Rss Feed

May, 2011

  1. Vauva tarvitsee haarukan

    May 31, 2011 by Hanna-Mari

    Tänään E maistoi päärynää. Kaikesta päätellen hän rakasti sitä – ja koki sen haastavaksi.

    Pehmeästä ja liukkaasta päärynästä oli vaikea leikata palaa, josta neiti saisi hyvän otteen. Hetken harjoittelujen jälkeen lykkäsin päärynäpalan haarukkaan, josta E nappasi saman tien napakasti kiinni ja vei palasen ihan oikein suuhunsa. Joo, kuulostaa varmaan kauhealta – antaa nyt haarukkaa tuskin puolivuotiaalle, hullu mutsi – mutta vakuutan, että tilanne oli hyvin hallinnassa koko ajan. Lisäämme ostoslistalle vauvahaarukan.

    Sotku oli tietysti omaa luokkaansa. Reippaana tyttönä E mutusteli päärynänmuruja myös ruokalapultaan ja äidin käsistä, kun varsinaiset tarjottavat olivat jo lattialla. Kun syömistä ei enää löytynyt, hän protestoi äänekkäästi.

    Herkuttelun jäljet.

    Toistaiseksi (kolmen ruokalajin kokemuksella) vaikeinta ruokailutreeneissä on ollut ajoissa lopettaminen. Tämä on niin kivaa! Syömään opetteleva vauva ei tarvitse isoja annoksia kerralla, eikä uusia ruoka-aineita edes ole fiksua maistella kuin hiukkanen kerrallaan. Päärynää hän sai mutusteltua korkeintaan teelusikallisen verran. Juuri sopiva määrä järkevästi ajatellen, mutta kun pieni tykkää, on kiusaus santsaamiseen iso.

    Mutta vastuu hommasta onkin sillä, joka maistiaispaloja hänelle tarjoilee. Askel kerrallaan, äiti.


  2. Sadepäivän vesimelonismoothie

    May 30, 2011 by Hanna-Mari

    Ihan kaikkea en jaksa syödä, kiitos.

    Jos kotiin on raahattu kuusikiloinen vesimeloni, keksii sille mielellään muutakin käyttöä kuin pienen tytön varovaisesti etenevät ruokailutreenit. Tämä smoothie on ihana juoma, joka sopii ainakin aamu- ja välipalaksi. Myös hellesäällä.

    Helppo vesimelonismoothie

    banaani
    reilu nyrkin kokoinen pala vesimelonia lohkoina
    vajaa desi maustamatonta jugurttia
    noin teelusikallinen hunajaa
    ripaus hyvää suolaa

    Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai surauta sauvasekoittimella pehmeäksi juomaksi.


  3. Kuusi imetysongelmaa

    by Hanna-Mari

    Pian E on saanut kuusi kuukautta äidinmaitoa. Keskimäärin jokaiseen kuukauteen on mahtunut yksi ongelma, hankaluus, johon olemme tarvinneet apua tai joka on lopulta helpottanut itsestään ajan kanssa. Uusia outousvaiheita odotellessa!

    1. Imetys yhtä itkua

    Aivan pikkuisena, muutaman päivän iässä, E kärsi synnytyksessä kipeytyneestä niskastaan. Lisäksi syömistä vaikeutti tytön vino asento, jossa hän oli majaillut kohdussa pitkään. Olimme päässeet juuri kotiin, mutta syömisestä ei tahtonut tulla mitään. Kotona itki nälkäinen lapsi ja umpiväsynyt äiti. Apua saimme Kätilöopiston Haikaranpesän imetysvastaanotosta, jonne neuvola meidät onneksi ohjasi. Kaiken ratkaisi oikea syöttämisasento, jossa vauva nostaa leukaansa tarpeeksi ylös.

    2. Herättelyvaihe

    Muutaman päivän ikäinen E nukkui tasaisen syömisen kannalta liiankin pitkiä pätkiä, ja ensipäivien aikana saimme ohjeet herätellä häntä syömään kolmen tunnin välein. Se tuntui ristiriitaiselta; ensin neuvotaan, että kaiken ydin on syöttää lapsentahtisesti, eli aina kun vauva sitä pyytää. Kun lapsen ruokailutahti onkin hidas, sitä pitää kuitenkin nopeuttaa. Stressaava herättelyvaihe meni ohi reilussa viikossa, jolloin E osasi jo vaatia ruokaa useammin.

