Rss Feed

June, 2011

  1. Parsakaali, rakastettuni

    June 19, 2011 by Hanna-Mari

    Viikonlopuksi iski armoton nuha, ja pikkutyyppi nukkui vuoroin omassa sängyssään, äidin ja isin vieressä ja sitterissä sekä turvakaukalossa, jotta tukkoisuus ei tuntuisi niin pahalta. Kiinnostus ruokaan väheni myös selvästi lauantaiksi, joka on toistaiseksi ollut päivistä räkäisin, mutta silloinkin aamupuuro menetteli ja yksi suosikki pysyi: parsakaali.

    Nuhanenän herkut.

    Sormiruokailijan vanhemmille parsakaali on kiitollinen kokattava. Itse olen tuskaillut porkkanoiden kanssa, sillä ne tahtovat aina jäädä liian koviksi, mutta parsakaali se vain onnistuu. Toistaiseksi se on maistunut E:lle ylivoimaisesti parhaiten. Juuri mitään ei jää, ainoastaan varsiosat hän jättää syömättä. Toki pientä kaalihippua lentää kaikkialle, mutta jälkiä siivoillessani hämmästelen aina jätteen pientä määrää.

    Parasta on, että E:n herkussa on pienelle tarpeellista rautaa ja reilusti ainakin A- ja C-vitamiineja. Näitä eri kasvisten ravintoarvoja on tarkoitus alkaa selvittää pian. Kiinteiden aloittamista perustellaan muun muassa sillä, että vauvojen rautavarastot alkavat olla lopuillaan puolen vuoden kieppeillä. Vihreitä vihanneksia kehiin siis. Neiti saa opetella ihan sekasyöjäksi, mutta kasvisvoittoisesti on tarkoitus mennä, kuten perheessä muutenkin.


  2. Viikon parhaat asiat

    June 17, 2011 by Hanna-Mari

    Kävimme lyhyesti bilettämässä.

    Tällä viikolla nimetään vain yksi, sillä hän on juhlaviikkonsa ansainnut: pikkutyyppimme, päähenkilö ja sankaritar neiti E täytti puoli vuotta, ihastui tällä viikolla parsakaaliin, sotki ennennäkemättömästi mustikalla, kikatteli äidin kieritysleikille, sai uuden kesähatun, kastui elämänsä ensimmäisen kerran kaatosateessa, kellahtelee merenneitoasentoon, hullaantuu pesulapuista, matonhapsuista ja johdoista, harrastaa monologeja ennen nukahtamistaan.

    Että meillä onkin juuri hänet.


  3. Paljonko on tarpeeksi?

    by Hanna-Mari

    E syö toistaiseksi kiinteää ruokaa kahdesti tai kolmesti päivässä, aamulla puuroa, lounaalla ja/tai päivällisellä vihanneksia ja hedelmiä. Määrät eivät ole isoja, mutta ilmeisesti aika vähällä pärjää.

    Kysyin oikeita ruokamääriä neuvolasta, ja terveydenhoitajan vastaus oli huojentava: 6-8-kuiselle lapselle riittää 2-4 dl kiinteää ruokaa päivässä, jos imetyskertoja on 6-8. Meillä imetyskerrat ylittyvät vielä tuostakin, koska tyyppi taitaa olla äitinsä kaltainen: pieniä aterioita ja usein. Kiinteää matskua menee varmasti jo melkein tuo pari desiä päivässä (lattialle lentää usein aika tasan puolet tarjottavista), ja määrä saa nyt lisääntyä, sillä päähenkilö on täyttänyt maagiset puoli vuotta.

    6-8-kuiselle lapselle riittää 2-4 dl kiinteää ruokaa päivässä, jos imetyskertoja on 6-8.

    Tarkoitus ei ole järjestää mitään imetyksen alasajoa. Terkka neuvoikin, että enempiä aterioita ei ole vielä tarpeen antaa, ellei halua eroon esimerkiksi yöimetyksistä. Toistaiseksi siihen ei ole tarvetta, koska niitä on tavallisesti vain kaksi. Olen myös ymmärtänyt, että yöimetyksillä on osuutensa maidon riittävyydessä, joten antaa tyypin vaan syödä vielä kun haluaa.

    Että meille onkin sattunut tuollainen terveydenhoitaja. Toisia on jo kehotettu rajoittamaan imetysmääriä ja jättämään yöimetykset pois, koska puolivuotias ei maitoa yöllä tarvitse. Saa nähdä, jättääkö E aikanaan yösyöpöttelyn itse pois vai pitääkö häntä siihen paljonkin patistaa.


