Rss Feed

‘yleiset’ Category

  1. Ihan pieni viherpeukalo

    May 11, 2012 by Hanna-Mari

    Kukka!

    Tälle kesälle on kaksi haastetta: saada yrtit viihtymään parvekkeella ja läheltä saadut viljelylaatikot kukoistamaan. Edes jotenkuten!

    Parvekepuutarhan perustimme mukavuudenhaluisesti iskemällä kaupan valmiit ruukkuyrtit multaan. Ainakin minttu ja timjami näyttävät viihtyvän mainiosti, rucolasta muutama miniverso kurottelee jo kohti aamuaurinkoa ja E:n ihastelema basilikakaan ei ainakaan toistaiseksi ole nuupahtanut.

    Lämpiminä aamuina E tepastelee parvekeseuralaiseksi kastelemaan yrttejä. Samalla hän hokee avainsanoja: Kukka! Vettä!


  2. Aurinkoista vappua!

    April 30, 2012 by Hanna-Mari

    Hmm, tästähän sais hatun.

    Nalle Puh -pallo hankittu, aamupäivä vietetty vappuriehassa ihanassa auringonpaisteessa ja ensimmäiset naksut syöty. Kotiseudun leikkipuistossa järjestettiin hauskat kekkerit, jossa tarjoiltiin kaikille popcorneja ja mehua. E tutki poppareitaan aluksi pitkään, järjesteli ne riviin viereensä ja poimi siitä sitten yksitellen suuhunsa.


  3. Välipalaa ulkona

    April 26, 2012 by Hanna-Mari

    Kevät kevät kevät!

    Kevät! Vaikka tänään onkin ollut harmaata, on eväskausi avattu. Eilen E nukkui päikkärit ulkona, heräsi puistossa, pääsi mukaan kauppaan ja nautti välipalan keinussa. Banaania, riisipiirakkaa, vettä. Kaupantädille jätimme toiveen pillikauramaidosta. Onkohan kukaan nähnyt sitä myytävän missään?


  4. Säännellyt ruokapuheet

    April 18, 2012 by Hanna-Mari

    Tulkoon hyviä kakkuja.

    Ruokapöydässä on varottava mainitsemasta yhtä asiaa: ulkoilua. Muuten kädessä oleva leivänpala lentää lattialle, haarukka viskataan lautaselle, lautanen työnnetään eteenpäin, muki tönitään kumoon, komennetaan kädet ojossa: piipaa! (suom. keinumaan/hiekkalaatikolle/ylipäätään ulkohommiin)

    E unohtaa murheet, nälän ja suussa kutittavat hampaanalut saman tien päästessään hiekkalaatikolle. Tyyppi on onnellisuustranssissa lapioidessaan. Kakkuja harjoitellaan.


  5. Tulossa: kirja!

    March 26, 2012 by Hanna-Mari

    Ilmestyy elokuussa!

    Vihdoin saan kertoa tästä teille: Minä syön itse – Sormiruokailun käsikirja ilmestyy Tammelta tämän vuoden elokuussa. Toisena kirjoittajana olen minä, toisena ravitsemusterapeutti, lasten ravitsemuksesta väitellyt Soile Ruottinen. Kirjan ihanat kuvat ovat Ulla-Maija Lähteenmäen kamerasta.

    Kirjoittamista riittää vielä, mutta fiiliksissä ollaan! Tässä on syy siihen, miksi blogi päivittyy välillä turhan harvoin.


  6. Ensimmäinen hammaslääkärikeikka

    March 5, 2012 by Hanna-Mari

    Terveisiä hammaslääkäristä! Nämä asiat opimme tänä aamuna, kun E kävi elämänsä ensimmäisessä hammastarkastuksessa.

    - Sokeri kuin sokeri, ajattelevat hampaat, ja siksi hedelmien oma sokeri on niille yhtä huono juttu kuin muuhun ruokaan lisätty ylimääräinen makea. Koska hedelmien ja marjojen syönti on kuitenkin järkevää, kannattaa niiden kanssa tarjota maitoa tai muuta kalsiumia sisältävää asiaa. Kalsium vie kätevästi sokerilta kovimman tuhoamisvimman, ja hampaat kiittävät.

    - Tässä iässä ksylitolituotteita ei välttämättä tarvita, jos lapsi on kotihoidossa. Päiväkodissa niitä syödään korvatulehdusepidemioiden hillitsemikseksi, ei ensisijaisesti hampaiden takia.

    - Hampaiden harjauksen tulee olla vapaaehtoista ja kivaa. Pakottaminen tekee rutiinista lapsen mielessä kauhean. Harjoittelu ja asian yrittäminen on nyt tärkeintä.