    3. Maratonvaihe

    Tämä vaihe tuntui ikuisuudelta. Ensimmäisen reilun kuukauden ajan E söi päivisin nopeasti, mutta iltatankkaus oli aivan omaa luokkaansa. Hän aloitti sen kuuden aikaan illalla, torkahteli välillä, mutta niin pieniksi hetkeksi, ettei äidille käytännössä jäänyt hetkeäkään omaa aikaa. Rajuimmillaan tyyppi vaati saada olla rinnalla jopa aamuyön tunneille asti. Aiemmin olin ajatellut, että hän saa luvan nukkua omassa sängyssään alusta saakka. Käytäntö saneli toisin. Kun E vihdoin nukahti, hän sai nukkua ihan missä huvittaa – kunhan nukkui.

    Iltasyömiset ovat edelleen meillä pisimpiä, mutta lyhentyneet rajusti. Reilu varttitunti on todella lyhyt hetki verrattuna viiteen tuntiin!

    4. Vain tietyt asennot kelpaavat

    Syömishommat onnistuivat pitkään kunnolla ainoastaan kylkiasennossa. Kun tytön niska vahvistui, aloin treenata istualtaan ruokkimista. Se sujui aluksi hyvin vain toiselta puolelta, toisella tuli itku. Tähän auttoi aika sekä lapsiin erikoistunut osteopaatti, joka sai edistettyä E:n toipumista rajusta maailmaantulostaan.

    5. Kävele, äiti!

    Reilun kolmen kuukauden iässä E alkoi kiinnostua maailmasta niin, että se häiritsi jo hänen keskittymistään. Esimerkiksi muskarissa äiti sai kantaa tytärtä sylissään pitkin salia, jotta tämä suostui syömään kunnolla. Nykyisin en edes yritä ruokkia E:tä heti, kun olemme tulleet uuteen paikkaan, vaan hän saa ensin tsekkailla rauhassa tilannetta. Kotiuduttuaan syöminen sujuu yleensä hyvin – ja jos ei muuten suju, kävellessä kyllä.

    6. Äiti ei saa puhua

    …tai tytär ei syö, vaan alkaa jutella iloisesti takaisin – ja saa hetken kuluttua nälkäkiukut. E:n tankkaukset ovat onneksi nykyisin niin lyhyitä, että äiti malttaa olla sen ajan hölisemättä. Tämä vaihe alkaa hiljalleen mennä ohi. Äiti saa jo puhua, jos puhuu ihan hiljaa.


  4. Melonibrunssi

    May 28, 2011 by Hanna-Mari

    Ruokalappu ja vesimeloni korkattu! Sujautin äitiyspakkauksen ruokalapun hoitolaukun vakiovarusteeksi, ja tänään se pääsi ensi kertaa käyttöön brunssilla ihanassa Allotriassa (superpalvelua, lastenvaunuillekin raivattiin tilaa, kiitos!).

    E sai ensimaistiaiset äidin brunssilautaselta, ja vesimeloni näytti maistuvan hienosti. Pala pysyi myös napakasti kädessä. Ehkäpä neitosen tarkkuus alkaa syömishommissa jo pikkuhiljaa kehittyä. Edistyneemmälle sormiruokailijalle brunssilautaselta olisi helppo napsia paljon muutakin syötävää, mutta me etenemme hitaasti.

    Lauantai ja herkkupäivä.

    Ruokalapunkin kanssa E on jo näyttänyt esimakua sotkusta, joka nousee lähiaikoina varmasti aivan uusiin ulottuvuuksiin. Vesimelonia löytyi bodyn olkapäistä, ja myöhemmin päivällä hän levitteli kurkkua (juu, kurkullakin voi sotkea uskomattoman paljon…) pitkin pöytää, molempia käsiään ja naamaansa – vaikka hienosti montaa palaa natustelikin.

    Antaa pienen treenata. Myös sunnuntaina hänelle katetaan omia vesimelonilohkoja.


