Rss Feed

August, 2011

  1. Perusasioiden äärellä

    August 31, 2011 by Hanna-Mari

    On arki. Vauvauinti alkoi jo kaksi viikkoa sitten, ja tänään syysrutiineihin tuli lisäksi muskari. Rutiinien kunniaksi teimme iltapäivällä hyvin arkista ruokaa, jauhelihakeittoa, mutta niin, että se kävi ruoaksi myös E:lle. Sormiruokailijalle tällainen peruskeitto on helppoa syötävää: vain liemi jätetään pois.

    Reseptillä annoksesta tulee reilu. Tästä riittää kolmelle vielä huomiseksikin!

     

    Tällaista päivällistä tänään.

     

    Jauhelihakeitto

    paketti luomujauhelihaa
    1 rkl rypsiöljyä
    3 porkkanaa
    4 perunaa
    purjo
    pala palsternakkaa
    pala lanttua (tätä ei alle 1-vuotiaan annokseen)
    suolatonta kasvislientä
    muutama kokonainen mustapippuri
    tuoretta persiljaa

    Paista luomujauheliha öljytilkassa kypsäksi. Laita sivuun odottamaan. Kuori ja pilko vihannekset pikkutyypille sopiviksi suupaloiksi. Laita kattilaan ja kaada kasvislientä päälle sen verran, että kasvikset peittyvät. Lisää mustapippurit. Anna porista kannen alla niin kauan, että kasvikset kypsyvät. Lisää sen jälkeen paistettu jauheliha ja sekoita. Ripottele päälle tuoretta persiljaa, lisää suolaa aikuisten annoksiin.


  2. Kaupunkieväät

    August 30, 2011 by Hanna-Mari

    Smoothiesta ja hedelmistä riitti hiukan äidillekin.

    Luomuavokado, riisikakku, deliosaston hedelmäsalaatti sekä äidin kanssa jaettu smoothie-juoma – siinäpä tukeva välipala E:lle tänään asioidenhoidon lomassa.

    Valmis smoothie oli hänestä mieletöntä herkkua, ja pullosta juominen onnistui kohtuuhyvin äidin avustuksella. Tässä juomassa ei ollut muuta kuin hedelmää, joten sitä saattoi antaa pikkutyypille hyvällä omallatunnolla.

    Julkisilla paikoilla imettäminen hoidetaan meillä nykyisin mahdollisimman pimeissä vessakopeissa – ei siksi, että äitiä jotenkin nolottaisi, vaan siksi, että syöjähenkilö ei muuten keskity touhuun yhtään.


  3. Äidin ja tyttären helppo lounas

    August 29, 2011 by Hanna-Mari

    Tämä kastike/pataversio syntyy nopeasti vähistä aineksista ja maistuu esimerkiksi pastan kanssa. Kahdeksankuinen sormiruokailija veti tätä tänään ison lautasellisen (jonka pudotti lopuksi lattialle). Aikuishenkilö voi ripotella päälle suolaa, ehkäpä myös raastettua parmesaania.

    Hyvin maistuu!

     

    Tomaattinen tofu-parsakaalikastike

    1 sipuli
    2 valkosipulinkynttä
    noin nyrkillinen parsakaalin kukintoja
    puolikas paketti tofua
    paketti tomaattimurskaa
    1 rkl punaviinietikkaa
    yrttejä (esim. Provencen yrttiseosta, tuoretta persiljaa)

    Keitä parsakaalit puolikypsiksi. Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli, varo polttamasta. Lisää parsakaalit ja pyörittele hetki. Kaada päälle tomaattimurska, kuutioitu tofu, etikka ja kuivatut yrtit ja anna muhia noin 15-20 minuuttia. Ripottele valmiin kastikkeen päälle tuoretta persiljaa.

    Huom! Säilykkeitä ei suositella vauvaikäisille. En tiedä, mihin neuvolan suositus perustuu, mutta säilykepurkkien sisäpinnassa voi olla bisfenoli a:ta, samaa muovimyrkkyä, joka kiellettiin tuttipulloista aiemmin tänä vuonna. Tomaattimurskaa ja esimerkiksi lukuisia papuja saa onneksi tetrapakkauksissa.


  4. Lisäjännitystä lautasesta

    by Hanna-Mari

    Lautashommat hallussa...

    Jos tuntuu, että sormiruokailijan ruokapöydässä kaikki alkaa sujua aiempaa siistimmin, on siihen helppo lisätä jännitysmomentti: lautanen.

