Rss Feed

June, 2011

  1. Sotkujen top 3

    June 30, 2011 by Hanna-Mari

    Parsakaali hajallaan.

    1. Parsakaali

    Ylivoimainen voittaja käsittämättömän jakautuvuutensa ansiosta. Sankarittaren ruokasuosikki silppuuntuu pienenpieneksi hileeksi, joka leviää tehokkaasti ympäri asuntoa. Vaivalloisin siivottava. Jälkiä löytyy ympäri asuntoa vielä päiviä lounaan jälkeen.

    2. Mustikka

    Klassikko. Värjää kaiken, mihin osuu, ja mehukkaana osuu kohteisiin laajalla säteellä. Maksimoi tehonsa aamupuuron joukossa.

    3. Puuro

    Liimautuva rakenne, kuin liisteri. Sitkeä siivottava, varsinkin jähmettyessään. Vaatii nopeaa poistamista osumiskohteestaan. Löytyy usein päähenkilön korvan takaa. Leviää äärimmäisen tehokkaasti, sillä käytössä aamuisin, kun käyttäjänsä on erityisen täynnä virtaa.


  2. Hampaat, saatte tulla

    by Hanna-Mari

    E on tehnyt hampaita arviomme mukaan jo parin kuukauden ajan. En tiedä, kuinka kauan niillä voi kestää puhjeta, mutta oireet ovat täsmänneet täysin jo pitkään: kuolaamista, raivokasta asioiden puremista, nyrkin tunkemista suuhun.

    Vaikka pelkillä ikenillä pääsee ruokahommissa pitkälle, olisi pieni hammaspari varmasti avuksi. Tänään sillä olisi silputtu kätevästi tofua, joka kyllä upposi hyvin suuhun, mutta palautui suurimmaksi osaksi pöydälle melko isoina palasina. Mahtaisikohan pehmeä tofu toimia paremmin?

    Proteiiniasioista tofu oli nyt kolmas ruoka-aine, jota E on syönyt. Kananmunankeltuainen menee jo hienosti alas, valkuaista joutuu työstämään enemmän. Lohta hän sai ensi kertaa juhannusviikonloppuna, ja kalaa täytyy ehdottomasti alkaa antaa useammin. Hyvin se myös näytti maistuvan.

    Tuntuu siltä, että koko perheen ruokalistassa on nyt ihan uutta pohdittavaa. Jotta pääsisimme pian siihen, että söisimme samoja ruokia, E saisi ne suolattomina versioina. Ja ne ravintosuositukset – että olisi edes se yksi kala-ateria viikossa.


  3. Kohtauksia eräältä aamupuurolta

    June 27, 2011 by Hanna-Mari

    Homma alkaa lupaavasti: päähenkilö tarttuu määrätietoisesti puurolla täytettyyn lusikkaan ja ohjaa sen sulavasti suuhunsa. Hän luovuttaa lusikan sivuroolihenkilölle, joka täyttää sen uudelleen. Sama toistuu kolmesta neljään kertaan.

    Päähenkilön mielenkiinto alkaa kohdistua muualle: Kas, heiluvia puita ulkona! Hmm, ihana, rullattava ruokailualusta. Verho, en muistanutkaan, että olet noin mielenkiintoinen. Ahaa, maistanpa vielä ruokailualustaa.

    Sivuroolihenkilö pyyhkii päähenkilön suupielet lusikalla puurosta, päähenkilö kumartuu suu ammollaan lusikan puoleen. Sivuroolihenkilö tuntee syyllisyyttä: No ni, menin sit syöttämään. Pilalla koko homma.

    Puurolla täytetty lusikka lentää korvan, posken tai ohimon kautta lattialle. Sama toistuu kuusi kertaa peräkkäin.

    Sivuroolihenkilö tuo puurokulhon päähenkilön eteen ja täyttää lusikan valmiiksi. Päähenkilö tarttuu lusikkaan kaksin käsin ja hörppää puurot suuhunsa. Sama toistuu muutaman kerran peräkkäin.

    Sivuroolihenkilö arvioi puuron määrää kulhossa, päähenkilön iholla ja ympäristössä. No, kyllä sitä syöty on. Hmm, ihana, rullattava ruokailualusta! Täysi lusikka lentää lattialle.


