Rss Feed

October, 2011

  1. Meillä oli pastabaari

    October 14, 2011 by Hanna-Mari

    Höh, olisipa tullut otettua kuva pöydän alta ruokailun jälkeen!

    Oijoi, nyt on blogiaiheita rästissä. Kerrotaan ensin E:n muskarijatkoista, joissa oli tarjolla itsetehtyä (kiitos, isäkuukausi!) tagliatellea erilaisilla höysteillä.

    Saimme saman pöydän ääreen viisi noin kymmenkuista vauvaa, jotka söivät kukin omalla tyylillään heille koottuja annoksia. Pastan lisukkeita oli monta: tomaattikastiketta (tehty luomutomaattimurskasta sekä kirsikkatomaateista), keitettyjä vihreitä papuja, keitettyä parsakaalia, raejuustoa, maustamatonta tofua ja aikuisille parmesaania.

    Italian-reissun jälkeen pastaa on syöty meillä ihan uudella innolla kenties liiankin usein, mutta onhan se älyttömän helppoa ruokaa. Spagetti ja tagliatelle ovat E:n mielestä kovin kiinnostavaa syötävää, jotka hän imeskelee tyylikkäästi.

    Ja lasten ja äitien kimppalounaat – niitä lisää! Kun vastuu ruoasta on vuoron perään jokaisella, ovat nämä päivät arkiviikon kohokohtia.


  2. Pitkälti, muttei aivan

    October 12, 2011 by Hanna-Mari

    Huomasitteko tämän? Rintaruokinta ja korvike ovat lähes samanveroisia suomalaisvauvoille, kirjoittaa erikoislääkäri tänään Hesarin Vieraskynä-palstalla.


  3. Ruokalappu ja maalausessu

    October 10, 2011 by Hanna-Mari

    Näitä on paketissa kaksi.

    Vaikka sotku sormiruokailijan pöydässä vähenee, ei se mihinkään ole poistunut. Puuro- ja keittoateriat ovat aina hyviä nakuiluhetkiä, sillä suihkussa pikkutyypin siivous onnistuu nopeimmin.

    Paitsi ehkä nyt. E otti kavereista esimerkkiä ja sai ylleen Ikean paitamallisen ruokailuasun, jonka voisi ehkä myöhemmin ottaa käyttöön taiteellisissa maalaushetkissä. Kladd prickar -”ruokalappu” on tosi helppo putsata ja kuivuu nopeasti. Aiemmin hankittu Pikku-Piia-merkkinen hihaton essu jää kyllä tälle kakkoseksi.


  4. Tunnustan, kävin ABC:llä

    October 7, 2011 by Hanna-Mari

    Noutopöytäruokaa nähtävillä hiukan myös pöydällä.

    Todella epäviileää käytöstä, mutta automatkalla mummolaan pysähdyimme syömään ketjukompleksien ruumiillistumassa, Juvan ABC:llä. Lapsiperhenäkökulma on nähtävästi tehnyt tehtävänsä. Ruoka oli aika mautonta, mutta muuten on tunnustettava, että hyvin toimi.

    Ensinnäkin E söi ilmaiseksi noutopöydästä, josta hänelle napattiin keitettyjä perunoita, lämpimiä sekavihanneksia, puolukalla maustettua porkkanaraastetta (hitti), kurkkukuutioita sekä kahta kaaliraastetta. Toiseksi syöttötuoleja oli todellakin riittävästi. Kolmanneksi henkilökunta riensi paikalle harjan ja rikkalapion kanssa juuri, kun olin kumartunut poimimaan syöjättären jämät lattialta. Neljänneksi puljun leikkipaikka (jota suositellaan 2 vuotta täyttäneille) oli meidän lounasaikaamme rauhallinen, siisti ja käypä konttailuun. Viidenneksi vaipanvaihtotilassa oli syöttötuoli, johon tyypin voi turvallisesti lykätä siksi aikaa, että äiti pystyy sukimaan hiuksiaan ja pesemään kädet.

    No, kai me mennään sinne uudestaankin.


  5. Elävää ruokaa, kiitos!

    October 6, 2011 by Hanna-Mari

    Eilinen Silminnäkijä-dokkari Koiranruokaa vauvoille? sai todellakin pysymään hereillä, niin kiinnostava ohjelma oli. Se, että suomalaislapset syövät ennätysmäärän purkkiruokaa, on asia, johon tulisi tosissaan kiinnittää huomiota.