    Lopettelimme äsken lounasta (resepti tulossa!), jonka aikana E sai ruokansa suoraan lautaselta toista kertaa koskaan. Annoin suoraan ihan oikean posliinilautasen, sillä kevyet muovilautaset ne vasta lähtisivätkin lentoon, eikä meillä edes taida olla sellaisia.

    Ensimmäiset reilu puoli tuntia meni hienosti: tomaattinen tofupata kelpasi hyvin, ja tyyppi keskittyi nimenomaan syömiseen, ei lautasen liikutteluun. Hyvän alun ansiosta äiti unohtui kääntämään selkänsä ruokailutoiminnalle, ja sitten räsähti. Ruokaa ei mennyt hukkaan juuri lainkaan, sillä E oli popsinut jo lähes kaiken lautaseltaan, mutta sirpaleiden keräilyyn meni aikansa.

    ...ja lautanen lattialla.

    Kun kerran sotkettiin, oli helppo jatkaa samalla linjalla, ja tarjota E:lle vettä suoraan lasista. Käytössä oli snapsilasi (ettei tyypille tulisi juon ämpäristä -fiilistä), ja sen käyttö sai neidin sätkyttelemään innosta. Toistaiseksi äiti piti lasista tiukasti kiinni. Kallistusasioita voisi ehkä kuitenkin opetella aluksi muovimukilla.


  5. Viikon parhaat asiat

    August 28, 2011 by Hanna-Mari

    1. Sotku on vähentynyt. Ja nyt kun hehkutan tätä, se todennäköisesti lisääntyy potenssiin x ensi viikon aikana. Raportoidaan siitä sitten!

    2. Ruoka maistui myös hoidossa. Isovanhemmat tulivat E:n seuraksi ja päästivät meidät juhlimaan. E kukkui myöhään, mutta söi hienosti ja treenasi pystyynnousua viime hetkeen asti ennen nukahtamistaan. (Ja nukkui sunnuntaina ennätyspitkät päiväunet, mistä kiitämme!)

    3. Uudet herkut, kuten omenat ja pikkuiset herneet, joilla on mahtavaa treenata pinsettiotetta.


  6. Sormiruokailijan oma ruokalista

    by Hanna-Mari

    Äiti ja ystävä ehtivät kahvitellakin, sillä lounas maistui pitkään.

    Perjantaina testasimme E:n kanssa yhden Helsingin keskeisimmistä mammakahviloista (yyh, mikä nimitys!), Sanomatalon Wayne’s Coffeen. Sormiruokaillijalle paikka on erinomainen valinta, sillä kahvilassa on oma menu pikkuisille.

    E sai listan pienimmän annoksen, mininapostelun, 4,50 euroa. Lautasen sisältöön sai vaikuttaa itse, ja meille tuli keitettyä pastaa, kanaa, kurkkua, tomaattia ja E:n ekat keitetyt herneet. Pinsettiotteen treenaaminen oli ilmeisen ihanaa tai sitten uusi tuttavuus maistui uskomattoman hyvälle (myöhemmin kotona olikin sitten ennenkuulumattomat ilmavaivat, mutta E taisi olla se, joka niistä vähiten häiriintyi…).

    Wayne'sin sormiruokalounaat tarjotaan kylminä.

    Annokset on ilmeisesti suunniteltu taaperoikäisille, sillä ihan suolatonta kana ei ollut. No, joka päivä me ei siellä syödäkään. Kaikkiin ruokiin kuuluu myös pillimaito tai -mehu. Juoman sijaan me saimme hiukan enemmän ruokaa. Annokset tarjoillaan kylmänä, ja kahvilaan on helppo mennä isommallakin vauvaporukalla, sillä syöttötuoleja on iso liuta. Myö suositellaan!


  7. Sotku vähenee

    by Hanna-Mari

    Tätä ei varmaan pitäisi sanoa ääneen, joten kuiskaan: Minusta tuntuu, että sotku ruokapöydässä on vähentynyt meillä radikaalisti. Kolme kuukautta siihen on mennyt. Totta kai riisi on edelleen ihan yhtä rasittavaa siivottavaa ja aamupuuroa löytyy jalkapohjista sekä hiuksista vielä iltapäivälläkin, mutta ruokajätteen määrä on kaikkiaan vähentynyt selvästi.

    Pienemmät palat, pienempi sotku.

