Rss Feed

October, 2011

  1. Metsäeväitä ja kylmiä sormia

    October 31, 2011 by Hanna-Mari

    Eväinä leipää ja omppu.

    E tarvitsee ehkä minikokoiset sormikkaat. Vai miten muuten saamme syötyä eväitä metsäretkillä, kun säät tästä vielä viilenevät?

    Olemme nimittäin vierailleet muutaman kerran lähialueen Metsänuppuset-kerhossa, joka kokoontuu maanantaiaamuisin. Kerho on erityisesti alle kaksivuotiaille. Ohjelmassa on lauluja, puunrunkojen taputtelua, pudonneiden lehtien syömistä ja sen äitilähtöistä estelyä, yleistä mönkimistä sekä tietenkin eväät, joiden kimppuun käydäänkin heti kokoontumisen alussa.

    Tänään E piteli eväspurkkiaan toisella kädellä ja käytti toista ruokailuun napsiessaan omenanpaloja sekä sämpylöitä. Halloweenin kunniaksi hän sai maistella myös kerhotädin tarjoamaa kuumaa omenamehua. Eväät maistuivat hyvin ja tyyppi vaikutti kaikin puolin tyytyväiseltä, vaikka hänen sormensa olivat ruokailun jäljiltä jääkylmät.

    No, ehkä tämä on turhaa huolehtimista. Tyyppi pärjää varmaan ihan hienosti, ja äitikin oppii pukemaan hänelle rukkaset (sairaan vaikeaa!)  jotenkuten kunnolla… ehkä kevääseen mennessä.


  2. Näin keitosta syntyy sormiruokaa

    October 25, 2011 by Hanna-Mari

    Lusikka viuhuu oikealla.

    Lounaalla kotona tänään: intialaisittain maustettua porkkanakeittoa. Lisukkeena raejuustoa sekä suolatonta riisikakkua palasina, asetellaan vapaasti keittoon. Lusikkakin oli käytössä, mutta lisukkeiden ansiosta keittoa oli nähtävästi hyvinkin kätevää lapioida käsin.


  3. Täydellinen vahinkokastike

    October 24, 2011 by Hanna-Mari

    Kymmenkuisena E:n ruokahalu tuntuu vain kasvavan. Se saa äidin tsemppaamaan ruoanlaitossa. Pakko keksiä taas jotakin uutta eikä ainakaan syöttää pelkkiä keitettyjä vihanneksia.

    Suolatonta luomutomaattikamaa sekä apurinsa limemehu.

    Tämä soijarouhekastike syntyi hirveän kliseisesti: mitä kaapista löytyy -periaatteella. Vahingossa siitä tuli älyttömän hyvää. Ohjeen mitat ovat summittaisia ja annos pieni, mutta se riittää pikkutyypille kahdelle aterialle.

    Ensi kerralla teen enemmän, sillä tähän ei välttämättä tarvitse lisätä suolaakaan, niin hyvää se on. Salaisuus lienee mausteystävämme kaneli, jolle lime oli selvästi mainio kumppani.

    E:n annoksen lisukkeena meni tänään perunaa ja puolikas sämpylä.

    Mausteinen soijarouhekastike

    puolikas sipuli
    1 rkl rypsiöljyä
    1,5 dl vettä
    vajaa dl tummaa soijarouhetta
    1-2 rkl limemehua
    0,5 tl kanelia
    1 dl basilikalla maustetua paseerattua tomaattia

    Kuullota pieneksi silputtu sipuli öljyssä. Kun se kuultaa läpi, kaada pannuun vesi ja sen perään soijarouhe. Sekoita. Lisää limemehu ja kaneli, sekoita ja anna poreilla rauhassa, kunnes vesi on lähes kokonaan imeytynyt soijaan. Lisää paseerattu tomaatti ja anna hautua hetki. Sopii varmasti myös pastan ja riisin kaveriksi.


  4. Menu ja hinnoittelu, check

    October 23, 2011 by Hanna-Mari

    Ravintolapäivänä aukeavan Ilja ja Ella -brunssin menu julkistettiin loppuviikosta. Tältä se näyttää:

    - Linssipyörykät kahdella kastikkeella
    - Yrteillä maustetut uunijuurekset
    - Tuoreet sämpylät, merisuolakiteillä maustettu voi, vihanneksia
    - Luomukananmunat
    - Hedelmälajitelma
    - Turkkilainen jugurtti, kotitekoinen mysli, kotimaiset marjat
    - Omenatuoremehu
    - Kahvi, tee
    + Ekstrat: suklaakakku ja kuohuviini.