  4. Mustikkasotku, OMG

    June 16, 2011 by Hanna-Mari

    Pitäisikö sittenkin alkaa syöttää? Tämä ajatus oli aika vahvana mielessä tänä aamuna, kun E maisteli mustikkasosetta riisipuuronsa joukossa. Ja varsinkin loppusiivouksen yhteydessä. Tytön tukassa taitaa vieläkin olla mustikkaa…

    Ja banaania kanssa.

    Syöminen ei ollut hirveä hitti tänä aamuna, materiaalin levittely ympäriinsä sen sijaan kyllä. Tarjosin ekaa kertaa myös hiukan banaania, josta nähdäkseni ei päätynyt suuhun mitään. Hauska liiskattava se kyllä oli!

    Testasin silikonista leivonta-alustaa neidin ruokailuliinana. Ei toiminut ihan täysillä, sillä E testaili mielellään sen kulmien rullaavuutta muun touhuilunsa ohessa. Mikäköhän tähän tarkoitukseen olisi paras vaihtoehto? Stokkella on olemassa oma, imukupeilla pöytään kiinnitettävä alustansa, mutta sitä ei tietääkseni saa neutraalina kuvattomana lainkaan. Ideana olisi, että tyyppi keskittyisi pöydässä vain ruokaan eikä oheisrekvisiittaan, mutta tiedä sitten, kuinka paljon kuvallisesta alustasta haittaa on.


  5. Jos se kuitenkin meinaa tukehtua?

    June 15, 2011 by Hanna-Mari

    Neuvolaterveisiä! Kävimme tänään, ja jäi hyvä mieli: terkka on ihanan lapsentahtinen, sormiruokailumyönteinen ja osoittanut erinomaista vouhottava ja ylpeä äiti -kestävyyttä.

    Kysyin tukehtumisriskiasiasta, ja neuvolan viesti oli tosi lohdullinen: Vauvat on suunniteltu niin, että tukehtumisen riski on tosi pieni, eikä sormiruokailu sitä merkittävästi lisää. Jos vauva istuu suorassa ruokaillessaan, kakomisrefleksi pitää huolen liian isoista ruokapaloista.

    Entä jos kuitenkin sattuu jotakin? Mummon vinkki oli, että lapsi syliin alaspäin viettävään asentoon ja sormet kurkkuun niin, että tyyppi oksentaa. Neuvola ei tyrmännyt tätäkään. Terveydenhoitajan oma neuvo oli ottaa lapsi syliin kaltevaan asentoon pää alaspäin ja taputella lapaluiden väliin eteenpäin suuntautuvalla kädenliikkeellä.


  6. Mitä syöttötuolin alle?

    by Hanna-Mari

    Konttorituolin alusta. Siltä saa kätevästi siivottua silpuksi menneet porkkanat ja parsakaalit, se on riittävän iso ja helppo pitää puhtaana, joten ennen aikojaan lattialle lentäneet ruoanpalat voi hyvällä omallatunnolla nostella takaisin pienen syömärin tutkittavaksi.

    Lastentarvikeliikkeet myyvät myös varsinaisia syöttötuolien alle tarkoitettuja lattiasuojia. Ikean Kolon-suoja on monia niitä halvempi. Sen ainoa vaivalloinen osuus on, että se pitää välillä nostaa pois paikoiltaan, jotta lattia saa tuulettua.


  7. Imetys, the puheenaihe

    June 14, 2011 by Hanna-Mari

    Outo, koskettava kohtaaminen: Tulimme ratikalla kotiin. Parin penkin päässä istui naispuolinen laitapuolenkulkija, joka hymyili rintarepussa ihmettelevälle E:lle. Hän kysyi ikää, tekeekö hampaita, aika kätevänoloinen tuo rintareppu. Kertoi pojastaan, joka oli aikalailla ikäiseni, saanut alkunsa Tanskassa ja sen kunniaksi vähän komeamman kolmannen nimen.

    Jäädessään pysäkillä pois toivotti hyvää jatkoa koko perheelle, vaati kotiäideille parempia tuloja, ja kääntyi vielä kerran puoleemme: Kauanko muuten imetit?