    Kolmen kuukauden harjoittelu on siis auttanut. Ymmärtääkseni näihin aikoihin vauva alkaa myös tajuta nälän ja syömisen yhteyden. Kolmas E:n syömistä helpottanut seikka on ruoan palastelu: kun hänelle nykyisin tarjoaa paljon pienempiä, lähinnä suupalan kokoisia palasia aiempien nyrkin kokoisten sijaan, putoaa ruokaa lattialle selvästi vähemmän. Pinsettiotteen treenaaminen on ilmeisesti tyypistä kivaa.

    No niin, se on nyt sanottu. Katsotaan, joko illalla postaan uudestaan ja perun kaiken tässä kirjoittamani. Seuraavaa ateriaa odotellessa!


  8. Ai nyt muka töihin?

    August 26, 2011 by Hanna-Mari

    Varsinainen äitiysloma päättyy kuun loppuun. Ajatus siitä, että pian yhdeksänkuinen pikkutyyppi pitäisi laittaa hoitoon (siis jollekulle muulle kuin isälleen), tuntuu ihan käsittämättömältä.

    Siksi vanhan työkaverin Facebook-päivitys sai tosi mietteliääksi. Hän huomautti, miten amerikkalaiset äidit palaavat töihin kuuden viikon (ja hyvässä lykyssä kolmen kuukauden) äitiysloman jälkeen – ja viettävät lounastaukonsa maitoa pumpaten. Duunipäivän päätyttyä kotona odottaa äitiään ikävöinyt lapsi, joka tarvitsee tuplasti läheisyyttä ja huomiota. Vauva tankkaa maitoa ja turvaa todennäköisesti käytännössä koko yön, että siitä sitten töihin taas reippaana aamulla.

    Tähän ei onneksi tartte lähteä.

    Samaan aikaan mainio Project Mama jakoi Facebookissa linkin “hands-free-rintsikoista”, joiden avulla maidon pumppaaminen onnistuu tuplateholla ja jättää näppärästi kädet vapaaksi esimerkiksi työntekoon. No, kuva on aika vitsikäs. Mutta on aika villi ajatus, että tuo touhu on monelle naisihmiselle jokapäiväistä.


  9. Sekaisin omenoista

    August 25, 2011 by Hanna-Mari

    Yllätys päiväkävelyreitillä.

    Iltapuuron kanssa nautitut hedelmät saavat E:n tolaltaan. Ensin hän riehaantui jo pelkästä banaanin näkemisestä, ja aloitti mekkaloinnin heti, jos hedelmänpalasia ei ollut näköpiirissä.

    Tänä iltana vauvauinnin jälkeen saman ilmiön aiheutti omena. Puuro uppoaa onneksi siinä sivussa, mutta hermot menevät saman tien, jos omenaa ei ollut paloiteltu valmiiksi puuron viereen.

    Ja mistä ne omenat oli saatu? Päiväunilenkin varrelta, puutaloalueen kadulta, jonne joku ihana jätti laatikon ja viestin: Omenia mukaasi, ole hyvä.


  10. Purkkiruoan ennätysmaa

    August 24, 2011 by Hanna-Mari

    Suomessa syödään joka vuosi 55 miljoonaa purkkia valmista lastenruokaa. Se tarkoittaa 2,5 purkkia per vauva per päivä, ja luku on vauvaa kohti laskettuna korkein koko Euroopassa.

    Päivittäisen purkkikaman määrää laskee kuitenkin hiukan se, että myös isommat lapset syövät purkitettua valmisruokaa, ja aikuisetkin.

    Lapsen ei kuitenkaan ole suositeltavaa saada pelkkää purkkiruokaa, eikä se yksinään riitä syömisen opetteluun. Siihen tarvitaan sekä soseita karkeampaa ruokaa että sormiruokaa. Pelkkää purkkiruokaa saavat lapset saavat herkästi liian vähän kuituja.

    Nämä asiat käyvät ilmi Kuluttaja-lehden (1/2011) vauvanruokajutusta. Artikkeliin on haastateltu Suomen Nestlén markkinointivastaavaa sekä ravitsemusterapeutti Soile Ruottista, joka alkuvuodesta viimeisteli väitöskirjaa lasten ravitsemuksesta.

    Ravitsemusterapeutti kehottaa antamaan pilttiä poikkeustapauksissa ja matkoilla – ja tietysti mieluummin silloin, jos äiti ja isä vetävät nakkeja ja ranskalaisia. Mutta: “Lapsen tulee ehdottomasti saada muutakin (kuin purkkiruokaa), muuten tulee vaikeuksia sopeutua tavalliseen ruokaan”.