  5. Viikon parhaat asiat

    May 27, 2011 by Hanna-Mari

    1. E istui ruokapöytään. Neidin ensikontakti oli epäluuloa täynnä, mutta nyt hän natustaa kurkkuja kuin vanha tekijä. Äiti on tosi ylpeä! (Ja kyllä, testaamme seuraavaksi luomupäärynää – kunhan ne kypsyvät tuossa keittiön pöydällä…)

    2. Rintarepusta tuli suosikkipaikka. E ei tykännyt Manducasta aiemmin yhtään, sillä hän halusi tulla kannetuksi kasvot eteenpäin. Nyt hän on hoksannut, että maisemat näkyvät hienosti myös toisessa asennossa. Tiistaina hän otti repussa ensimmäiset päiväunet (superliikuttavaa). Perjantaina kävimme reppureissulla kaupungin toisella puolella. Kantaminen on äidin uusi suosikkijuttu.

    3. Kolmas hääpäivä. Kannatti sanoa tahdon.

    Kiitos, osaan jo itse.


  6. Voihan myrkkykurkku

    by Hanna-Mari

    Onneksi olivat kotimaisia! Siis ne kurkut, joita E on maistellut koko viikon. Silti uutinen espanjalaisten kurkkujen aiheuttamista ruokamyrkytyksistä säpsäytti – tarkkana kun on oltava.

    Toinen mielenkiintoinen uutinen liittyy löytyi täältä. EU arvioi aspartaamin turvallisuuden uudelleen, sillä sen käyttö on viime aikoina yhdistetty lisääntyneisiin syöpätapauksiin sekä ennenaikaisiin synnytyksiin. Turvallisuutta oli aiemmin tarkoitus arvioida uudelleen vasta vuonna 2020, mutta elintarviketurvallisuusvirasto joutuu komission pyynnöstä hommiin jo aikaisemmin.

    Hyytävää ja kiinnostavaa. Ja sitä paitsi light-tuotteet maistuvat pahalle.


  7. Maailman nopein sämpylätaikina

    May 26, 2011 by Hanna-Mari

    Nämä ihanat sämpylät valmistuvat supernopeasti. Taikinan teko vie vain muutaman minuutin, joten kärsimätönkin pikkutyyppi pysyy sen ajan tyytyväisenä. Koko jutun ydin on jättää taikina rohkeasti löysäksi, sillä se tekee sämpylöiden koostumuksesta täydellisen pehmeän.

    Resepti on hienosta Apukokin keittokirjasta (Moreeni), joka olisi jo oman bloggauksensa arvoinen. Sen ideana on ottaa lapset mukaan ruoanlaittoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Meillä odotellaan vielä hetki!

    Lusikkasämpylät

    Jätä taikina reilusti löysäksi.

     

     

    puoli litraa lämmintä vettä
    puoli desiä öljyä
    1 tl suolaa
    1 rkl hunajaa
    2 dl kaurahiutaleita
    pussi kuivahiivaa
    6-7 dl sämpyläjauhoja

    Sekoita veteen öljy, suola, hunaja ja kaurahiutaleet. Lisää kuivahiiva pienessä määrässä jauhoja ja jatka jauhojen lisäämistä hiljalleen. Jätä taikina niin pehmeäksi, että pystyt lusikoimaan sitä. Näitä sämpylöitä ei siis pyöritellä!

    Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla. Lusikoi kasoiksi pellille ja paista 225-asteisessa uunissa 20 minuuttia.

    Muutaman kerran olen tehnyt taikinan illalla ja jättänyt sen yöksi jääkaappiin ilman erillistä kohottamista. Aamulla sitten paistohommiin. Näin sämpylöistä tulee vähän littanoita, mutta koostumus on edelleen ihanan pehmeä.


  8. Ruokaa unissakin

    May 25, 2011 by Hanna-Mari

    Kaikki uuden oppiminen vaikuttaa vauvan uniin, joten miksei siis myös ruokailutreeni. Pirteä peipponen pyöri sängyssä yhdestä kolmeen, höpötteli, kääntyili ja hihkui aina saadessaan vanhempansa hymyilemään (joo, yritettiin olla oikeaoppisen ilmeettömiä, että tyyppi ymmärtäisi olevan yö, mutta kokeileppa ite, ei se kovin helppoa ole).