  4. Jaettu salaattilounas

    by Hanna-Mari

    Kävimme E:n kanssa minialekierroksella sekä syömässä keskustassa. Ihan parhaita hetkiä nämä yhteiset lounaskeikat!

    Ihanaa, mutta suolaista parsakaalia.

    Stockmannin kasikerroksen salaattibaarista saa valita itse lisukkeensa, ja jotakin vauvaystävällistäkin löytyi. E tarrasi saman tien suosikkiinsa parsakaaliin, mutta joutui pian luopumaan siitä. Oli nimittäin keitettty ihan hullun suolaisessa vedessä. Vesimelonia ja kurkkua siis, saipa napostella ainakin jotakin.

    Suu täynnä vesimelonia E flirttaili lähipöytiin sillä välin, kun äiti keräsi silppurin jämät lattialta. Hauskaa oli!


  5. Mitä jos se allergisoi?

    June 26, 2011 by Hanna-Mari

    Tällä viikolla E sai maistaa useita uusia makuja – ja samalla ruoka-aineita, joita aiemmin on pidetty varottavina niiden allergiariskin vuoksi.

    Juhannuslounaaksi mansikkaa, kananmunaa ja avokadoa.

    Neuvolan rohkaisemana ja Omin sormin suuhun -kirjan päntänneinä uskalsimme kuitenkin tarjota tyypille lohta, mansikkaa ja kananmunaa, sillä meistä kumpikaan ei ole niille allerginen. Gil Rapleyn sormiruokailuraamattu neuvoo puoli vuotta täyttäneen vanhempia välttämään vain niitä ruoka-aineita, joille jompi kumpi vanhemmista on selvästi allerginen. Meidän tapauksessamme pois jäävät selleri ja maapähkinä.

    Neuvolasta kysyin, mitä tehdä, jos jokin ruoka aiheuttaa yhtäkkiä rajun allergisen kohtauksen. Terveydenhoitaja rauhoitteli ja totesi, että jos lapsi on jollekin voimakkaasti allerginen, laukaisee jo pelkkä kosketus jonkinmoisen reaktion. Siispä tuijotimme tiukasti E:n käsiä, kun hän pyöritteli niissä mansikkaa sekä suupieliä, kun hän tähtäsi lohipalaa. Ei pienintäkään merkkiä punoituksesta.

    Ja miten maistui? Hyvin, taas kerran. Toivottavasti tytöllämme on olemassaoleva makuaisti – niin pokerinaamalla hän syö kaikkea, mitä eteensä saa. Ongelmat ruoan kanssa lienevät edessä joskus myöhemmin.


  6. Viikon parhaat asiat

    June 25, 2011 by Hanna-Mari

    1. Monta uutta makua. E maistoi tällä viikolla mansikan lisäksi kalaa ja kananmunaa. Kovaksi keitettyä kananmunaa tarjosimme isona lohkona, lohta rypsiöljyssä paistettuna viipaleena. Molemmat tuntuivat kelpaavan. Tuntuu hassulta, että vauvoille suositellaan usein ensikalaksi seitä sen mauttomuuden takia. Miksei voisi tarjota heti jotakin, joka oikeasti maistuu?

    Menossa mansikka, seuraavaksi kukkakaali.

    2. Edistysaskeleet. Ruoan yskiminen on vähentynyt tosi rajusti ihan ensiviikoista. Arvioin sen johtuvan siitä, että E osaa jo arvioida, kuinka paljon ruokaa kannattaa työntää suuhun kerralla. Kakomista ei ole ollut enää pitkään aikaan. Tukehtumisen pelko tuntuu mietityttävän monia vauvojen vanhempia. Me pääsimme siitä hankkimalla tietoa ja oikeasti näkemällä, miten E ruokailunsa hoitaa. Lisää aiheesta täällä ja täällä.

    Toinen edistysasia: Liukkaat ruoat tuntuvat pysyvän E:n käsissä yhä paremmin. Tässäkin kyse lienee treenauksesta: pöytään mössätyt avokadot eivät siinä mielessä menneet hukkaan.

    3. Pitkä viikonloppu. Ja vielä jatkuu, isin lomaa odotellessa!


  7. Kyllä mansikalle, ei uusille perunoille

    June 23, 2011 by Hanna-Mari

    Mitä pienelle syömärille juhannusherkuiksi? Tänään hän sai maistaa torilta haettua mansikkaa. Hurmaantumisreaktiota ei tapahtunut, vaan ilme oli jälleen kerran hyvin toteava: E mutusti mansikkansa melkein kokonaan ja kävi uudelleen kukkakaalin kimppuun.