    Brunssilla noutopöytä maksaa aikuisilta 8 euroa, lapsilta 3. Ekstroista veloitamme erikseen: kakkupala maksaa 2 euroa ja kuoharilasillinen euron.

    Ruokamäärä täytyy testata tarkasti etukäteen, että syötävää riittää koko jengille. Molempiin kattauksiin on ilmoittautunut parikymmentä ihmistä. Jännää on!


  5. Hyvä brunssipaikka

    by Hanna-Mari

    Hyvä kattaus.

    Eilen aamupäivällä pääsimme pitkästä aikaa brunssille Helsingin keskustaan, jossa paikkana oli Punavuoressa sijaitseva Crustum. Tuomio: erittäin hyvä.

    E veti ensialkuun unta, mutta herättyään pääsi heti asiaan. Noutopöydästä hänelle napattiin raejuustoa (ehkä parasta juuri nyt), marjasekoitusta (ei sokeria nimeksikään, mahtavaa), meloninpalasia, kurkkua, tomaattia, paprikaa ja leipää. Tyyppi söi rauhassa tunnin ajan ja huuteli siinä lomassa vieraisiin pöytiin.

    Crustumissa ei ole minkäänlaista vauvanhoitotilaa ja vessojakin vain yksi, mutta vaipanvaihto onnistui ihan siedettävästi ruokailutilasta sivussa. Ystävällinen henkilökunta tarjoutui saman tien kiikuttamaan kertavaipan sivummalle roskikseen. Mennään uudestaan ja suositellaan kavereille kanssa!


  6. Puhu imetyksestä

    October 20, 2011 by Hanna-Mari

    Kas, imetysviikkokin on olemassa, ja sitä vietetään näköjään nyt. Tänä vuonna teema on puhu imetyksestä. Ok.

    Ennen E:tä en tiennyt vauvojen syömisasioista kuin joitakin perusteita. Imetyksen tuki ry:n ihmiset olivat mielestäni hippilauma, jotka imettävät lapsiaan kouluikään saakka.Ei mitään hajua, oli vastaus, kun synnytyssuunnitelmakäynnillä Haikaranpesässä kyseltiin miten kauan olen ajatellut imettää. Ehkä puoli vuotta, arvelin.

    Tyypin alkupäivät olivat hankalia, hän sai sairaalassa lisämaitoa matalan verensokerin vuoksi ja äiti juoksutti hoitajia opastamaan asennon löytämisessä joka ikisellä imetyskerralla. Kotona hommasta ei meinannut tulla enää mitään, mutta neuvola onneksi lähetti meidät tunnin mittaiselle vastaanotolle imetykseen erikoistuneen hoitajan luo, jonka ansiosta homma lähti sujumaan.

    En ollut varautunut siihen, miten sitovaa imetys on. En ollut ikinä kuullutkaan, miten ison osan vuorokaudesta minikokoinen ihminen voi käyttää syömiseen (miten ihmeessä useamman lapsen äidit ratkaisevat tämän yhtälön?). Sormet riittävät hyvin äidin iltamenojen laskemiseen kymmenen viime kuukauden ajalta, kun E on ollut olemassa, ja vasta viikko sitten häntä alettiin vieroittaa yösyöpöttelyistä vieressä nukkuen. Päiväimetyksissä mennään edelleen tyypin tahdissa, eikä niistä ole toistaiseksi kiirettä karsia. Minä ennen E:tä olisi ollut näistä lukemista järkyttynyt. Nyt ei oikeasti tunnu missään.

    Kaikille sama meininki ei tietenkään sovi. Joillakin imetys ei kerta kaikkiaan onnistu. En haluakaan tuputtaa omia toimintamallejani kenellekään. Minusta on kiinnostavaa, miten paljon pienikokoinen uusi asuinkumppani voi muuttaa vanhempiaan, tässä tapauksessa äitiään. Ihan ok suuntaan.


  7. Suosio hämmensi ravintoloitsijat

    October 19, 2011 by Hanna-Mari

    Aloimme ottaa vastaan pöytävarauksia ravintolapäivää varten tänään, ja paikat ovat täyttyneet hurjan nopeasti. Mahtavaa! Ilja ja Ella -ravintolan tohinoita seurataan myös tässä blogissa, olemmehan asiasta tohkeissamme.

    Ravintola tarjoilee koko perheelle soveltuvaa brunssia kahdessa kattauksessa. Menu on suunniteltu tietysti etenkin sormiruokailijavauvoja ajatellen. Syöttötuoleja on haalittu ystäväpiiristä, menu suunniteltu, astiat lainataan ja kaikkien rattaillekin pitäisi olla tilaa. Testibrunssi aiotaan vielä järjestää. Aikaa on kuukausi. Onpas jännittävää!