    Takamuksesta päätellen hän oli laskenut alleen jossain vaiheessa, poski oli ruhjeilla (kertoi kaatuneensa, toivottavasti mieluummin niin, kuin että olisi saanut turpiinsa) ja käsilaukussa äskettäin avattu lonkero.

    Vastasin, että imetän vieläkin. Että maitoa riittää, hän kysyi. Onpa hieno juttu. Se on puhdasta ruokaa.


  8. Alkukesän pikniksalaatti

    June 13, 2011 by Hanna-Mari

    Uusia pikniksäitä odotellessa pitkästä aikaa resepti. Tämä salaatti syntyy alkukesän sesonkikamasta sekä kaikkeen aina sopivasta fetajuustosta. Mitat ovat silmämääräisiä – tarkoituksena on, että kutakin raaka-ainetta on suurin piirtein yhtä paljon.

    Parsasalaatti

    nippu vihreää parsaa, keitettynä ja paloiteltuna
    vesimelonia palasina
    keitettyä pastaa
    pari ruokalusikallista pestoa
    paketti fetajuustoa paloiteltuna

    Sekoita pesto pastaan ja lisää muut ainekset. Nostele sekaisin ja nauti. Jos haluat ja ehdit, voit tehdä itse sitruunapestoa, joka sopii tähän sairaan hyvin. Siihen tarvitaan yhden sitruunan mehu, puoli desiä oliiviöljyä, puolikas puntti basilikaa, pari ruokalusikallista parmesaania raasteena sekä hiukan suolaa ja pippuria. Ainekset vedetään sauvasekoittimella hienoksi. Raikasta ja ihanaa, sopii myös hienosti italialaiseen perunasalaattiin perinteisen peston tilalle.


  9. Porkkanahaaste

    June 12, 2011 by Hanna-Mari

    Viikonlopun uutuus ruokapöydässä on ollut porkkana. E:n ensireaktio nauratti meitä kovasti: tyyppi iski hanakasti kiinni, viesti ilmeellään jotakin “hyi hitto” -tyyppistä, mutta jatkoi maistelua ja hermostui, kun palat eivät tahtoneet pysyä käsissä.

    Maistuuhan se.

    Keitin molempina päivinä kaksi porkkanaa, tämän kesän kotimaisia, ja ne olivat juuri sopivan paksuisia pienille käsille. Lattialle lentäneistä jämistä laskeskelimme, että vatsaan asti päätyi melkein puolet.

    Mutta se keittäminen. Että ei tulisi liian kovia, joita pieni ei saa ikenillään mössättyä (al dente ei tule näin pienen syöjän kanssa kysymykseen), eikä liian pehmeitä, jotka hajoavat heti nyrkissä.

    No. Ehkä tämä on vaan treenattava. Jospa loppukesästä olisi keittomestari, joka tietää täsmälleen sopivat vihannesten keittoajat. Jospa.


  10. Kun puuro ei maistu

    June 11, 2011 by Hanna-Mari

    E on vetänyt aamupuuroa nyt viikon ajan, ja syömistaktiikka on ollut tämä: äiti täyttää lusikan, pitää puurokupin tyttären ulottumattomissa ja ojentaa lusikan hänelle. Noin puolet puurosta menee suuhun, puolet jää matkalle (poskiin, otsaan, pöytään, yllättävästi myös polviin).

    Saisinko nuolla lautasen?

    Parina aamuna riisipuuro ei ole huvittanut neitiä. Noin puoliväliin on syöty hienosti, sitten tulee stoppi. Uusi näkökulma on auttanut tähän, sillä olen toiminut näin:

    1. Tuo puurokuppi lähelle lasta niin, että hän ulottuu tutkimaan sitä. Pidä kupista toisella kädellä kiinni, ellet halua sen lentävän lattialle.

    2. Täytä lusikka entiseen tapaan, ja aseta se lautasen päälle niin, että lapsi voi ottaa sen halutessaan. Toimii meillä erinomaisesti.

    3. Älä välitä sotkusta!

    Toistaiseksi E on saanut ainoastaan vauvojen luomuriisipuuroa. Ensi viikolla ajattelin testata kotimaista pakastemustikkaa sen lisänä, niin neiti saa testata taas uutta makua.

    Säädöstä huolimatta aamiaishetket ovat ihania! Minulla on huono tapa syödä kamalan nopeasti (ja E:n ensikuukausina muuta vaihtoehtoa ei ollutkaan), ja yhteiset aamupalat hidastavat omaakin tahtia kummasti.