    Antaisin mieluiten kaikki marjat ja ohutkuoriset hedelmät E:lle luomuna (mansikka ei ollut), sillä torjunta-ainelasti hirvittää minua. Jälleen kerran yksi asia, jota pitäisi alkaa selvittää, sillä tarpeeksi tietoa tästä minulla ei ole. Yliherkkyysreaktiota mansikasta ei tullut, ei minkäänlaista, vaikka aikaisemmin sitä on pidetty lähes välteltävänä, allergisoivana ruoka-aineena.

    Uusia perunoita E ei pääse maistelemaan. Kysyin niistä neuvolasta, ja terkkarin vastaus oli “ei mielellään, sillä niissä on sitä sitä…” Nitraattiako, arvasin. Ilmeisesti kyse on juuri siitä. Samasta syystä kieltolistalla ovat ensimmäisen vuoden ajan pinaatti, nokkonen, punajuuri, lanttu, nauris ja kiinankaali. Nitraatti voi muuttua kropassa nitriitiksi, joka vaikeuttaa hapenkuljetusta. Hmm. Miksi ne ovat sitten ok vuoden iässä? Selvitellään tätäkin.

    Hyvää juhannusta!


  8. Sormiruokailun plussat ja miinukset

    June 21, 2011 by Hanna-Mari

    Kohta kuukausi sormiruokailua takana! Sen kunniaksi yhteenveto tähänastisesta. E täytti siis viime viikolla puoli vuotta ja aloitteli ruokaan tutustumista jo hiukan päälle viisikuisena. Olemme edenneet hyvin hitaasti ja harvoilla ruoka-aineilla, ja niitä sekä vauhtia on lisätty nyt, kun ikää on tarpeeksi ja tahtoa ruokapöytään tuntuu löytyvän.

    Ensin ikävät asiat:

    - Sotku. Tätä ei voi välttää, jos antaa lapsen opetella syömään itse. Puuroa löytyy korvan takaa, parsakaalia jalkapohjista (myös vanhempien, kantautuu nimittäin kaikkialle) ja banaania hiuksista.

    Miten sen kanssa eletään? Ihan hyvin, toistaiseksi. Huokailemme syvään ja uskomme, että sotkuvaiheelta ei voi välttyä, söipä lapsi itse tai syötettynä, ja meillä käydään sitä läpi nyt.

    - Epävarmuus siitä, paljonko lapsi syö. Tätä voi kuitenkin silmämääräisesti arvioida. Meillä menee yleensä puolet siitä, mitä on tarjolla. Neuvolan mukaan 6-8-kuinen lapsi tarvitsee kiinteää ruokaa 2-4 desiä päivässä. Uskoisin meidän olevan ainakin hyvin lähellä tuota kahta jo nyt, ja ruokailukertoja on nyt alettu nostaa kahdesta kolmeen per päivä. Kaikki tarjottava ruoka on kuitenkin tiukkaa tavaraa, sillä seassa ei ole vettä eikä täyteaineita kuten riisitärkkelystä, joita valmiista soseista usein löytyy.

    - Jäte. Ruokaa menee väkisin hukkaan, sitä ei voi kiistää. Ei hyvä. Toivon, että nyt hukattu ruoka on pois tulevasta. Että E oppii itse syödessään ennakkoluulottomaksi ruokailijaksi, joka ei jätä isompana vihanneksiaan lautaselle. Toistaiseksi kaikki tarjottu on kelvannut hienosti.

    Sitten hyviin puoliin:

    + Kehitys. Tänään E hoksasi oikeat otteet avokadopalojen kanssa, eikä ruoka enää luistellut käsistä karkuun. Vielä viime viikolla liukkaat palaset olivat hänelle hankalia. Myös aamupuuron lusikointi sujuu koko ajan paremmin. Ja tukehtumisen pelosta: E ei ole kakonut ruokaansa kertaakaan moneen päivään – hän lienee tajunnut, minkä verran suuhun sopii kerralla työntää. Edistyksen näkeminen on älyttömän palkitsevaa, ja sen nopeus on yllättänyt meidät täysin.

