Rss Feed

‘vauvan ruoka’ Category

  1. Kuva-arvoituskakkua ja uutta vuotta

    December 30, 2012 by Hanna-Mari

    Kuten olette huomanneet, blogi on jo pitkään päivittynyt turhan harvoin. Suurin syyllinen siihen asuu vielä hiukan aikaa vatsassani, mutta saapuu toivottavasti maailmaan vielä tämän talven aikana.

    Suunnitelmissani on palata blogin pariin vielä toisenkin lapsen kanssa viimeistään sitten, kun kiinteän ruokailun aika hänelläkin koittaa. Myös ennen sitä käyn kahlaamassa läpi roskapostit, ilahdun kaikista kommenteistanne ja pidän silmät auki kaikesta, mistä voisi olla aloittelevalle sormiruokailijaperheelle iloa ja apua.

    Näitä kannattaa ainakin käydä kurkkimassa:

    Hurmaava Pictoweaning-kuvablogi: http://pictoweaning.blogspot.fi/

    Lenni, kotimaisten sormiruokablogien uranuurtaja: http://lenniledweaning.blogspot.fi/

    Diapers and delicatessen, jossa toimivia reseptejä ja ihana Iris: http://diapersdelicatessen.blogspot.fi/

    Ehkä ensi vuonna näyttävämmin!

    Ja loppukevennyksenä kaksivuotiskakkumme, joka suunnitelmissani näytti junalta, mutta tarjolla jonkinlaiselta rekka-auton ja lohikäärmeen hybridiltä. Maistui kyllä! Resepti oli oman kirjan yksivuotiskakku, ja johtopäätöksenä se, että ennen leivontakirjan tekemistä täytyy vielä harjoitella :)


  2. Kohta kaksi vee!

    December 7, 2012 by Hanna-Mari

    E täyttää kaksi reilun viikon päästä. Uskomatonta, miten nopeasti aika on kulunut! Lähestyvän synttärin kunniaksi tilannekatsaus siihen, miten ruokailu sujuu lapselta, jota ei ole tarvinnut syöttää (niin, paitsi lyhyinä mutta intensiivisinä eksistentiaalinen ahdistus -kausinaan).

    Kaikki menee, paitsi…

    E söisi ennakkoluulottomasti lähes kaikkea, mutta kiertää kaukaa tavallisen maidon, tomaattipohjaiset ruoat, munakoison ja paprikat. Allergioita hänellä ei ole todettu, epäilty kyllä vaikka mitä, ja se onkin ainoa asia, joka on ollut syömisessä meillä kurjaa. Esimerkiksi kalaa ja maitotuotteita olemme testanneet säännöllisesti pikkumäärissä aina uudelleen. Vuohenmaito tuntuu sopivan, mutta toistaiseksi hänen ruokajuomansa on useimmiten kauramaito.

    Herkkujen kanssa vanhemmat ovat lähes yhtä kireitä kuin ennenkin: tyyppi ei tiedä, mitä karkit ovat, saa pillimehun poikkeustilanteessa ja vetää silloin tällöin ikionnellisena keksin. Synttäreille tehdään tietty kakkua. Mutta mitenhän kauan saman saa onnistumaan toisen lapsen kanssa..?

    Tämä jengi söi keittiössämme tänään.

    Innokas keittiöapuri

    Juuri nyt on meneillään kohtuullisen vaivaton ruoanlaittokausi. Kun keittiössä tapahtuu, tulee E mukaan toimintaan. Hän vie oma-alotteisesti ruokailuvälineitä pöytään ja kattaa sekä kokkaa sen jälkeen vaihtelevalle yleisölle. Myös tiskikoneen tyhjentäminen on tyypistä kerrassaan ihanaa hommaa. Olemme jo sopeutuneet siihen, että lusikat ja haarukat ovat laatikossaan vaihtelevassa järjestyksessä.

    Välineinä haarukka, lusikka ja kädet

    E on opetellut käyttämään veistä ja sille päälle sattuessaan leikkaa innoissaan mitä tahansa ruokaa omalla lautasellaan. Keittiöhommissa hän saattaa hakea leikkuulaudan, pyytää omaa veistään ja porkkananpalasta, jota katkoo keskittyneenä. Ruokapöydässä tavallinen kuvio on tämä: ruokailuvälineitä vaaditaan käyttöön, ruokaa asetellaan niihin suurella intohimolla – ja napataan lopulta sormin suuhun. Eiköhän tuo kouluikään mennessä luovu sormiruokailusta!


  3. Kaksi ravintolavinkkiä pikkutyypeille

    November 16, 2012 by Hanna-Mari

    Kaupunkiretkelle on päästävä silloin tällöin, ja siihen kuuluu ilman muuta myös ruoka.