    E on ollut aivan pienestä saakka supernukkuja, joten siksi saatan suhtautua hänen valvomisiinsa kovin dramaattisesti – ainakin ns. normaalivauvojen vanhempien mielestä. Meillä on syöty pitkään vain kerran tai kahdesti yössä. Myös nukuttaminen on koko ajan muuttunut helpommaksi, vaikka senkin olemme tehneet kaikkien oppien mukaan ihan väärin. Tyttö on saanut nukahtaa rinnalle, ja parikuisesta hänet on sen jälkeen nostettu omaan sänkyyn ensimmäisen pitkän unipätkän ajaksi. Alussa unta edelsi mieletön maitomaraton, sillä E saattoi olla rinnassa kiinni viisikin tuntia putkeen. Aika kuitenkin on lyhentynyt koko ajan. Nykyisin hän syö päivällä parissa minuutissa ja nukahtaa iltaisin noin varttitunnin syömisen jälkeen. Viime aikoina hän on osoittanut osaavansa nukahtaa myös ilman rintaa; hän lopettaa syömisen, katselee, pyörii ja hakee asentoa, kunnes uni tulee ihan hetkessä.

    Päätin jo alkuvaiheessa ottaa rennosti E:n nukahtamistyylin kanssa. Ei, en usko, että hänen täytyy nukahtaa äidin viereen vielä kouluiässäkin. En ihan ymmärrä, miksi vauvan pitäisi osata nukahtaa yksin – paitsi tietysti helppouden takia, mutta ei tämä kovin vaivalloista ole ollut.

    Kun E sai taas unen päästä kiinni, äiti näki unta pienelle katetusta aamiaislautasesta.


  9. Leipälounas ja kurkkuillallinen

    May 24, 2011 by Hanna-Mari

    Isi sai lounasseuraa tänään, kun kävimme töölöläisessä Café Eepoksessa vauva-vanhempijoogan jälkeen. Harmitti, ettei tytölle tullut omia kurkkueväitä mukaan – niin paljon salaattilautasten sisältö häntä taas kiinnosti (ja oli ihan liian silppua pieneen käteen sopivaksi).

    Paremman puutteessa tarjosimme E:lle leipäpalaa, sitä kovaa kuoriosaa. Kyllä kelpasi. Hän imeskeli palaa hartaasti ja hermostui, kun se otettiin häneltä pois siinä vaiheessa, kun rakenne alkoi mennä liian höttöiseksi.

    Leivässä oli varmasti suolaa yli suositusten sekä pienelle tarpeetonta vehnää, mutta ylitarkka äiti oli rennolla vaihteella tänään. Tyttö ei kuitenkaan leivästä paljon suuhunsa saanut. Tässä vaiheessa uudet maut ovat koko syömisharjoittelun ydinasia.

    Kotona E oli taas mukana päivällispöydässä ja natusti kurkkujaan kuin vanha tekijä! Tällä kertaa hän sai niistä jotakin vatsaansa asti, sillä myöhemmin pulautti hiukan kurkunsiemeniä. Yleensä neiti ei pahemmin pulauttele, mutta ihmekös tuo, jos uudet meiningit jotenkin näkyvät. Tyytyväisenä nukahti, joten emme huolehdi. Seuraavaksi testataan ehkä tarjouksesta löytynyttä luomupäärynää. Jännää.

    Näitä nakersin tänään.


  10. Äiti on ylpeä

    May 23, 2011 by Hanna-Mari

    E oli mukana ruokapöydässä tänään sekä lounaalla että päivällisellä. Äiti sai linssikeittoa, tytär kurkkutikkuja, joita hän sai napata pöydältä itse niin halutessaan.

    Ja se onnistui. E tutki, hapuili ja sai kunnon otteen, hinasi kurkkupaloja pitkin pöytää ja lopulta imeskeli niitä antaumuksella. Ja sama uudestaan myöhemmin iltapäivällä. Pian kurkut olivat tietysti lattialla, mutta askel eteenpäin on taas otettu. Ihan mahtavaa! (En edes tajunnut ottaa kuvia innostuksissani.)

    Kun vauva opettelee syömään itse, on asento tärkeä turvallisuusjuttu. Selän on oltava suorassa, joten esimerkiksi sitteri ei missään nimessä käy. E maistelee kurkkua toistaiseksi sylissä, sillä syöttötuoli on vasta tilattu. Siitä oma bloggauksensa myöhemmin.

    Sadepäivän kunniaksi E pääsi tänään kävelylle rintarepussa nuuhkimaan raikasta ilmaa. Iltakylvyssä hän hihkui ja sai ennen nukkumaanmenoa intohepulin. Hyvä päivä.