pääsin juttelemaan suloisten sormiruokailijoiden supermukavien vanhempien kanssa. Palaamme pian asiaan. Kiitos, oli huippua nähdä!


  5. Huomenna!

    November 18, 2011 by Hanna-Mari

    Kiitti avusta, pikkukokit.

    Tämä päivä on mennyt nopeasti. Ravintolapäivän aattona, hetkeä ennen Ilja ja Ella -vauvaravintolan avaamista, olemme muun muassa:

    - tehneet yli 400 linssipyörykkää

    - paahtaneet vielä yhden satsin mysliä

    - sisustaneet ravintolatilan ja raahanneet sinne lähes kaikki syöttötuolit

    - päättäneet, että kahvia keitetään sitä mukaa kun sitä menee, ja ottaneet siitä syystä toisen keittimen käyttöön

    - raapustaneet pienet kyltit kullekin tarjottavalle ruoalle

    - valinneet kuohujuomaksi Kuohuvan kuusenkerkän, koska se on ihanaa

    - pohtineet monta kertaa, mitä olemme unohtaneet, ja toivoneet, ettemme mitään oleellista.


  6. Ravintolapäivän ruokaostoksilla

    November 17, 2011 by Hanna-Mari

    Parempia ruokia odotellessa.

    Unohdetiin päivitetty kauppalista, kiroiltiin vähän, työnnettiin täpötäysiä ostoskärryjä pitkin loppumattomia käytäviä, palattiin hakemaan perunoita, otettiin niin paljon luomumatskua kun budjetti antoi myöten, ja nyt pitäisi olla kaikki.

    Ilja ja Ella -ravintolan materiaalihankinnat saatiin siis hoidettua tänään. Ihan sen kunniaksi: lounas Chico’sissa! (Jota edelsi noin kymmenen sekuntia kestänyt “joo, varmaan mennään syömään jonnekki Chico’siin, mutta sit ei tarviis tehdä ruokaa ja siellähän on lastenlista, tosiaan, mennään.)

    Soijapihvihampurilainen oli ihan jees, ja lapset söivät suolattomat lohiannokset uuniperunalla sekä vihanneslohkoilla.


  7. Vähempikin käy

    November 16, 2011 by Hanna-Mari

    On päiviä, joina mielikuvitus ei millään riitä kahteen lämpimään ateriaan. Silloin kaivaa jääkaapista perunoita, keittää ne ja tarjoilee lapselle kurkkulohkojen, raejuustolla sivellyn sämpylän ja huonon omantunnon kera.

    Ja sitten tyyppi syö kaiken onnellisena aivan kun ei olisi koskaan saanut eteensä mitään ihanampaa.


  8. Uusi herkku uunijuureksista

    November 14, 2011 by Hanna-Mari

    Lusikka käytössä molemmin päin.

    Eiliseltä harjoitusbrunssilta jäi yli uunijuureksia, joista E sekä äiti saivat hyvän lounaskeiton. Sen tekeminen oli maailman helpointa, ja uunissa paahtamisen ansiosta maku oli kaikkea muuta kuin tylsä perussosekeitto.

    Tälläkin kertaa sormiruokailija söi keittonsa riisikakkujen avulla, mutta nyt kovassa käytössä oli myös lusikka. Keiton pohjana käytettävän uunijuuresreseptin voi lukea täältä. Meidän keitossamme oli tänään bataattia, perunaa, porkkanaa sekä muutama vihreä papu.

     

    Paahdettu juuressosekeitto

    uunijuureksia
    vettä
    suolaton kasvisliemikuutio
    mustapippuria

    Laita uunijuurekset kattilaan, kaada päälle vettä sen verran, että ne peittyvät. Lisää liemikuutio. Anna kiehahtaa, lisää mustapippuri ja soseuta.


  9. Harjoitusbrunssi, check

    November 13, 2011 by Hanna-Mari

    Uunijuureksia, linssipyöryköitä, jugurttia, hedelmiä ja marjoja.