    Taaperoikäiselle ja hänen vanhemmalleen Helsingin keskustan Stockmannin kasikerroksen lounas on älykätevä: siihen kuuluu salaatti, keitto JA lämmin kotiruoka (ja vielä jälkkärikahvi tai -tee), eli käytännössä lapsi syö ilmaiseksi ja iso seuralainen tulee varmasti täyteen. Hintaa paketille tulee 1o,30 euroa. Käytännössä moni pikkutyyppi saa vatsansa täyteen jo salaattipöydän antimista (esim. härkäpapuja saatavilla usein, hyvä hyvä!).

    Joo, Kiilan kelpuutan!

    Toiseen ihastukseen törmäsimme viime viikonloppuna, kun kävimme brunssilla Kalevankadulla sijaitsevassa Kiilassa. Lauantain perusteella brunssi sopii mainiosti myös ihan aloittelevalle sormiruokailijalle, sillä tarjolla oli esimerkiksi liuta hedelmiä, tomaatit, kurkut ja paprikat sekä maustamattomia uuniperunoita.

    Isommille maisteltavaa löytyi useasta eri salaatista, leipävalikoimasta sekä tapas- ja lämminruokavaihtoehdoista. E:n himoitsemia oliivejakin oli. Hän arvosti erityisesti myös marjasekoitusta sekä pastasalaatteja. Pienille brunssi on maksuton, isommille 14,90.


  4. Uusi painos – mikä muuttui?

    November 12, 2012 by Hanna-Mari

    Sain tänään viimein käsiini toisen painoksen Minä syön itse – Sormiruokailun käsikirjasta. Sitä on kuulemma jo saatavilla kaupoissa, sillä ensimmäinen pääsi loppumaan :)

    Toiseen painokseen on tehty pari pientä kirjoitusvirhekorjausta sekä yksi merkittävämpi lisäys: maininta siitä, että imetystä ei tietenkään tarvitse lopettaa yksivuotissyntymäpäivän jälkeen, jos sitä haluaa jatkaa. Tämä oli tarkoituksemme jo ensimmäisen painoksen kohdalla, mutta ei tullut tekstissä riittävän selvästi ilmi. Imetys on niin herkkä asia, että sen lopettaminen ja jatkaminen ovat täysin perheiden oman päätöksen varassa. Kirjassa on kerrottu ainoastaan ravitsemukselliset faktat: ekan vuoden ajan maito on vauvalle kaikkein tärkeintä ruokaa, sen jälkeen ravitsemuksellinen puoli saadaan hoidettua tavallisella ruoalla. Mikään ei kuitenkaan estä imetyksen jatkamista eikä vähennä esimerkiksi sen arvoa turvallisuuden tuojana tai läheisyyden osoituksena.

    Ja kaverit, jos olette tehneet omena-mannapuuroa ekan painoksen reseptillä, pahoittelen: siinä oli liikaa mannaryynejä. 3/4 desiä puolen litran nestemäärää kohti riittää!


  5. Yle: Lyhyt imetysaika huolestuttaa kätilöitä

    October 14, 2012 by Hanna-Mari

    “Nykyisten suositusten mukaan vauvojen tulisi saada pelkästään rintamaitoa kuuden kuukauden ikäisiksi. Suomalaisäideistä  puolivuotiaita ruokkii pelkästään rintamaidolla ainoastaan 6 prosenttia. Kätilöliitossa pohditaankin uusia keinoja, jotta suomalaisäidit imettäisivät  entistä pidempään”, kertoo Ylen uutiset.

    Ihmekös tuo! Kaikkien lähipiirin äitien kokemukset kertovat samaa: synnytyksen jälkeen sairaalassa imetykseen kyllä kannustetaan, mutta sitä kestää sen pari päivää, ja neuvolassa sävel on ihan toinen. Kiinteiden aloittamista tuputetaan käytännössä jokaiselle, jonka lapsi lähestyy neljän kuukauden ikää riippumatta siitä, onko lapsi kasvanut äidinmaidolla tarpeeksi vai ei.

    Olisikohan meno toinen, jos neuvolassakin työskentelisi edelleen kätilöitä pelkän terveydenhoitajan koulutuksen saaneiden sijaan?


  6. Äiti syöttää!

    September 24, 2012 by Hanna-Mari

    Onko alle kaksivuotiailla jokin yleinen olemassaolon ahdistus -kausi?