    + Vapaat kädet. On ihan juhlaa istua puolivuotiaan tyypin kanssa samassa pöydässä ja syödä itse kaikessa rauhassa samaan aikaan, kun tyyppi vetää itse pokkana lounastaan.

    + Hyvä meininki. Tähän asti ruokailuhomma on ollut tosi kivaa. Maanantaina kävimme yhdessä torilla valkkaamassa E:lle tuoreita ruokajuttuja koko viikoksi. Viikonloppuna teimme meksikolaista, ja varasimme tyypille omat avokadot. En malta odottaa, että pääsemme mökille, jossa E saa maistaa ensimmäiset savumuikkunsa (ilman suolaa, tietty). Lomalle pakkaamme mukaan oman ruokailualustan sekä liinan syöttötuolin alle, niin siivous toisten nurkissa onnistuu kätevämmin.


  9. Lusikalla on väliä

    June 20, 2011 by Hanna-Mari

    Lusikka on E:n käytössä aamupuurolla, ja hän saa siitä myös D-vitamiininsa. Puuroa on syöty alusta saakka lähes litteäpäisellä muovisella vauvalusikalla. Tänä aamuna testasimme hienoa metallista lahjalusikkaa, ja E tykkäsi siitä heti.

    Ylempää testataan uudestaan kuukauden päästä, alempi toimii nyt puurolusikkana.

    Ihan täysillä metallinen lusikka ei kuitenkaan vielä toimi. Kun tyyppi syö itse, hän saa puurot parhaiten suuhunsa ihan lusikan kärjestä. Puuro valuu äkkiä liian alas, ja syvemmästä kuppiosasta sitä oli selvästi vaikeaa saada itse suuhun.

    Metallilusikka soveltuu varmasti hyvin syöttämiseen jo nyt. Syöttämistä olemme kuitenkin vältelleet, sillä tarkoitus on, että tyyppi saisi treenata ruokailua omassa tahdissaan. Voin kyllä tunnustaa, että jokaisella aamupuurolla ehkä kaksi lusikallista menee syöttämällä – silloin pidän lusikkaa paikallaan E:n edessä ja hän puskee itse sitä päin. Lapsen omilla ehdoilla ja hänen tahdissaan siis. Ideana on, että äiti täyttää lusikan, jonka E ottaa käteensä ja tyhjentää – puoliksi suuhun, puoliksi kaikkialle muualle.

    Metallilusikat pääsevät siis odottelemaan tyypin kasvamista. Testataan niitä vaikka kuukauden päästä uudelleen.


  10. Kaksi ateriaa parsakaalista

    by Hanna-Mari

    E:n lempparikasvista on syöty meillä nyt urakalla, ja osasta on tehty lounasruokia myös äidille. Aikuisten parsakaalien keittoaika saa olla lyhyempi kuin vauvoille tarkoitettujen, joten ne voi napsia keittovedestä tai höyrykattilasta aikaisemmin.

    Ensimmäinen resepti on koomikko Heli Sutelan kolumnista Hesarissa, ajankohta taisi olla tätä kevättä. Resepti on nimittäin pienenä revittynä lappusena jääkaappimme ovessa: Freesaa kypsennettyjä parsakaalin kukintoja öljytilkassa yhdessä chilin ja valkosipulin kanssa. Lisää hiukan sitruunamehua. Raasta annoksen päälle parmesaania sekä paahdettuja cashewpähkinöitä. Makuyhdistelmä on ihana!

    Myös toinen resepti on Hesarista.

    Parsakaalipasta komisario Montalbanon tapaan

    Tämä on hyvää.

    parsakaalin kukintoja
    valkosipulinkynsiä maun mukaan
    tilkka öljyä
    loraus valkoviiniä (tai hiukan sitruunamehua)
    parmesaania
    pennepastaa
    suolaa
    mustapippuria

      Kypsennä parsakaalit napakoiksi. Keitä pasta. Kuullota kuorittuja ja pienittyjä valkosipulinkynsiä öljyssä, lisää parsakaalit ja kääntele lähes kypsiksi asti. Lisää valkoviini ja kääntele, kunnes viini on haihtunut. Yhdistä pasta ja parsakaali, lisää maun mukaan suolaa ja pippuria ja raasta parmesaania päälle.