  8. Ravintolapäivää odotellessa!

    October 18, 2011 by Hanna-Mari

    Seuraa mainos: Ravintolapäivänä 19. marraskuuta avaa Helsingin Arabianrannassa aikuisystävällinen vauvaravintola Ilja ja Ella, joka tarjoilee brunssia kahdessa kattauksessa. Ilmoittauduimme olemassaoleviksi tänään Facebookissa, sieltä tulossa lisäinfoa ja varmaan vielä täältäkin!


  9. Unikoulusta iltaa!

    October 17, 2011 by Hanna-Mari

    Isäkuukauden päätteeksi pidetty kolmen yön unikoulu on ollut toistaiseksi menestys (voimakasta puun koputusta tähän). Ideana oli saada kymmenkuinen E nukahtamaan ilman maitoa – myös yöllä, kun hän herää kiipeilytreeneihinsä.

    Kymmenen kuukautta olemme eläneet hyvin tarkkaan E:n tahtisesti. Tähän saakka tyyppi on saanut syödä aina halutessaan myös öisin. Periaatteessa minulla ei olisi mitään yhtä tai kahta yösyöpöttelykertaa vastaan vieläkään, mutta koska kertoja alkoi olla joka yö neljä tai enemmän, päätimme kokeilla, josko hän olisi niistä valmis luopumaan. Metodina hyvin lempeä tassuttelu, ja syliin aina, kun huuto alkaa yltyä. Kouluttajana toimi isi, korvatulppia käytti äiti, iltamaidot ennen nukkumaan menoa tarjoiltiin makuuhuoneessa tutun iltalaulun kera.

    Protestointia tuli lopulta yllättävän vähän. Ensimmäisenä yönä E mellakoi kaksi tuntia puolen yön aikaan, mutta rauhoituttuaan veti unta lopulta varttia vaille seitsemään asti. Toisena yönä hän heräsi pirtsakkana ennen neljää, sai lopulta maitonsa puoli viiden maissa (aikomus oli, että ennen viittä ei imetetä) ja nukkui aamukahdeksaan. Kolmantena yönä unta vedettiin hienosti seitsemän paikkeille asti. Viime yönä hän metelöi ankarasti ennen puoltayötä, vaipui sitten sinnikkäällä syliin ja takaisin -toistolla sekä noin kolmellakymmenellä kissalaululla uneen, tankkasi kerran puoli kuuden aikaan ja uinui sen jälkeen kahdeksaan asti omassa sängyssään. Äsken löysin hänet istumasta sängystään, nostin hetkeksi syliin ja laskin takaisin, ja toistaiseksi siellä nukutaan.

    Äitinäkökulmasta yhtenäinen uni on ollut kova juttu. Tältä normaali-ihmisestä siis tuntuu! Vaikka valvomista meillä on varmaankin ollut onnekkaan vähän, eivät yöt ole ehjiä olleet. Haikeuttakin on ilmassa. Vieressä nukkuva E oli ihana. Onneksi hän on ihana myös omassa sängyssään – ja äidin yöimetysselkä kiittää oietessaan pikkuhiljaa. Katsotaan, miten homma etenee (voimakasta puun koputtelua tähän).


  10. Lusikan vaihteleva käyttöaste

    October 15, 2011 by Hanna-Mari

    Täytyykö kymmenkuisen vauvan osata käyttää lusikkaa? No tuskin. Meillä sitä on treenattu vaihtelevalla menestyksellä kuukausia, ja tulos – noh, vaihtelevaa on.

    Etsi kuvasta lusikka. Huomaa puurokäsi.

    Aivan ekoilla syömiskerroilla E ilahdutti esittämällä tehokkaasti, että hän hoksaa täysin lusikan idean: äidin täyttämä puurolusikka päätyi ihmeellisen usein suuhun ihan oikein päin – toki ohimon tai otsan kautta. Sittemmin kapistus on lentänyt lattialle satoja kertoja, sillä on huidottu äitiä ja isää sekä hakattu kuoppia pöytään.

    Nykyisin lusikkahommissa ollaan aamu- sekä iltapuurolla. E kaapii sillä annostaan ahkerasti, mutta varsinainen syöminen sujuu enimmäkseen käsin. Kun pahin nälkä on talttunut, tyyppi saattaa alkaa testailla lusikan toimivuutta, ja on muutamia kertoja onnistunut täyttämään sen itse (muutaman kerran juuri sen väärän pään) ja viemään koko lastin oikeaan osoitteeseen.

    Äidin mielessä on alkuvuodesta tavattu reilun vuoden ikäinen vauvatyyppi, joka söi nätisti lihapullia ja perunamuusia omalla lusikallaan. Tällä mielikuvalla eteenpäin!