    Sen tyyppisiä oireita on nimittäin täällä. Vaikka arkemme ei ole muuttunut miksikään, on äidin sylistä tullut korostuneen tärkeä paikka. Sitä pyydetään hyvin kohtalokkaalla ja pienellä äänellä – samanlaisella, jolla E pyytää myös syöttämään itseään. Päivittäin. Useita kertoja. Mistä hän nyt sen keksi?

    Syöminen ja syötetyksi tuleminen olisivat myös kaikkein mieluisinta sylissä, mutta siitä olemme onnistuneet neuvottelemaan: niin kauan kun äiti syö, molemmat istuvat omilla paikoillaan.

    Vaikka mitäpä pahaa näissä nyt on. Pikkuinen on hän vielä.


  7. Ja ruokapöytään laskeutui hiljaisuus

    September 14, 2012 by Hanna-Mari

    Resepti pitkästä aikaa! Tätä söimme E:n kanssa tänään päivälliseksi, ja nyt sain onnitella itseäni ihan törkeän hyvästä ruoasta. Valtaosa onnittelusta kuuluu tosin reseptin kehittäneelle Eeva Kolulle Kauhaa ja rakkautta -blogiin, josta idean löysin ja muuntelin sitä meiltä löytyneiden raaka-aineiden mukaan. Ruokapöydässä istui kaksi hyvin hiljaista tyttöä, jotka keskittyivät lautasiinsa.

    Siis tää on niin hyvää.

    Tämä resepti on mitä loistavinta sormiruokaa ihan pienillekin, sillä sitä voi muunnella vaikka kuinka. Koko komeuden maustavan kastikkeen voi lisätä ainoastaan isompien annokseen ja jättää kasvikset suolaamatta kokonaan. Lisäksi reseptissä käytetään kvinoaa, loistavaa proteiini- ja rautalähdettä. Me käytettiin kasviksina punajuurta, vihreitä pitkiä papuja sekä parsakaalia, ja yhdistelmä oli kertakaikkisen ihana. Punajuurihan ei virallisten suositusten mukaan alle yksivuotiaille käy, mutta sen voi korvata vaikka kesä- tai muulla kurpitsalla, tomaatilla, paprikalla, munakoisolla… Tai vain jättää pois pienimpien annoksesta. Ai että, tehkää tätä! Me teimme sen näin:

    Lämmin kvinoa-kasvissalaatti (kahdelle)

    • 1 punajuuri
    • puolikas parsakaali
    • kourallinen vihreitä pitkiä papuja
    • rypsiöljyä
    • rosmariinia
    • (suolaa ja) mustapippuria
    • 1 dl kypsää kvinoaa
    • Kastike:
    • 2 rkl rypsiöljyä
    • 1 rkl sitruunamehua (tiiviste purkista)
    • 1 pieni valkosipulin kynsi
    • 1 tl jeeraa
    • mustapippuria

    Kuori punajuuri, pilko se lohkoiksi, pyörittele öljyssä ja mausta (suolalla ja) rosmariinilla sekä mustapippurilla. Laita paistokestävässä vuoassa 200-asteiseen uuniin 10 minuutiksi.

    Lisää uunivuokaan pilkottu parsakaali sekä pavut, hiukan lisää öljyä ja ehkä mausteitakin ja palauta vuoka uuniin 20 minuutiksi.

    Tee tällä välin kastike. Silppua valkosipulin kynsi ja sekoita se muiden ainesten kanssa.

    Kun kasvikset ovat valmiita, sekoita ne, kypsä kvinoa ja kastike keskenään. Lisää halutessasi fetajuustoa. Hiljenny. Nauti.


  8. Suositusten mukaan vai niiden vierestä?

    September 6, 2012 by Hanna-Mari

    Minä syön itse -kirjaa tehdessä yksi iso periaatekysymys oli tämä: mille kaiken perustamme? Koska kirja tehtiin nimenomaan suomalaisia varten, luontevalta tuntui se, että vallalla olevien oppien mukaan mennään, niiden samojen, joita neuvolassa kehotetaan noudattamaan.

    Jo tässä lähdetään eri reitille kuin sormiruokailun raamatussa, Omin sormin suuhun -kirjassa. Gil Rapleyn ja Tracy Murkettin teoksessa eri ruoka-aineita voidaan tarjota puolivuotiaalle lapselle kerralla useita, ja toisaalta lapsi saa valita itse, koska kiinteän ruoan aloittaa – ajankohta voi siis olla myöhäisempikin kuin tuo maaginen kuusi kuukautta.