    Ohjelmasta jäi käteen kaksi asiaa. Ensimmäinen ja monimutkaisempi oli äidinmaidonvastikkeiden sisältämä emulgaattori, ja sen mahdollinen yhteys ykköstyypin diabetekseen (joka on Suomessa lapsilla huomattavan yleinen muihin maihin verrattuna). Toinen pääkohta oli simppelimpi: purkkiruoka on säilyke, “kuollutta ruokaa”, josta kaikki mikrobit on tapettu kuumentamalla. Ruoasta saatavat mikrobit ovat elinehto vastustuskyvyn kehittymiselle, ja erityisen tärkeitä ne ovat ensimmäisten elinvuosien ja varsinkin ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Jos lapsi syö pelkkää purkkikamaa, hän todennäköisesti altistuu todennäköisemmin allergioille, astmalle, atopialle ja lapsuusiän infektioille.

    Myös Nestlén Silminnäkijälle lähettämässä vastineessa sanotaan, että valmis lastenruoka on yksi osa terveellistä ruokavaliota. Siis osa, koko hoitoa se ei yksin muodosta. Hyvä hyvä, nyt lisää keskustelua tästä aiheesta!


  6. Maitotuotteet korkattu

    by Hanna-Mari

    Liki kymmenkuinen E otti ohjat omiin käsiinsä maitotuotestartissa ja upotti nyrkkinsä isin jälkiruokaan Italian-reissullamme. Ennen kuin kukaan ehti reagoida, hän jo maiskutteli tyytyvisenä suupielet vaahdossa.

    Eilen maitotuotteita maisteltiin hallitummissa olosuhteissa, kun E:n kaveriporukalla oli lounastreffit. Linssipyöryköiden kastikkeena oli hiukka turkkilaista jugurttia, joka sai tyypin ensin irvistämään, mutta joka katosi kuitenkin nopeasti lautaselta.

    Odotellaan hetki, ja tarjotaan seuraavaksi minihörppy piimää tai pikkumäärä raejuustoa, joka on jo kuulemma yhden muutamaa viikkoa vanhemman sormiruokailijaystävän lemppari.


  7. Koiranruokaa vauvoille?

    October 5, 2011 by Hanna-Mari

    Kuva Ylen Silminnäkijä-ohjelmasta.

    Onko lemmikin ruoka lasten ruokaa terveellisempää? Miksi eläinruuassa sallitaan vähemmän e-aineita kuin lastenruuassa? Näihin kysymyksiin haetaan vastausta tunnin päästä alkavassa Silminnäkijä-dokkarissa TV2:lla.

    Ennakkopätkän perusteella ohjelma on superkiinnostava. “Se on meidän lasten tragedia, ne syö täyssäilykkeitä ensimmäisen elinvuotensa ajan”, sanoo dokkarissa haastateltu tutkija. Kun ruoassa ei ole tarpeellisia mikrobeja, altistuu pikkutyyppi mm. allergioille ja astmalle.

    Katson, jos vaan pysyn hereillä!


  8. Räiskäyttäjä lomatunnelmissa

    October 4, 2011 by Hanna-Mari

    Lomalla todettua tähän mennessä, pääosassa yhdeksänkuinen sormiruokailijavauva:

    - Italia (ainakin sen pohjoinen seutu Como-järven liepeillä) on loistokohde pikkutyypin kanssa reissaaville. Sormiruokailu ei ole mitenkään yleistä, mutta siihen, kuten kaikkiin lasten touhuihin, suhtaudutaan erinomaisen ihanasti. Pikkukylässä paikallinen rouva ryntäsi kotoaan ulos kujertelemaan E:lle.

    - Helppo tapa suoriutua lomapäivien ruokailuista on ottaa yhdet kunnon eväät mukaan. Meillä matkassa kulki keitettyjä vihanneksia harva se päivä, ja tyypin annosta täydennettiin pastalla (tietty) ja kaikella mahdollisella sopivalla, mitä aikuisten annoksista löytyi.

    - Ja juuri kun on ehditty tuulettaa vähentynyttä sotkua, on ruokapöydässämme uusi, kyseenalainen tapa, nimittäin räiskäyttäminen. Se tapahtuu yksinkertaisesti: läiskäistään ruokaa avokämmenellä täysillä, ja seurataan, mitä tapahtuu. Miten kauas kastiketta lentää tällä kertaa? Ihan kuin äiti yrittäisi pitää väkisin ilmeensä kurissa, etten innostuisi tästä enempää?