    Hii, viikon päästä tiedämme, millaista on leikkiä ravintoloitsijaa. Pääsimme ennakoimaan ravintolapäivää tänään, kun järjestimme kolmelle tärkeälle isälle brunssin Ilja ja Ella -ravintolan konseptilla.

    Ensinnäkin: tekemistä on pal-jon. Toiseksi: onneksi ison osan voi valmistella jo edellisenä päivänä, jolloin varsinaiselle ravintolapäivälle jää lähinnä hillitön määrä paistamista. Pitäisiköhän vielä udella naapurilta uunia lainaan… Kolmanneksi: testiyleisö oli ruoasta innoissaan, joten siitä olemme erityisen huojentuneita. Sekä isät että lapset (kolme lähes vuoden ikäistä sormiruokailijaa) söivät pitkään ja hartaasti.

    Viikon aikana pitää vielä tehdä tarkka paistoaikataulu sekä suunnitelma, missä vaiheessa valmistuvat kastikkeet ja miten kukin seurue plaseerataan. Ja servietit, ne pitää hankkia!


  10. Suuria harppauksia

    November 11, 2011 by Hanna-Mari

    Täydellä mukilla ei tarvitse hulluna kallistaa.

    Ilmeisesti lapset oppivat puuskissa. Kuukausien haahuilun jälkeen lusikan käyttöön on tullut meillä aivan uutta näppäryyttä, ja nokkamukin kanssa E:llä on jälleenlämmennyt rakkaussuhde.

    En osaa sanoa, koska se tapahtui, mutta aivan viime päivinä E on hoksannut lusikan käytöstä oleellisen. Hän käyttää sitä puurolla jo yhtä paljon kuin käsiäänkin (joita ei tietenkään vielä sovi unohtaa), yleensä myös oikein päin. Usein hän kauhoo puuroa lusikan kuperalla puolella, mutta kuitenkin. Alkuviikosta hän söi keittoa ensin käsin, mutta keskittyi sitten pitkään kastamaan lusikkaa soppaan ja viemään sitä suuhunsa. Pieni tippa meni kerrallaan, mutta idea, se on mitä ilmeisimmin ymmärretty.

    Lusikankäyttöä – kuten syömistä yleensäkään – ei ole erikseen opetettu. Syömishommien alkuvaiheessa puolivuotias E sai lusikan eteensä täytettynä, mutta luovuimme siitä nopeasti, kun homma alkoi sujua paremmin käsin. Sen jälkeen hän on tajunnut touhun itse mallista. On siis kannattanut istua itse vieressä, pysyä pokkana ja lusikoida puuroa samaan aikaan, kun toinen tutkii ruokaansa ja dippaa sitä vesilasiin.

    Ja vedestä puheen ollen: kerroin aiemmin, miten kireilin E:n vedenjuonnin kanssa. Ihan kuin pöydälle kaatuva vesi olisi jotenkin ikävämpää siivottavaa kuin esim. keitetty riisi… Pitkään menikin, että juotin häntä itse ensin nokkamukista, myöhemmin lasista. Sitten palasimme projekti nokkamukiin, ilman sitä tippalukkosysteemiä. Kannatti. Tyyppi riemastuu jo mukin nähdessään. Aluksi hän onnistui juomaan siitä lähinnä tuurilla sekä siksi, että se oli täytetty mahdollisimman täyteen – vaati siis vähemmän kallistamista. Jo muutaman päivän harjoittelun jälkeen hän kenottaa pää vinossa syöttötuolissaan, yrittää ensin juoda mukin pohjan kautta, mutta pian tajuaa kääntää kapineen oikein päin ja oikeaan asentoon. Ja harjoittelu jatkuu.

    Mitä tästä voi päätellä? Että lapsi tarvitsee pöytäseuraa, jolta oppia. Että sotkua tulee sietää. Että kannattaa jaksaa odottaa. Ei kannata hermostua lattialle lentävistä asioista. Lusikan ja mukin jaksaa kyllä nostaa uudestaan pöytään, ja se uskon, että se on hyvä tehdä hyvin vähäeleisesti.

    Kannattaa uskoa lapseen. Yksivuotissynttäreillä (kuukauden päästä!) syödään ehkä kakkua lusikalla. Niisk!