    Viralliset suositukset tehdään aina varovaisuusperiaatteella, herkimpien mukaan. Blw:tä eli täysin lapsentahtista sormiruokailua on tutkittu tosi vähän. Kaikki tutkimukset, joihin itse olen törmännyt, puhuvat mielestäni täysin sen puolesta, mutta tiedemaailma onkin maallikosta hiukan neuroottinen. Esimerkiksi viime vuonna Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa otoksena oli 602 lasta. Tutkimuksessa sormiruokailu todettiin hyväksi tavaksi opetella kiinteisiin ruokiin, mutta koska hitaammin kehittyvät lapset saattoivat saada sillä tavoin liian vähän ravintoa, ei yksinomaista sormiruokailua päädytty suosittelemaan. Tutkimuksessa näitä lapsia oli otoksesta kuusi prosenttia. Minusta se kuulostaa tosi pieneltä määrältä. Tutkimuksen tehneet näkevät asian toisin: heidän mielestään sormiruokailu toki kannattaa, mutta lisäksi tulisi syöttää soseita – ihan vain varmuuden vuoksi.

    Meillä sormiruokailu eteni kotimaisia suosituksia soveltaen. E sai kyllä välillä enemmän kuin yhden tai kaksi uutta ruoka-ainetta viikossa, mutta aika rauhallisesti edettiin. Nitraattipitoisista kasviksista ja esimerkiksi hunajasta pysyttelimme visusti erossa, kunnes ikää tuli yksi vuotta, mutta suositusten vastaisesti E söi – hyvällä halulla ja vatsavaivoista mitään ilmoittamatta – kikherneitä jo seitsenkuisena. En nimittäin osannut laskea niitä kuivattuihin papuihin kuuluviksi. Imetyksen lopettaminen hiukan reiluun vuoteen oli monen sattuman summa. E vähensi imetyksiä pitkään itse parin hämmennyspäivän jälkeen näytti unohtaneen koko jutun ja kaiken lisäksi nukkui paremmin kuin koskaan. Itse en usko, että imetyksen merkitys romahtaisi, kun lapsi täyttää vuoden. Ravitsemuksellinen merkitys varmaankin vähenee kyllä, mutta imetyksen muut merkitykset, kuten läheisyys ja turva eivät katoa mihinkään. Niitä voi onneksi osoittaa muutenkin kuin äidinmaidolla.

    Suosituksiin suhtautuminen on jotenkin jännä asia. Jokainen on varmaan kuullut terveydenhoitajasta, joka sekoaa kuullessaan, ettei vauva-asiakas saa puuroa kahdesti päivässä ja lähettää tämän ravitsemusterapeutille. Itse säikähdin tosissani, kun kuulin, että kikherneitä ei pitäisi antaa alle vuoden ikäiselle. Se suositus kuitenkin perustuu herkkävatsaisten suojeluun – mitään varsinaisesti haitallista kikherneet eivät sisällä.

    Miten tarkasti te olette noudattaneet neuvolasta saatuja ohjeita? Ensiruoaksi perunaa ja puuroa kahdesti päivässä, vai jotakin ihan muuta?


  9. Se on kaupoissa

    August 31, 2012 by Hanna-Mari

    Oi, siellä ollaan!

    Kirja tuli kauppoihin tänään – ainakin Akateemiseen kirjakauppaan sekä Suomalaiseen. Aamulla järjestimme pienen lehdistöaamiaisen julkaisupäivän kunniaksi kirjan vaatesponsorin Aarrekidin liikkeessä. Voitte kuvitella, mikä fiilis. Onpa aika hienoa kyllä!

    Aamiaisen jälkeen kävelimme kirjan toisen kirjoittajan kanssa Akateemisen kirjakaupan kautta ihan vain nähdäksemme sen hyllyssä. Hykerreltiin ja otettiin valokuvia. Oma kirja, totesi rattaissa istunut E.

    Adlibriksen verkkokauppaan kirjan pitäisi tulla viimeistään alkuviikosta. Akateemisessa ja Suomalaisessa se on molemmissa kanta-asiakashintaan edullisempi, ja Akateeminen ei veloita tässä kuussa postikulujakaan.

    Jos saatte kirjan käsiinne, olisi ihanaa kuulla palautetta! Se onnistuu joko blogin kautta tai Facebookissa: www.facebook.com/minasyonitse. Blogi palaa pian resepteihin sekä sormiruokailijaperheen arkeen. Viikonlopun Ilta-Sanomissa on juttua kirjaan liittyen. Ihanaa viikonloppua!

     


  10. Se tuli kotiin!

    August 28, 2012 by Hanna-Mari

     

    Kirjapaketti saapui tänään kotiovelle asti. Meillä hykerrellään.

    Selataas vielä vähän…

     

     

     

    E:n ekat kommentit: kirja, iso, painava.

    Kas, sehän on ystäväni I.