    - Fluorihammastahnaa ei välttämättä tarvita ennen kahden vuoden ikää. Siihen saakka voidaan hyvin pestä pelkällä harjalla ja vedellä.

    - Hampaat kestävät 5-6 happohyökkäystä päivässä – siis aamiaisen, kaksi lämmintä ruokaa, iltapalan ja yhdestä kahteen välipalaa.


  7. Vähän kokkausrauhaa

    February 28, 2012 by Hanna-Mari

    Tässä vaiheessa pannulappuhylly on jo tyhjennetty.

    Jotta kaikki viisi ateriaa päivässä saadaan valmistettua, täytyy E:lle kehittää viihdykettä siksi aikaa. Hän on äärimmäisen kiinnostunut keittiön tapahtumista, vaatii päästä kurkistamaan leikkuulaudalle, kommentoi liedeltä kuuluvia räiskähdyksiä ja hermostuu, ellei saa osallistua.

    Tiskikoneen avaaminen on meillä varma tapa saada lapsi hetkeksi hiljaiseksi. Täytyy tsempata ajoituksen kanssa, jotta astiat ovat puhtaita sillä hetkellä, kun ruoanlaitto alkaa. Veitset ja muut vaara-asiat otetaan toki ensin pois.

    Ja ei. En kokkaa 14 lämmintä ateriaa viikossa. Suuret ruokasatsit ja tänään lämmitettävä eilisen jämä ovat selviytymiskeinoja, joista ei tingitä.


  8. Karkkipäivän aika?

    February 19, 2012 by Hanna-Mari

    Ystävä tiedusteli ksylitolipastillien sopivuutta lapselleen apteekissa. Osaako hän syödä karkkia, kysyi apteekintäti. Öö, hän on vähän päälle yksi. Emme ole kokeilleet.

    Asian taivastelun jälkeen aloin miettiä, sijaitseeko tämä meidän lähipiirimme lapsiperhetodellisuus kuplassa, jonka ulkopuolella on täysin normaalia antaa vuoden ikäiselle karkkia. Eihän siinä, kukin tavallaan. Mutta yksivuotiaalle, joka ei edes tiedä, mitä karkit ovat? Eikö niiden voisi antaa herkutella vaikka rusinoilla? Mitä minä nyt en ymmärrä?


  9. Sit tää söis tästä

    January 28, 2012 by Hanna-Mari

    Sormiruokailijallamme on kohta ikää vuosi ja kaksi kuukautta, ja lusikkaa hän käyttää jo melko hyvin. Myös ruokapöydän ulkopuolella.

    Kaavitaanpa tämä tyhjäksi.

    Kaikki lusikkaa etäisestikin muistuttavat esineet saavat ruokailuvälineen roolin, kun E kaapii niillä leikkiruokaansa milloin lelulaatikosta, milloin keittiön lattialle kaivamastaan pakasterasiasta. Lusikalla kaavitaan, se viedään suuhun ja sanotaan äänekkästi amnamnam!

    Lapset ovat mystisiä. Neuvolan odotustilassa E leikki itseään puolta vanhemman tytön kanssa. Hän oli poimivinaan jostakin jotakin jännittävää hyppysiinsä, tarjoili sitä uudelle leikkikaverille, joka välittömästi nappasi näkymättömän asian itselleen ja laittoi sen maiskutellen suuhunsa. Molemmat hykertelivät tyytyväisinä.

    Universaaleja ja sisäänrakennettuja ovat nuo leikkimisen säännöt. Ei niihin sanoja tarvita.


  10. Aikomuksia uudelle vuodelle

    January 1, 2012 by Hanna-Mari

    1. Haarukkahommat. Yksivuotias E saa pian ryhtyä tekemään tuttavuutta joululahjansa kanssa. Lusikka kiinnostaa häntä edelleen vaihtelevasti, joten saa nähdä, onko haarukka yhtään edeltäjäänsä mielenkiintoisempi.

    2. Hitaalla tahdilla jatketaan. Sormiruokailu ei ole hätähousujen vanhempien hommaa. Tämä oli erittäin kärsimättömälle äiti-ihmiselle ison muutoksen paikka, sillä E:n ruokailusessiot kestävät yhä helposti 40 minuuttia. Tyyppi saa pitää tyylinsä. Tajusimme äskettäin, että meillä ei ole pulauteltu ruokaa ikinä, ja rauhallisella meiningillä voisi kuvitella olevan jotakin tekemistä tämän asian kanssa.

    3. Blogi jatkuu. Jännittävin syömisen opettelu on meillä jo ohi, mutta raportoitavaa riittänee edelleen. On ollut ilo kirjoittaa teille. Hyvää uutta vuotta! Olkoon se vähintään yhtä onnellinen kuin edeltäjänsä.